Mä inhoan kun koko ajan joku soittelee mulle.

Tai sitten jos en ole muistanut laittaa, ja jos joku muu soittaa kuin mies, jolla saattaa olla tärkeää asiaa, enkä jaksa lätistä puhelimessa, niin painan hiljennä- nappia.

Ystäväni myös ymmärtävät, monilla lapsia, että ei aina tarvitse olla puhelimen saatavilla. Samoin hekään eivät ole, ja ymmärrän sen. Ihminen tarvii omaakin aikaa.

soitatteko joskus kaverille ihan vain siksi, että haluatte jutella jonkun kanssa? Siis vaikka ei olisi mitään erityistä asiaa? Siis että sulla on vaikkapa tylsää, ja haluat ajan kuluksi jutella...?

Minä en koskaan.

Mutta osaan myös ottaa ajan ja hiljentaa puhelimen ja ystävätkin ymmärtävät tämän.

siis jos todellakaan et halua "juoruilupuheluja" esim. tiettyinä aikoina tai ollenkaan voit varmaan ihan nätisti vaikka pyytää ystäviäsi laittamaan mieluummin vaikka sähköpostia. Ja seuraavan kerran kun puhelin soi huonoon aikaan joko et vastaa tai vastaat ja sanot että "nyt on huono hetki, soitellaanko toisen kerran".



Oikeasti meidän naisten vika on liian usein se, ettei osata sanoa ei. Tässä taas hyvä esimerkki.

Olin ennen huopatossu, joka kuunteli toisten jorinoita vaikka maailman tappiin saakka. Lasten syntymän jälkeen jämäköidyin; jos en jaksa, halua tai pysty kuuntelemaan Mirkku-Liisan työpaikan kahvipöytädraamaa, keskeytän puhujan. Sanon suoraan: "Kuule, nyt mun pitää lopettaa." Enkä selitä miksi, ei mun tartte. En ole tyly, vaan lempeän jämäkkä. Jos puhekaveri on fiksu, hän tajuaa lopettaa, Jos ei ymmärrä, en voi asialle mitään.



En pidä puhelinta aina päällä. Kun asiasta on ihmettelevästi mainittu, sanon haluavani olla ajoittain tavoittamattomissa, rauhassa. Ei lankapuhelimen aikana päivystetty puhelinta, miksi pitäisi nytkään.



Puhelin soi riittävästi edelleen, lämpimikseen löpöttelijät ovat jättäneet minut rauhaan. Hallitse luuriasi!

Ihmeen epäsosiaalisia ihmisiä täällä. Sitten vietätte aikaa mieluummin kirjoittelemalla ventovieraille ihmisille paskaa Vauva-lehden AV:lla... Outoa porukkaa!



Soittakaa mulle kaikki ystäväni!

mutta silti ymmärrän ap:ta. Jatkuva puhelimen pirinä on raivostuttavaa vaikka se onkin merkki siitä että on suosittu :)



Aiemmin yhdellä ystävällä oli aina tapana soittaa tiettyyn aikaan kun oli työmatkalla autossa. Tuo aika ei sopinut omaan aikatauluu, joten se puhelu keskeytti joka kerta muun tekemisen ja aina piti lopettaa ja sanoa että hei, oikeasti nyt ei PYSTY. Noh, kaverihan tietysti suuttui siitä, ei ilmeisesti voinut tajuta että minulla on tekemistä aina samaan aikaan, ihan samalla tavalla kun hänellä on autossa istumista samaan aikaan.



Ei olla paljon soiteltu enää.

Mutta oli oikeasti turhauttavaa kuunnella jotain liirumlaarumia, joka loppui kuin seinään heti kun hän oli parkkipaikallaan. En halua olla mitään autoiluviihdettä.

pyydä käyttämään tekstaria

mua ärsyttää sellainen joutavien jutustelu josta kuuluu niin läpi, että soitimpa sulle kun on tässä hetki aikaa tapettavana ja ihan sama kuka tätä lätinää kuuntelee. On mullakin pari sellaista jutusteluystävää, mutta ne puhelut ei ole sitä että toinen vaan vuodattaa asioitaan ja toinen kuuntelee eikä saa suunvuoroa.



enemmän minua lämmittää vaikka postikortti kerran vuodessa tosi-ystävältä :)

Puhelin on joskus todella raivostuttava kapistus. Eniten vituttaa, kun äitini saattaa laittaa, jos en päivään-kahteen vastaa, tekstiviestin että "oletko hengissä". No vittu eiköhän sullekin joku ilmoittaisi jos olisin kuollut!

Sain tuosta kaivatut naurut... Minun äitini tosin kysyy sen jo kahden tunnin päästä... En kai voi samaa vastata, koska todennäköisesti poliisi olisi ehtinyt vasta miehelleni ilmoittaa :)

(Olen siis palannut IRL tapaamisesta. )

Tuossa joku sanoikin ettei halua olla mitään autoiluviihdettä, jolloin on sama kuka sitä lätinää kuuntelee. AIVAN. Juuri kun alat itse kertoa jotakin itselle merkittävää asiaa (kun toinen on ne trimmaukset ym. saanut selvitettyä), niin soittaja kertoo olevansa kotona ja nyt hänen pitää lopettaa. Niinpä.

Ja toinen on nämä maistissa soitetut miesasiaselvitykset, jotka voi kestää parikin tuntia eillei sitä kohteliaasti keskeytä.

Se on kumma että nykyään ei saa olla syytä olla vastaamatta tai vähintään soittamatta takaisin. Ennen sai olla soittamatta ja reagoimatta, oi niitä aikoja.

ap

en vastaa silloin, koska nukutan lapsia- tiedoksi vaan

sitten tulee kysymys: "missä oot?" Toki tuossa on takana kohteliaisuus juuri siitä, että jos toinen ei ehdi puhua, mutta silti tekisi mieli välillä vastata, että "ei kuulu sulle, olenpahan jossain". Ihanimpia on viikonloput, kun laitetaan luurit kiinni ja mennään johonkin mökille. Tuosta vaan on pakko kertoa vanhemmille ainakin etukäteen, koska muuten on poliisit ja palokunnat oven takana, kun äitit on hermona.

En jaksanut lukea ketjua, mutta lyhkäsesti. Olen joskus vaintanut numeron tämän puhelinrallin takia. Vanhemmat ja anoppi ihmettelee kun en vastaa. Muutaman kerran olen laittanut puhelimen vähäksi aikaa seisontaan, kun eivät ymmärrä, että pidän kännyä välillä äänettömällä. Ei kenenkään tarvitse jatkuvasti olla tavoitetavissa. Käytän lisäksi meseä, spostia ja skypeä. Puhelimella minut tavoittaa todella huonosti. Silloin kun oma puhelimeni on ollut seisonnassa, ja minut on tavoittanut mieheni puhelimesta, niin nämä kaikki hömppä soitot ovat todella vähentyneet, koska eivät viitsi turhia soittoja soitella mieheni puhelimeen. Mieheni on yrittäjä ja työskentelee kotona, joten miehen puhelin on lähettyvillä koko ajan.



t. kolmen lapsen äiti

Olen sosiaalinen mutta ei silti ole sellaisia kavereita, tuttuja sen sijaan on vaikka kuinka paljon.

Mulla on muutakin tekemistä sunnuntaisin kuin istua puhelimessa jaarittelemassa tyyliin "ei mulla asiaa ole, mutta kun nyt on euron sunnuntai niin ajattelin soittaa". SAitten jaaritellaan tunti tyhjiä asioita. Sen jälkeen soittaa sitten seuraava.



Itse käytän sitä, että panen puhelimen äänettömälle. Sanon sitten viattomasti, että puhelin oli taas hukassa jossain. Olen saanut huolimattoman maineen, mutta ei haittaa. Nyt ei tarvitse vastata puhelimeen silloin kun en halua.

mulla on yksi kaveri, jonka soittelu kävi mun mielestä ärsyttäväksi. olin esim. joka päivä normaaliin kouluaikaan koulussa, ja tyyppi soitti aina tyyliin klo 11 että "moi missä oot onko aikaa puhua?" kerroin että oon koulussa, ja olis vähän hommia tässä, niin "joo hei mun on pakko kertoo sulle tsoi nopeesti yks juttu kun tapahtu tosi hassu asia et ikinä usko jaadi jaa" ja sitten 20 minuutin selostus vaikka isänsä uudesta naisystävästä. kun sanoin väliin että mun ihan oikeesti täytyy nyt lopettaa, niin "joo hei anteeksi kun mä häiritsen sua, mutta sanon vielä yhden asian tosi nopeesti", ja perään vartin selostus mistä hyvänsä asiasta.



sama tyyppi soitteli myös öisin, ja erittäin tyypillisesti juurikin autosta matkalla kotiin, ja se kotimatka oli aika pitkä, ja puhelu loppui aina siihen kun hän pääsi kotipihaan eikä tarvinnut enää viihdykettä.



kun mun eka lapsi syntyi niin ajattelin että jee, nyt sen on pakko ymmärtää etten ole aina käytettävissä, ja lopetinkin puheluita vedoten esim. siihen että mun täytyy imettää vauvaa. ja mitä teki kaveri? no hommasi mulle hands freen, että mun on helppo puhua myös imettäessäni.

Kun mun eka lapsi syntyi niin ajattelin että jee, nyt sen on pakko ymmärtää etten ole aina käytettävissä, ja lopetinkin puheluita vedoten esim. siihen että mun täytyy imettää vauvaa. ja mitä teki kaveri? no hommasi mulle hands freen, että mun on helppo puhua myös imettäessäni.

Jos vastaan puheluunsa jo aamulla, soittaa vielä illalla uudelleen. Jos en vastaa, soittaa aina uudelleen ja uudelleen edellisen häirikköpuhelun lopetettuaan. Jos vastaan ja sanon olevani vaikka mummon kaiman naapurin lapsen nimipäivillä ja etten voi nyt puhua, soittaa 10 minuutin välein uudelle ja koettaa onneaan. Jos vastaan e ihan ekalla yrittämällä, niin johan vittuilee tyyliin 'Kato säkin vastasit' tai 'Mikäs ihme nyt on, kun suvaitsit vastata?'



Samainen ihminen soittaa todella harvoi sitten viikolla ja silloinkin noin 13 aikoihin tai klo 21 jälkeen vailla asiaa. Mitähän mahtaa monissa lapsiperheissä tapahtua noihin aikoihin, oliskohan vanhemmat yrittämässä lapsien nukuttamista?

Kun mun eka lapsi syntyi niin ajattelin että jee, nyt sen on pakko ymmärtää etten ole aina käytettävissä, ja lopetinkin puheluita vedoten esim. siihen että mun täytyy imettää vauvaa. ja mitä teki kaveri? no hommasi mulle hands freen, että mun on helppo puhua myös imettäessäni.

Enpä ole ennen tiennyt, että on olemassa joku euron sunnuntai...

Tai että ihmiset soittelevat autoistaan viihdytyspuheluja työmatkoillaan.

Mä olin ennen ihan mahdoton turhanlässyttäjä mutta jotenkin lapsen myötä kyllästyin koko touhuun. Näen ihmisiä mieluummin kasvotusten. En jaksa istua puhelimessa ja yrittää keksiä jotain sanottavaa. Mulla on yksi kaveri jonka kanssa puheluun menee helposti pari tuntia- se siinä samalla hoitaa lapsiaan, vaihtelee vaippoja, syöttää, imettää, setvii riitoja, laittaa ruokaa ja pitää pitkiä taukoja puhelimessa. Kivaa kuunnella jonkun perhe-elämään tuntitolkulla. Kun sille sanoo, että täytyis mennä niin se sanoo "jooooo, kai munkin pitäis mennä laittaan noita lapsia nukkuun/milloin minnekin" mutta mitään ei silti tapahdu. Tosi tyly saa olla, että se ymmärtää. En kyllä paljon jaksa sen puheluihin vastata mutta mielellään kyllä tapaan kasvokkain.



Toinen kaveri soittaa kanssa ja jauhaa työasioita edestä ja takaa useamman tunnin. Siinä kanssa samalla voi käydä vessassa ja välillä vähän selailla internettiä ja muuta mukavaa. Olen sanonut tälle, että haluan ennemmin nähdä ja se soittelu loppui kyllä sitten siihen mutta eipä tuo paljon tavatakaan halua eli on siis puhelimessa viihtyvää tyyppiä!



Itse soitan monesti autosta olin nyt menossa minne vaan, sori vaan kaikki häirityksi tulleet! Ja sitten sanon pihalla, että tulin nyt kotiin, täytyy mennä. Kerron just työkuulumisia ja koirankin joskus (ei kyllä ole trimmattava).