Hoidot ja työnhaku

Tajusin juuri, että tämä ei ehkä ollut ihan oikea foorumi tällaiselle aiheelle... Tämä palsta vaan tuntuu nykyään niin tutulta ja turvalliselta, ettei tullut mieleenkään kirjoitella jonnekin muualle. No, ehkäpä täältä kuitenkin löytyisi kokemuksia.



Aurinkoa alkavalle viikolle!

Hei Liljakukka,



minä täällä taas vastailemassa : ). Sano, kun alkaa kyllästyttää! Mutta elämäntilanteesi muistuttaa niin paljon omaani pari vuotta sitten, että on aina pakko kommentoida...



Eli hae ihmeessä kaikkia kiinnostavia töitä, ja itse en kertoisi hakuvaiheessa hoidoista mitään (velvollisuutta siihen ei todellakaan ole!). Jos hoitojen ja töiden aloitus osuvat pahasti päällekkäin, voit esim. punktion aikaisen sairasloman kuitata sanomalla, että sillä viikolla et pääse, kun olet jo sopinut aiemmin muuta menoa. Ainakin itse tein näin, ja hyvin meni. Meillä siis alkoivat lapsettomuushoidot pari vuotta sitten, ja aloitin samalla määräaikaisessa työssä. Sumut ja piikittelyt eivät haitanneet työntekoa, ja koska punktiopäivä on epävarma, sanoin tosiaan ennen töiden aloitusta koko siitä viikosta jolle punktio oli suunniteltu, että silloin en valitettavasti voi tulla. Sumuiksi pyysin Synarelaa, jota laitetaan vain 2 krt/vrk, niin ei tarvinnut stressata sitä, miten saa työpaikalla sumuteltua huomaamatta.



Meillähän kävi sitten hyvin, vaikka kyllä raskauden alkamiseen menikin useampi kuukausi hoitojen aloittamisesta. Eli siinäkään mielessä ei kannata jättää töitä hakematta, tärpin ajankohtaa kun ei voi tietää. Ja on itselläkin parempi olo, kun on muutakin ajateltavaa kuin hoidot ja lapsettomuus. Oma määräaikainen hommani loppui sopivasti ennen äitiyslomaa, joten en joutunut lopettamaan kesken sopimuksen - mutta jatkosopparista jouduin kyllä kieltäytymään. No, ei se kauheasti haitannut, nyt olen saanut tehdä joustavasti lapsen ehtojen mukaan samassa työpaikassa tuntitöitä. : ) Ja jouduin taas kieltäytymään jatkosopimuksesta... Eli ota kaikki mahdollisuudet vastaan, sitä ei koskaan tiedä miten elämä muuttuu!



Ja vielä tuohon opiskelijakysymykseesi, itse olen samalla statuksella. Tein odotusaikana töitä ja gradua, jonka sainkin valmiiksi, mutta muutamia tenttejä ja kursseja puuttuu, ja ajattelin vielä yhden sivuaineenkin tehdä. Oma mielipiteeni siis on, että kannattaa tehdä kaikkea mahdollista, ja jos raskaus alkaa, se vie sitten etusijan kaikesta muusta, ja sen kyllä kaikki ymmärtävät.



Onnea matkaan, sekä työnhakuun että hoitoihin!

Näiden hoitojen kanssa kun ei koskaan tiedä, milloin ne onnistuvat, ja jos onnistuukin heti, niin tuskinpa sua nyt harmittaa sanoa, että näin kävi, valitettavasti et voi jatkaa töissä pidempään. Paljon enemmän harmittaa, jos hoidot ei onnistu ja töitäkään et ole uskaltanut hakea!



Itselläni meni hoitojen aloittamisesta 2 vuotta siihen, että jäin äitiyslomalle. Onneksi uskalsin hakea uutta työpaikkaa kutsua polille ja hoitojen alkua odotellessa, ja kesän kohdunulkoisen jälkeen elin niin täysillä kuin pystyin muutenkin. Mitä enemmän elät muuta elämää, sitä parempi omalle mielenterveydellesi.



Ja vielä, en lykkäisi myöskään hoitoja uuden työn takia. Minulla oli onneksi aika vapaa työ ja kuittasin hoidot lääkärikäynteinä. Jossain vaiheessa pomo kysyi, pitääkö olla huolissaan, mutta tyytyi vastaukseen, kun totesin että ei mitään vakavaa. :) Uskoisin, että lapsenkaipuusi on tosiaan niin iso, että hoitojen lykkäys tuntuisi pahalle, eikä siihen ole minusta mitään tarvetta. Jos asiasta raskauden myötä tulisi haloo, voihan siinä tilanteessa aina selittää, että vauva on erittäin toivottu ja hoidoilla aikaan saatu, harvalla on pokkaa lähteä siitä enää syyttelemään.



Onnea sekä työnhakuun että hoitoihin!



-Osse, joka hakee töitä ja on hoidoissa...

Minulla oli myös vastaavanlainen tilanne pari vuotta sitten (tein ihan vastaavanlaisen aloituksen palstalle :) ), kun haluttiin muuttaa pois pienemmältä paikkakunnalta, jossa oltiin asuttu muutama vuosi töiden takia.



Mies oli löytänyt töitä jo Tampereelta, mutta oma työnhakuni oli vielä kesken. Samaan aikaan kävimme lapsettomuushoidoissa (inssissä ja icsissä, joista yksi keskenmeno yms ikävää). Tuntui myös tosi ristiriitaiselta! Vaikka välillä aina usko loppuikin, ja ahdistus valtasi mielen - tuleeko kummastakaan koskaan mitään, niin elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Sain loppujen lopuksi ensin töitä, ja muutimme Tampereelle, jonka jälkeen myös hoidotkin onnistuivat. Yhteensä aikaa hoidoissa ehti vierähtää melkein kaksi vuotta, ja töissäkin ehdin olla lähes vuoden.



Kannustan siis myös jatkamaan sekä työnhakua että hoitoja eteenpäin. Koskaan ei voi tietää miten hoidot sujuvat, ja tuntuu kohtuuttomalta siirtää hoitoja ja mahdollista vauvan syntymistä sen takia, että haet myös määräaikaisia töitä. Onnea matkaan!

Mä olen ollut jo sen verran pitkään työelämässä ja olen myös esimiehenä. Mun ohje on, että haet töitä täysillä ja ihan etenet niin kuin sinulla ei olisi perhesuunnitelmia ollenkaan. Työnantajalle ei tarvitse (eikä yleensä kannatakaan) sanoa, että teillä on hoidot käynnissä. Kyllä työnantaja osaa itsekin ajatella, että nuori nainen voi saada lapsia. Työnantajaa kohtaan ei tarvitse tuntea mitään erityistä lojaalisuutta, riittää että hoidat työtehtäväsi. Jos yrityksen tilanne on huono, niin irtisanominen tapahtuu hyvin helposti eikä silloin yleensä mietitä ketään yksilöinä. Siis työnantajalle riittää, että teet palkkasi edestä töitä eikä työnantaja odota sen kummempaa lojaalisuutta.



Lapsettomuudessa on se ikävä puoli, että kestosta ei ole tietoa. Hoitojen vuoksi ei kannata muuta elämää laittaa holdiin. Uskoisin myöskin, että omaa oloasi helpottaa se, että elämässäsi on tapahtumassa muutakin kuin hoidot.



Meillä lapsettomuutta kesti liki neljä vuotta, joista hoitoja 2,5 vuotta. Nyt meillä on vastasyntynyt esikoinen.



Etene siis täyttä vauhtia kaikilla rintamilla!

Oletkin jo saanut monta vastausta, mutta halusin vielä vahvistaa muiden sanomaa.



Ehdotan, että ajattelet työnhakua ja lapsiasiaa aivan erillisinä asioina. Eli haet sekä töitä että aloitat hoidot. Itse mietin parisen vuotta, etten voi vaihtaa tehtävää, koska jään " ihan kohta" äitiyslomalle. No, ei siinä ihan sitten niin käynytkään, vaan jatkoin samassa tehtävässä, mutta en ollut myöskään raskaana.



Sitten alkoi hoidot, mutta vaihdoin tehtäviä. Minulla kävi kyllä onnellisesti eli hoidot tehosivat alle puolessa vuodessa ja melkein heti tehtävää vaihdettuani, mutta se on pelkästään hyvä asia, enkä suostu siitä kantamaan huonoa omaatuntoa. Vihjaisin kyllä sitten pomolle raskausuutisen kerrottuani, että asiaa on toivottu hiukan pidempään ja vastaanotto oli ihan hyvä.



Mutta ei siis tarvitse etukäteen kertoa, työnantaja osaa sitä kyllä muutoinkin aavistella ja se vaikuttaa meidän hedelmällisessä iässä olevien naisten työnsaantiin ihan tarpeeksi joka tapauksessa, vaikka emme sitä erikseen mainostaisikaan.



Tsemppiä sekä työnhakuun että hoitoihin!

Olettepa vastanneet nopeasti! Kiitos rakkaat palstatoverit kokemuksista ja kannustuksesta! Ja vilkutukset syyssäteelle, ihana kuulla taas sinusta :)



Selvä homma, jätän murehtimisen ja haen töitä siinä missä muutkin. Toivotaan että jostain tärppää sillä nyt kun opiskelun ikeestä päästään, niin olisi tosiaan hyvä saada muutakin ajateltavaa kuin hoidot.



t. Liljakukka