Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Syysvauvat vko47

18.11.2008 |

Heippa kaikille!



Aloitin uuden ketjun kun onhan se jo uusi viikkokin.

Meillä jatkuu auvoinen arki. Saima nukkuu edelleen paljon. Ainoastaan illalla on pidempi n.2h valveilla olo jakso ja lapsi joka päivisin nukahtaa jo kun puetaan ulos tai vaan puheensorinaan, vaatii illalla ihan nukuttamista. Tisuttelua ja hyssyttelyä. Eli jos jostain sopii valittaa, niin miinuspuoli on siinä kun isommat lapset saa tainnutettua sänkyihinsä, niin helppo Saima vauvamme vaatii sitten huomiota, jonka toki hänelle suon : ).



Saima on kovasti jäntevä tyttö. Masulla ei viihdy, vaan kääntyy ihan hallitusti takaisin selälleen, ja välillä selältäänkin punkee itseänsä kyljelleen. leukoja on monta ja pulleat posket ja masu.



Hormoninäpyt vaivaat edelleen meilläkin, välillä olen bepanthenia laittanut, koska iho on ollut kuiva ja rohtunut. Ensi viikolla on neuvola ja ristiäiset, toivotaan että näpyt häviävät, tai ainakin että neuvolasta saadaan vinkkejä hoitoon.



Arki meillä pyörii aika pitkälti isompien lasten rytmissä, joka on ihan ok. Saima on niin sopeutuvainen ettei ota nokkiinsa vaikka välillä on mammakerhoa yms.

Lauantaina mennään ekaa kertaa Mumulle yökylään ja sunnuntaina otan tytön kirpparille mukaan myymään : ). Mennään kaverin kanssa yhdessä, joten pääsen tarvittaessa imettämään yms.



Pikaista paranemista kaikille flunssaisille ja kuulumisia odotellen!



-ellae ja Saima-

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
22.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipas tänne tullut paljon textejä..... Ihan kiva lueskella.

Meillä oli torstaina neuvola ja jälkitarkastus. Meni aika plörinäksi. Lekuri oli hiukan kipeänä ja meitsi varmaan vähän väsy tai jotain. Kuitenkin mm. vauvan mitat jäi merkkaamatta korttiin ja menivät muutenkin ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen muistan että menee hiukka plus käyrillä. No, ens kerralla sitten.



Aika hassuja nuo palautumiset lapsen saannin jälkeen. Itse olen samassa painossa kun raskaaksi tullessani, mutta valitettavasti vyötärö on (ainaskin) 15 cm leveämpi ja kuppikoko 1-2 kokoa isompi kuin ennen... Mistähän ihmeestä sitten olen pienempi??



Meillä on alkanut olla ongelmaa aina iltaisin. Hirveitä raivari itkuja joiden syy on mysteeri. Alusta lähtien on viihtynyt kylpyhuoneessa hoitoalustallaan ja iltaisin onkin ainoa paikka missä ei huuda, joten ei ihan tunnu miltään kipuilultakaan. Ei kyllä hirveesti hotsittas paria tuntia seisoksia kylppärissä vauvan seurana, mutta välillä tulee käytyä jäähdyttelemässä molempien tunteita.



Meillä nukahtaa miltei millon vaan turvakaukaloon. Sinne kun laittaa ja keinauttaa pari kertaa niin on unessa. Eilen illalla pahimpaan kiukkuun nukkui siellä kapaloituna puolisen tuntia. Pelkka kapalo aiheuttaa vaan kauheen väännön ja kamalan kiljumisen. Herää kun siirtää, joten ei voi nukuttamiseen käyttää. No, konstit on kuitenkin monet :D



Selidora ja Pikku-ukkeli

Vierailija
22/23 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

huolella. Lunta meinaan. Ehkä vähempikin riittäis, mutta mielummin tämäkin kuin ei lunta ollenkaan.



Mulla näytti ensin palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä oikein hyvältä. Liikakiloja ei raskauden aikana tullut montaa. Paino nousi 16kg, mutta niistä 12 jäi sairaalaan. Eli piti olla helppo nakki pudottaa loput neljä. Hah! Nyt niitä kiloja on tässä vajaan 3kk aikana tullut 6 lisää ja olen jo 10kg painavampi kuin ennen raskautta. Katotaan sitte vuoden päästä, kun juoksen kaksosten perässä, niin ehkä ne sitte lähtee...



Meillä on kans alettu iltaisin itkemään. Ja hauska oli lukea että jollain muullakin ainoa hyvä paikka on kylppäri. Hoitoalusta ja varsinkin ilman housuja on ihan ykkönen. Pitäisköhän siirtää telkkari vessaan? Nukkumaan menevät kyllä hienosti. Joskus nukahtavat syödessä ja siirretään sänkyyn. Eilen molemmat olivat hereillä pinnikseen laittaessa ja nukahtivat omia aikojansa. Voi kun tämä jatkuisi :)



Norah, Anna ja Sara

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hugo ei nimittäin rauhoitu kenenkään muun sylissä kuin mun, eikä osaa nukahtaa kuin tissi suussa.

Ja tänään kun päätin, etten lähde tuonne tuuleen ja tuiskuun vaunuja työntämään, päiväunet olivat tasan sen mittaiset kuin tissi oli suussa. Sinnikkäästi käärin pojan kapaloon ja hämärässä makkarissa pötköttelimme ja aina kun Hugo nukahti ja päästi tissistä irti, meni korkeintaan minuutti kun alkoi suunnaton ähinä ja örinä sekä käsien ja jalkojen vispaus joka päätyi huutoon. Ei rauhoittunut kuin vasta tissi suussa. Tuttia meillä ei syödä vaikka olen sitä säännöllisesti yrittänyt tarjota, mutta se saa aikaan vaan kiukkuisen huudon ja ainoa kehitys tutin harjoittelussa on ollut se, että nyt Hugo osaa sylkäistä sen suusta erittäin ponnekkaasti! Niin, kaksi tuntia yritin selkeästi väsynyttä poikaa nukuttaa kunnes luovutin.



Pelkään kovasti, että kohta mulla ei ole sitä vähää aikaa hengähtää ilman että poika huutaa taustalla, kun ei muut kelpaa... Asiantilaan ei siis vaikuta se, onko poika nälkäinen (no, silloin tietysti huutaa) eikä isä kelpaa silloinkaan kun on juuri syönyt.

Sen sijaan poika viihtyy hienosti sitterissä kun tuijottaa mua, jos olen vaikka syömässä tai jos silitän pyykkejä ja puhun koko ajan. Isä on jo hieman myös tuskastunut tilanteeseen, eikä mulla ole yhtään jaksuja lohdutella aikuista miestä siitä, ettei sen poika viihdy sen sylissä... Ahistaa niin paljon muutenkin.



Miten saisin pojan opetettua nukahtamaan ilman tissiä ja ilman tuntikausien huudattamista? Vaunuissa on hiljaa ja saattaa nukahtaa tunnin kärryttelyn jälkeen herätäkseen heti kun vaunut pysähtyvät. Kivahan se on kärrytellä, mutta olisi kiva käydä suihkussa, syödä tai vaikka levätä joskus ilman että vauva on kiinni...



Tällaista tilannetta ei ole tyttöjen kohdalla koskaan ollut, joten pulaan voi joutua useamman lapsen äitikin... Help!



Joku ehdotti valojen pitämistä autossa jottei Hugo olisi pimeässä mutta meillä on autossa vaan siinä keskellä kattoa valo joka häiritsee myös kuljettajaa, joten pyrimme nyt välttämään Hugon kanssa pimeällä autoilua...harjoittelemme autossa viihtymistä vain päiväsaikaan.



t. väsynyt Sanelma