Miten saan rohkeutta yrittää raskautta! (ov)

luet kirjoja ja lehtiä ja ajattelet, että ovat ne muutkin selvinneet

Et oikeasti ole vielä kovin vanha. Ehkä esim. vuoden tai parin mietintäaika rauhoittaisi?

Mieheni on jo 33v, joten ei hänkään tuosta nuorene. Ja entäs jos on jotain ongelmia ja joudumme lapsettomuushoitoihin ja esikoinen syntyykin vasta yli 5v päästä.



Blääh, onpas nyt vaikeaa.



Lisää kommentteja, kiitos!



ap

Se siitä pelosta että olisinko valmis äidiksi, kun vauvakuume ja pettymykset kuukautisten alkaessa valtasivat pään täysin. Onneksi lopulta hoidoilla tärppäsi, nyt vaan taitaa olla sama rumba edessä kakkosta toivoessa - ilman sitä olisinko valmis ja olisko oikea aika -spekulointia siis. :(

Mutta mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää. Tottakai sinä selviydyt äitiydestä siinä missä kaikki muutkin tavalliset ihmiset. Alkakaa ihmeessä yrittää ja sopeudutte sitten asiaan, kun tulet raskaaksi.

Eihän sitä tiedä miten loppujen lopuksi käy. Lapsen hankinta on sellainen projekti ettei sitä varten voi tehdä idioottivarmoja suunnitelmia. Itse suunnittelin joskus, että haluan lapsia sitten joskus. Kävikin niin, että tulin vahingossa raskaaksi, joka meni kesken. Tämän jälkeen mieheen ja minuun iski vauvakuume, joka muuttui keskenmenojen myötä erosuunnitelmiin. En vielä tiedä, kuinka tässä käy, mutta ainakin huomasin ettei suunnittelemalla ja jahkailemalla asiat muutu mihinkään. Kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi.



Tämän ei ollut tarkoitus masentaa sua ap, mutta toin vain tämän puolen julki.

voisi jo jättää ehkäisyn ja katsoa miten käy. Itse olen 33 v ja onnekseni olen saanut 2 tervettä lasta. En vain uskaltanut enää pitkittää lastentuloa, jos en vanhempana olisikaan voinut saada lapsia enää, se olisi ollut suuri murhe.

niin näkis alkaako tapahtumaan. :) Ehkä rohkaistutaan vain miehen kanssa ja annetaan mennä.



ap

Käytettiin siis kondomia satunnaisesti kun muistettiin... Tilanne oli siis se ettei varsinaisesti haluttu ruveta vielä yrittämään, mutta vahinkokaan ei olisi ollut maailmanloppu. Sitten kun tätä menoa oli jatkettu jonkin aikaa niin huomasin olevani aina vähän pettynyt kuukautisten alkaessa. Siitä tiesin että oli aika ruveta yrittämään kunnolla.

paljonkin tästä samasta aiheesta ja totesimme, että KOSKAAN ei olisi oikea aika hankkia lapsia: sitä ei voi koskaan olla täysin valmis lapsen saamiseen vaikka kuinka valmistautuisi ja toisaalta ikinä ei elämäntilannekaan ole täydellinen (töissä kiirettä, muita suunnitelmia jne.) Itse antaisin nyrkkisäännöksi sen, että jos asia pohdituttaa jo noinkin paljon niin anti mennä - jos raskaus lähtee käyntiin niin siinä on yli 9 kuukautta aikaa valmistautua tulevaan.

Olen vain vähän nuorempi eikä vakituista työpaikkaa. Mies ei oikein tiedä haluaako lapsia, enkä tosin oikein itsekään. Kummallakin on vähän sellainen kehäfiilis, että ehkä joskus, ei nyt kuitenkaan vielä ja mitäs sitten jos sitten ei saakaan lapsia tai ei niitä edes yritä ja sitten kaduttaa. Kukaan ei voi näitä päättää puolestamme. Onneksi nyt on vielä pari vuotta aikaa miettiä, mutta kun mulla on ollut koko ikäni tällainen vähän välinpitämätön olo, niin pelkään vain ettei tämä asia koskaan kirkastu suuntaan tai toiseen.