kuka haluaa kirkuvia penskoja

pinnaa jo kiristää parin tunnin hoitamisen jälkeen... siksi minua on Luoja rankaissut ja suonut minulle 3 erittäin kova äänistä ja kiljuvaa lasta.

ei se kaikille sovi.



Minulle se on ominta mitä olla voi, vaikken olekaan mikään kotihengetär, vaan sellainen uraäiti, jota tällä palstalla aina haukutaan.



Lapseni on minulle elämäni tarkoitus, äitiys tekee elämästäni elämisen arvoisen tavalla, jota en aikaisemmin voinut kuvitellakaan.



Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa että jokainen nuori nainen maan päällä tarvitsisi lapsen elämänsä tarkoitukseksi..

Meillä tälläinen tapaus ja hyvä niin- hermot menee, kun katselee " peruspenskoja" :).

ja mielekästä (ainakin minulle), että vihdoinkin elämä ei pyöri pelkästään oman navan ympärille, vaan SAA asettaa jonkun toisen tarpeet etusijalle ja tuntea olevansa merkityksellinen.

Ne on vaan pakollinen paha jos haluaa lapsen, ainakin useimmilla.

Vierailija:

synnytyskipuja, huutoa, kuluja, unettomia öitä??? hoitelen tuttavien lapsia ja se todellakin riittää. Helpotuksesta huokasen kun oven suljen

Tutkintoja tutkintojen perään, aina vain lisää koulutusta, kova kilpailu, määräaikaisia työsuhteita tai jämähtäminen tylsään virkaan vuosikymmeniksi, selkään puukottavia työkavereita, unettomia öitä yksin pimeässä peläten ettei huomenna enää kelpaa...

pidä muiden lapsista, ainakaan kaikista.

Joistakin joskus, hetken verran... Kamalaa, eikö?

Omaani rakastan kuitenkin niin paljon että voisin tehdä ihan mitä vaan puolustaakseni häntä ja taatakseni hänelle hyvän tulevaisuuden. Emmekös me kaikki äidit?

Ja näistä " lepäämään " menevistä äideistä: Ei ole aina lasten vika, että äiti ylirasittuu tai masentuu. Psyykkisistä sairauksista puhumattakaan.

Mutta tietysti on tosiasia, että kaikista vaan ei ole vanhemmiksi.

Eikä kaikista tarvi vanhempia tullakaan.

Mutta miksi emme voi sallia toisille erilaisia näkökantoja?

Onko niin että jos ei ole samaa mieltä niin täytyy heti olla " väärässä" ?

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää erilaisia näkemyksiä ?

2 on jo. Kolmatta yritetään, ei oo vielä tärpännyt ja harmittaa.

Ja sitten niitä ei enää saa. Saattaa olla kurjaa.

Viisi on. Ja ihanaa on ollut kaikki nämä vuodet. Ei todellakaan oloa, että olisi pallo jalassa.

eri tavalla kuin hoitolapsia. Se on eri juttu kokonaan. Onhan se välillä raskasta, mutta elämässä se on vähän niin, että jos jotain haluaa, täytyy jostain olla valmis luopumaan? Lapset ovat ihania

Se on kuule pientä sen rinnalla, kun saa loppuelämänsä rakastaa omaa lastaan kiukkuineen päivineen. Suurin osa ajasta on kuitenkin ihanaa.