Ärsyttää.
Tiedän että ei saisi valittaa tästä, mutta kun suoraan en kenellekään tästä voi valittaa, pitää purkaa ärsytys nyt tässä.
Mies on Amerikassa käymässä, ja piti tuoda tuliasiksi Hermeksen huivi. Sille nämä merkit on vähän vaikeita, ja kun näki kaupassa Burberryn huivin, niin kuulemma osti sen, kun tunsi sen merkin ja oli varma että se on hyvä.. Näin sanoi puhelimessa....
Harmittaa, kun toinen yrittää ja näkee vaivaa, eikä sitten itse osaa olla tyytyväinen... Ei pitäisi edes pyytää mitään kun tietää että toinen ei sellaisia ymmärrä, mutta kun sille valmiiksi netistäkin etsin...
Kommentit (5)
jo toivoa sellaisia aivan ihania mitä on Hermeksen nettisivuilla.
Ja tyhmin olo tulee just siitä, kun on tällainen ison lapsiparven kotiorja, joka innostuu sitten ehkä kohtuuttomasti pikkuasioista.
Parastahan se olisi kun mies ei noilla reissuillaan edes kulkisi.
Mutta lapsille on matkalaukku täynnä tuliaisia, meillä on taas joulu kun isä tulee kotiin :)
ap
En itse ole mitenkään merkkitietoinen, enkä tuliaisia yleensä toivokaan, mutta jos pyytäisin esim. Elisabeth Ardenia ja mies tois Lancomea, niin kyllä mua harmittais! Yllätykset on sit eri asia, mutta kyllä jokaisen miehen kai lulisi tajuavan, että jos toivoo Hermesin huivia, niin ei toivo mitä tahansa huivia vaan nimenomaan sitä yhtä tiettyä. Mutta eipä tuo maailmaa kaada. :) Voithan kommentoida miehelle lempeästi, että " toit sitten toista merkkiä jota pyysin? No, on tääkin tosi kiva!" . Kyllä se ensikerralla tsemppaa sitten jo paremmin. :)
Että elämän hankkiminen neljän lapsen äidille (nuorin on vauva) jolla mies vielä reissaa töissään on aavistuksen vaikeaa.
ap
Ja tiedän ton fiiliksen, ettei sais valittaa..mutta onneks täällä voi purkautua:)
Kyllä muakin harmittais, varsinkin jos olisin ehtinyt fiilistellä mielessäni haluamaani tuotetta ja mies toisikin toista.
Se minua niin harmittaa kun tuollaista tuliasta edes ehdotin. Kun yleensä aina ostaa niin paljon tuliaisia ja harmittelee kun on niin vaikea keksiä mitään kivaa.
Ja nyt sitten kerran päätin miettiä, mitä itse oikein uskaltaisin toivoa. Kun yleensä toivon vain kaikkea meidän lapsille, joita on monta. Mutta sellaista se on.
Onko ihminen narsisti, jos kerran vuosiin uskaltaa jotain lahjaa itselleenkin toivoa?
ap