Lapsi menossa ekalle, ei mahdollisuutta iphoitoon tai ipkerhoon!
Meille näyttäisi olevan tällainen tilanne tulossa syksyllä, eli iltapäiväkerhoa ei ole, iltapäivähoitoon ei todennäköisesti paikkaa saada ja lapsi joutuisi olemaan yksin aamulla ihan hetken, iltapäivällä pari tuntia.
Onko muilla kokemuksia?
Työpaikat on sellaiset, että aikatauluja ei voi muuttaa (itse olen ope, joten työaikoja ei voi muuttaa, miehellä muuten hankala systeemi). Kyselin tuota kunnallista hoitopaikkaa, ja lakisääteistä velvollisuutta kunnalla ei ole enää, kun oppivelvollisuusikä alkaa (tämä oli minulle yllätys!).
Mietin lähinnä, miten lapsi pärjää.. Lukutaito on jo melko hyvä, joten kännykkä täytynee ainakin hommata, lankapuhelinta kun ei ole. Eikä lasta pelota yksinolo, äitiä vaan hirvittää...
Kommentit (7)
Insinööriäiti:
Mutta seuraavat asiat varmaan itse selvittäisin:
-Onko kävelymatkan sisällä joku aikuinen joka voi auttaa tarvittaessa? Esim. jos kännykkä menee lukkoon, avain unohtuu tai ovea ei saa auki.
-Sitten miettisin onko tulevilla luokkakavereilla samaa tilannetta ja voisiko jotenkin miettiä että lapset voisivat olla yhdessä " yksin" ?Meillä aikanaan ekaluokkalaisen kaverit olivat kaikki iltapäiväkerhossa. Lähinnä loppukeväästä - tai tokaa luokkaa kohti moni sitten lopetteli ja alkoi olla yksin sen jonkusen tunninkin kotona. Meilläkin tokaluokkalainen on nyt sitten tarvittaessa 0,5-2h koulun jälkeen kotona/kavereilla, niin että emme ole kotona. Ennen tätä varmistelin ja moni tarjoutui lähinaapurien aikuisista auttamaan (yksi kotona, moni vuorotöissä ja usein kotona) ja lapsi meillä tietää että tuttuja aikuisia löytyy aina ja heiltä voi apua hakea. Tämäkin jo tuntuu auttavan.
Kävelymatkaa on noin 200m linja-autolle, eikä tässä asu ketään lähellä (haja-asutusalue). Juuri tätä mietinkin, että jos sattuu jotain, niin se kännykkä olisi tärkeä apu, mutta jos sekin katoaa tai menee lukkoon, niin mitäs sitten? Ja tuleeko reippaallekin lapselle sitten hätä, jos ei voi soittaa? Meillä on aina vara-avain hyvässä jemmassa, mutta voihan sekin jäädä sisälle jos oikein huonosti käy. (No, kerran vietin itse kasvihuoneessa pari tuntia miestä odotellessa, aika oli huhti-toukokuuta ja takkia ei ollut päällä, vilu meinas tulla...)
Tämä asuinpaikka aiheuttaa melkoisesti ongelmia, koska esim. mummut ja muut sukulaiset asuvat sellaisessa paikassa, johon linja-auto ei vie, vaikka samalla paikkakunnalla ovatkin.
tuon iltapäivähoidon kanssa... Toki käytännöt ovat erilaisia eri paikkakunnilla, mutta ainakin meidän kaupungissamme on aika hienosti saatu ekaluokkalaisille vielä päivähoitopaikkoja... kannattaa ainakin kysellä :) ja laittaa kova kovaa vasten. Kyllähän ekaluokkalainen on pieni vaikka lukea osaisi.. itse pääsin aina naapuriin koulun jälkeen pienenä. Minua kun ei voinut jättää yksin, kun minulla oli paha migreenitaipumus :)
Toivotaan että hommaan löytyy joku tolkku... Varsinkin kun nyt on nimenomaa valtion tasolla kiinnetty huomiota tuohon lasten iltapäivähoitoon!
jos on opettaja ja päivät suht lyhyitä, sekä lapsella turvallinen koulumatka.
Itse teen tyypillisesti 9-18 päivää, lapsen koulumatka ei ole turvallisimmasta päästä, ja ip kerhoa ei ole. Puistoon voi mennä ja kävellä sieltä sitten yksin (talvella pimeässä) klo 16.30 kotiin. Perhepäivähoitajien ei kannata auttaa, koska eivät saa siitä juuri rahallisesti mitään.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei itse asiassa ehdi hakemaan lasta klo 16.30.
Mutta ilmeisesti tosi moni vielä tuota virastoaikaa tekee, kun kaikki palvelut loppuu sen mukaan.
Meillä on nyt ekaluokkalainen tyttö joka ollut kotihoidossa koko elämänsä ajan. Vuoden vaihteessa lähdin 8 vuoden tauon jälkeen töihin ja ongelmaksi muodostui tytön iltapäivähoito. Sitä mietittyämme päädyttiin seuraavaan ratkaisuun. Tytöllä on hyvä ystävä joka on samalla luokalla ja joka myös on nyt yksin koulun jälkeen koska minä olin hoitanut heidät molemmat syksyllä. Päätimme että tytöt menevät yhdessä joko meille tai toisen tytön kotiin. Kysyimme myös yhtä yläasteikäistä tyttöä josko hoitaisi tyttöjä iltapäivisin oman koulun jälkeen. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Tytöt joutuvat silloin tällöin olla kahdestaan maksimissaan pari tuntia mutta niihin hetkiin on keksitty perusteellinen ohjelma mitä tehdään. Tämä on alkuhässäkän jälkeen sujunut hyvin. Alkuun tytöt jännittivät tosi paljon yksin olemista ja kävivät ihan mahdottomilla kierroksilla ja soittivat töihin ihan jatkuvasti. Nyt se on loppunut.
Oletteko koettaneet vaikuttaa asiaan? Nykyäänhän ip-toimintaa tuetaan ja pienillä ponnisteluilla se voisi järjestyäkin. Luultavasti alueellanne on muitakin tarvitsijoita jos kerran kerohotimintaa ei vielä lainkaan ole.
Meillä alueella (pääkaupungissa) ei mutama sitten ollut riittävästi tasokasta kerhohtoimintaa tarpeeseen nähden ja aktivoiduimme vanhemmat porukalla esikoisten eskarivuoden syksyllä jo (Nyt voi olla tosin myöhäistä ensi syksyä ajatellen). Kerho oli, mutta paikkoja vain alle 20 ja ekaluokkalaisia alueella 70-80, lisäksi tokaluokklaiset. Kaupunki tarjosi avointa puistotoimintaa, mikä meidän mielestämme ei ole riittävää ekaluokkalaiselle.
Otimme koulun rehtoriin yhteyttä ja patistimme selvittämään mahdollisuuksia. Rehtori oli aktiivinen, lupasi tilat ja kerhon järjestäjäksi löytyi yksityinen yhdistys (ip palvelujen tuottaja muuallakin). Nyt kerho on toiminut kaksi vuotta ja kysyntä on ollut valtava. Ekana vuonna lapsia oli noin 30, toisena jo yli 40 mukana toiminnassa, myös tokaluokkalaiset pääsevät kerhoon.
Oma aktiivisuus siis voisi tuottaa tulosta, ei aina kannata tyytyä " ettei palvelua ole" vaihtoehtoon.
koska pyrin siihen, ettei kotona tarvitsisi tehdä kovin paljoa suunnittelu/korjaustöitä, olen töissä pääsääntöisesti klo 8-16. Riippuu tietysti, mihin vertaa, että onko se pitkä päivä.
Koska olen koulumaailmassa töissä, tiedän paikkakuntamme mahdollisuudet ip-toimintaan melko hyvin, eikä siihen ole tällä hetkellä mahdollisuuksia lapseni koululla. Yritystä on vanhempien puolelta ollut.
Myöskin ip-hoitopaikan mahdollisuudet tiedän tarkkaan, ja jos ainoan alueella olevan perhepäivähoitajan paikat on täynnä (ja vähän ylikin), niin ei sinne oteta enää ekaluokkalaista. Maantieteelliset esteet vaikuttavat siihen, ettei muihin päivähoitopaikkoihin ole mahdollisuutta.
Kiitos kaikille kommenteista, toivon, että kuulisin vielä muiden kokemuksia.
Mutta seuraavat asiat varmaan itse selvittäisin:
-Onko kävelymatkan sisällä joku aikuinen joka voi auttaa tarvittaessa? Esim. jos kännykkä menee lukkoon, avain unohtuu tai ovea ei saa auki.
-Sitten miettisin onko tulevilla luokkakavereilla samaa tilannetta ja voisiko jotenkin miettiä että lapset voisivat olla yhdessä " yksin" ?
Meillä aikanaan ekaluokkalaisen kaverit olivat kaikki iltapäiväkerhossa. Lähinnä loppukeväästä - tai tokaa luokkaa kohti moni sitten lopetteli ja alkoi olla yksin sen jonkusen tunninkin kotona. Meilläkin tokaluokkalainen on nyt sitten tarvittaessa 0,5-2h koulun jälkeen kotona/kavereilla, niin että emme ole kotona. Ennen tätä varmistelin ja moni tarjoutui lähinaapurien aikuisista auttamaan (yksi kotona, moni vuorotöissä ja usein kotona) ja lapsi meillä tietää että tuttuja aikuisia löytyy aina ja heiltä voi apua hakea. Tämäkin jo tuntuu auttavan.