Pitäisikö herätä ennen kuin on myöhäistä? Vai hörkyilenkö turhaan...

Ollaan oltu miehen kanssa jo 10 vuotta yhdessä, rakennettu talo ja saatu kaksi ihanaa lasta, joista toinen on vasta kaksi kuinen. Jossain vaiheessa mies on alkanut vuosien varrella syyttämään minua noin about kaikesta (tyyliin jos on huono ilma niin sekin voisi ihan hyvin olla minun syyni). Syytökset ovat lisääntyneet ja varsinkin raskauksien ja imetyksen aikana kun olen hajamielinen ja unohtelen asioita niin usein huutaa minulle, kun olen niin tyhmä. Aina on myös pitänyt koko sukuani tyhmänä (myönnän etteivät ole mitään järjenjättiläitä, mutta loukkaa silti).



Seksiä mies on aina tottunut vonkaamaan. Viime vuosina myös mukaan on tullut uhkailu ja kiristäminen. Seksillä käydään kauppaa tyyliin että jos saa seksiä niin hän vahtii lapsia että pääsen jumppaan. Jos ei saa seksiä niin julistaa ettei aio myöskään tehdä mitään minua miellyttääkseen. Kerran tässä hiljattain tokaisi vielä " kostavansa" kun ei saanut seksiä. Raskausaikana minua vielä halutti ja nautinkin, mutta myönnän että pidän nykyisin enemmän itsestäni nauttien kuin mieheni kanssa. Nyt ei luonnollisesti haluta kun synnytyksesä on vielä niin vähän aikaa.



Fyysisesti ei ole ollut väkivaltainen. Huutaa kyllä ja on agressiivinen. Esikoisen ollessa vauva, havahduin kerran siihen että käperryin sohvalla suojaten vaistomaisesti päätäni kun mies vain huusi. Hetkellisesti miehen ruumiin kieli oli vaan niin uhkaava. Sinä iltana itkin miehelle että pelkään häntä. Mies ihmetteli ja sanoi että eihän ole koskaan edes uhannut lyödä minua ja halasi. Sen jälkeen käyttäytyi pitkään hyvin.



Nyt kuopuksen synnyttyä sama agressiivinen käytös yltyi taas miehen ollessa lomalla. Yhden illan aikana huusi minulle pojan kuullen että kohta vielä " läimäyttää" jos en ole hiljaa (myönnän että nalkutin). Samana iltana koira karkasi ja mies huusi (jälleen pojan) kuullen että kun piski tulee niin vannoo heittävän sen seinään. En uskaltanut tehdä mitään kuin lähteä etsimään koiraa. Koko iltana ei puhuttu mitään. Viikkoa myöhemmin otin asian puheeksi että nyt on sitten uhannut lyödäkin minua. Mies vannoi ettei olisi sellaista kuitenkaan tehnyt ja sanoi että me tehdään hänet hulluksi. Sitten oltiin vaan hiljaa ja asiaa ei käsitelty yhtään se enempää. Kehotin miestä palaamaan töihin (teki etätöitä kotoakäsin)



Sen jälkeen on taas mennyt hyvin. Mies syyttelee ja painostaa seksiin. Annan pari kertaa viikossa ja se on mielestäni ihan ok vaikka en siitä itse nautikaan vielä. Mies vahtii n. kerran viikossa lapsia että pääsen omiin menoihin. Mies ei ole niin usein huutanut. Tällä kertaa on vain uhannut huutavansa " sulle vissiin pitää taas huutaa kunnolla, että löydät sen kaukosäätimen" .



Ensiviikolla olisi neuvolakerta, jossa käsitellään synnytyksen jälkeistä masennusta ym. Mietin että pitäisikö asia ottaa puheeksi. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu menevän hyvin. Mistä sitä tietää jos alkaakin oikeasti lyömään jossain vaiheessa.