kun lähdet " vapaalle" , niin luotatko miehesi lastenhoitotaitoon?

Muutenkin väitän mieheni olevan lapsillemme jopa parempi vanhempi kuin minä. Molemmat toki ollaan hyviä ;) mutta mieheni on ihan superhyvä isä, minä olen lähempänä perushyvää äitiä. Esim. mieheni tulee ajatelleeksi fiksummin joitain pukeutumisjuttujakin ja jaksaa touhuta enempi lasten kanssa niin, että on LÄSNÄ eikä vain paikalla. Hän on muutenkin meillä se, joka huolehtii luontevammin kotitöistäkin, vaikka on mies... Mä en aina tule ajatelleeksi/huomaa kaikkea.



Ainoastaan ihan vauva-aika on ehkä ollut enempi " mun heiniäni" . Ja sekin vain biologisista syistä, kun mies ei voi imettää. Kun lapset on kasvaneet, on isän rooli korostunut vuosi vuodelta. En ole kateellinen, vaan onnellinen lastemme puolesta :) Hyvähän se on, että heillä on kaksi aidosti tasavertaista vanhempaa, ja itse asiassa lisäksi vielä erittäin läheiset välit isovanhempiinkin. Se on rikkautta!

Ruoka saattaa olla vähän mitä sattuu (tyyliin paistetaanpa makkaraa) mutta ei ne lapset siihen kuole, jos yhtenä iltana syödää makkaraa. Muuten mieheni hoitaa lapsia tosi hyvin.



Ja mikä parasta: ei soittele minulle ja kysele, että mitäs tälle lapselle nyt pannaan päälle tai mitäs minä nyt teen... Erään ystäväni mies kyllä päästään vaimonsa viihteelle, mutta soittelee perään puolen tunnin välein milloin minkin idioottimaisen kysymyksen kanssa.

vaatteet päällä ja ruokaa mahassa.



Vaatteet on kyllä sitten mitä ekaksi sattui käteen ja ruokakin jotain valmista, mutta se ei ole vakavaa

Mutta ei se silti tee mun viihteelläolosta kevyttä ja huoletonta, ikävä kyllä. Olen itse niin kiinni lapsissa, että tulen katsoneeksi kännykkää vähän väliä, jos vaikka mua kaivattaisiinkin kotiin... Vaikka siis tiedän miehen pärjäävän lasten kanssa ihan yhtä hyvin (ellei jopa paremmin) kuin mä. Kuvittelen vain lasten ikävöivän mua hetkessä ;) Ja onhan sekin totta, että ikävöiväthän nuo isäänsäkin! Miksi ei mua sitten? Eli en osaa relata, valitettavasti, jos lapset on pieniä ja mä yksin jossain kaukana heistä... Kun lapset kasvaa, pystyn paremmin ottamaan sitä omaakin tilaa ja antamaan sitä samalla lapsille.



Tavallaan se on törkeetä miestäni kohtaan, koska hän saa olla tosi harvoin lasten kanssa keskenään :-/ Vaan minkäs teet. Toisaalta vauva-aika on musta niin lyhyt, että ehtii sen isä-lapsi-suhteen saada syvemmäksi myöhemminkin. Sekin on todistettu meidän perheessä ainakin jo, kun tämä pienin piiperöinen syntyi vasta isosisarusten ollessa kouluikäsiä :)

Toivottavasti poikieni tulevat emännät ei edes ajattele tälläsiä! :(

5. lapsi jo miehellä kyseessä.

tosin saatan kyllä antaa pari vinkkiä ja ohjetta ennen lähtöäni, mutta eiköhän tuo pärjäisi ilmankin ;)

Aina olen myös luottanut allergisen ruokien kanssa enkä koskaan tee valmiiksi ruokaa tarkoituksella noita varten. Aikuisen pitää selvitä noista, mutta tietenkin se edellyttää sitä, että mies on mukana lapsen hoidossa ja tietää asioista.

Mies joutuu aina välillä olemaan iltoja yksin lasten kanssa myös minun työni takia ja hienosti pärjäävät.



Juuri eilen tulin kotiin klo 20. Isä ja lapset olivat kotiutuneet klo 16 ja sen jälkeen oli syöty iltaruoka (miehen tekemää spagettia ja jauhelihakastiketta), käyty pulkkamäessä ja rakennettu lumiukko, syöty iltapalaa jne.



Kyllä mies pärjää lasten kanssa ihan yhtä hyvin kuin minäkin.

Kerran kun olin kaverin polttareissa lapsen ollessa 1,5 v oli lapsi oksennellut yhden illan, ja ihan kunnialla oli mies selvinnyt - eikä ollut soittanut mulle (olin parinsadan kilsan päässä enkä olisi päässyt sieltä pois kuin taksilla).

Ehkä silloin kun perheessä oli vielä vauva saatoin miettiä mutta en enää. On taitonsa todistanut.

en ole yh vaan meitä on 2 vanhempaa

Ja isä hoiti lapset hienosti, niin kuin aina :) Lapset 1 v ja 4 v.