kun lähdet " vapaalle" , niin luotatko miehesi lastenhoitotaitoon?

Mutta en mä välipaloista tai vaatteista piittaa. Mies on muuten niin huoleton. Kun vauva oli ihan pieni, otti vauvan kopan kanssaan ulos ja ryhtyi moottorisahaamaan kuulosuojaimet korvilla. Ja vauva siinä lähellä vaan nukkui helvetillisessä metelissä. Tämmösiä. Yksi päivä mies oli lapsen kanssa ulkona ja kohta käveli eksyneen näköisenä todella lähellä olevan joen rannassa. Eipä ollut hajuakaan missä lapsi on, ei onneksi joessa. Harrastaa myös nukkumista lapsenhoitovuorollaan. Ja niin edelleen.

Kyllä mies huomaa asiat ennemmin tai myöhemmin , ja hyvin on oppinut ja tekee kaikki tarvittavat asiat.

ehkä tekee joitain asioita erilailla kuin minä, mutta hyvin hoitaa kuitenkin hommansa omalla tavallaan.

Mieheni on aivan yhtä hyvä hoitamaan poikaamme kuin minäkin.

tuskin ne sillä aikaa kuolee. Tosin talo on täysin sotkussa, pommin jäljiltä. Ja ei todellakaan ulkoile lasten kanssa. Saattaa lasten kinuttua antaa niille pinaattilättyjä. Minäkö vaativa?!



Vietä sitten rauhassa omaa aikaa.. Olen korkeintaan pari tuntia poissa..

ja tietää nämä jutut paljon paremmin kuin minä. Päinvastoin, mies saattaa joskus soitella mulle päin muistuttaakseen jostain lapsen hoitoon liittyvästä, jos minä jään lapsen kanssa kahden...

Minun mies on niin hyvä isä ja ollut lapsen kanssa todella paljon, että ei tarvitse miettiä ja ressata yhtään! Koti on siisti, kun tulen ja yhtä hyvin voi käydä ulkona kuin minäkin. Tekee kaikkia, mitä minäkin. Ja voin olla pois niin kauan kuin haluan. Ennemmin tulee oma ikävä...

Alan luottamaan nyt kun rupeaa pärjäämään lapsen kanssa ja isäkin alkaa kelvata äidin sijaan. Kyllä se ruokkii jne ja huolen pitää omalla tyylillään.

En olisi edes hankkinut lapsia avuttoman kanssa.

Ja osaa ihan samat asiat kuin minäkin. Ei tarvi koskaan edes ajatella moista asiaa. Mutta en kyllä noita vapaita ota kovin usein! Taitaa olla viimeisestäkin vapaasta reilu vuosi. Ja silloinkin kävin kaverini luona YKSIN kahvilla! Se on ihanaa. Aina tuo vapaa, ei tarkoita baariin lähtöä tms.

saada mies vähentämään tuota riskinottoa. Jokin aika sitten tulin taas kerran kotiin, mies oli pihalla moottorisahaushommissa. Kuulosuojat päässä, silmäsuojushuppu vielä päässä. 3-vuotiasta ei näkynyt missään. Löysin sen hallista, oli kiivennyt sellaisen korkeanpuoleisen hakesäiliön päälle ja sieltä sohi jollain kepillä. En näköyhteyttä lapseen, ei kuuloyhteyttä, sadan metrin päässä joki... Sanottu on nätisti ja vähemmän nätisti.

Jos mies on noin imbesilli, lapsikin on takuutollo ja jos ei vielä ole, putoaa päälleen jossain vaiheessa ja sitten ainakin on.

Hyvässä työssä on, opiskellut yliopistossa eikä sen järjessä mitään vikaa ole.

Imbesilli tuo on.

Hänestä olen ylihuolehtiva kun hänen asenteensa on että on ne lapset ennenkin hengissä selvinneet vaikkei joka hetki vahdi. Ja jotain voi sattua vaikka vahtisi kuinka tarkasti. Hänen mielestään riskejä ei pahemmin tarvitse minimoida vaan jos sattuu niin siitäpähän oppii. Minä taas yritän pitää lapsen ympäristön turvallisena ja vahdin silmä kovana ettei taapero esim. tukehdu mihinkään tai tee mitään vaarallista (pieniltäkin tuntuvat asiat voi olla pienelle todellakin hengenvaarallisia). Mutta minä kuulemma olenkin ylihysteerinen.

Ap:n kysymykseen, että joskus harvoin kun vapaalle lahden, niin todellakin se on mies jolle lapset luonnollisesti luotan. Enemmänkin miehellä on hommaa siinä, kun tämä kotiäiti käy iltaisin luennoimassa ja kokouksissa, ja silloin mies hoitaa suvereenisti omalla tyylillään kaikki muut hommat neljän lapsen kanssa, paitsi kuopuksen imettämisen.



Täytyy sanoa, että minunkin on vaikea kuvitella, että olisin mennyt yhteen semmoisen miehen kanssa, jolle ei voi edes yhteisiä lapsia uskoa!

Tähän päivään mennessä ei oo antanut mitään syytä olla luottamatta.

tietyt toiminnot jos tulee lapsia.

Mikä on miehesi selitys kun hän ei valvo lasta vaan touhuaa omiaan? Minä pistäisin koville ja sanoisin että koska hän vastuuttomuudellaan tulee aiheuttamaan lapsellemme vakavan ruumiinvamman tai kuoleman niin haluan että laadimme vastaisuuden varalle paperin jossa hän toteaa tehneensä sen tietentahtoen. Voit kirjoittaa kyseisen dokumentin ja laittaa siihen viitteeksi esim. päivän jolloin hän oli sahailemassa ja lapsi hakesäiliön päällä. Jos hän pystyy siihen nimensä laittamaan ja ottamaan ikään kuin vitsinä niin harkitsisin hyvin tarkasti eroa ja yksinhuoltajuutta. Tunnen myös samanlaisen miehen joka oli hyvin holtiton lasten suhteen, vetosi siihen kun ei ennen vanhaankaan maalla lasten perään katseltu. Hänen vaimonsa vei hänet juttelemaan kylän vanhan " juorutädin" luo joka sitten kertoi pitkään ja hartaasti mitä niille lapsille sitten tapahtui kun ei katseltu perään. Kylän talojen sisarusparvista oli yksi hukkunut, yksi meni hevosen jalkoihin, yksi tippunut aitan katolta jne. Jo muuttui ääni kellossa. Uskon että miehesi ei ole imbesilli, hän ei vaan ajattele ja sinun täytyy hänet herättää!

Käyn yksin viihteellä ehkä 2-3 krt vuodessa. Jos ja kun johonkin pääsen, en uhraa kallisarvoista aikaa miettimällä miten kotona menee. Puhelin on mukana hätätapauksia varten. Lasten hoito on kuitenkin aika suoraviivaista: hengissä ne pysyvät antamalla ruokaa ja juomaa, vaihtamalla vaipat ja laittamalla nukkumaan. Jos lapsi itkee, häntä lohdutetaan. Aika tumpelo mies saisi olla, jos ei tuosta selviydy. Hampaat saattavat jäädä pesemättä, esikoiselle syötetty karkkeja ja keksejä yms, mutta tuo nyt ei maailmaa kaada.