Kysy mitä vain ex-lestalta

En saanut tarpeeksi huomiota. Olin perheen pärjääjä, joten vanhempien resurssit meni auttamattomasti niille sisaruksille, joilla meni huonommin esimerkiksi koulussa.

Eli homot saa kilvoitella yksin " ongelmansa" kanssa hamaan hautaan saakka hiljaa.



ap

Minua on myös ihmetyttänyty, että uskovat ihmiset, jotka pitävät

meikkaamista ym. turhana, käyttävät mielestäni enemmän aikaa itsensä laittamiseen kuin ei lestat. Myöskin näyttää siltä, että heillä on keskenään melkoinen elintasokilpailu, onkohan näin?



Minulla on monta lestdiolaista ystävää, pidän heidän aitoudesta ja positiivisuudesta, näitä em. asioita en ole koskaan kehdannut koska en halua loukata heidän kulttuuriaan. Siis ystäväni eivät edusta yllämainittuja " tyyppejä" .

Itsekin olen huomannut tuon " piilomeikkaamisen" . Se on juuri nuorisolla yleistä. Esim. käytetään paljon meikkivoiteita, mutta ei ripsaria. Minusta se on ihan ymmärrettävää nuorille. Ulkonäkökilpailu on kuitenkin kovaa je eihän tuossa meikkikiellossa ole oikeasti mitään järkeä. Juurikin siksi, kun sitten pitäisi kieltää kaikki ulkonäkökeskeisyys/turhamaisuus, esim. muotivaatteet.



Minunkin miehen ystäväpiiri muuttui kokonaan, kun hän kielsi uskonsa. Sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä.



Onko sinusta uskonsa kieltäminen lisääntynyt? Meidän tuttavapiirissä on viimeaikoina moni perheellinen kieltänyt uskonsa. Se on aiheuttanut perheisiin kovia mullistuksia, kun voi olla suurikin perhe ja yhtäkkiä elämäntyyli muuttuu.

Uskonsa kieltäminen on melko yleistä. Melkein jokaisessa suurperheessä on ainakin joku lapsista kieltänyt uskonsa, yleensä muutamakin. Jokaisella on vähintään ainakin serkuissa uskonsa kieltäneitä, jos ei omissa sisaruksissa ole. Joten suvun maine ei mitenkään tästä kärsi, tai sitten kaikkien sukujen maine on kärsinyt :)

Oli kyllä suuri järkytys. Näistä ei vaan puhuta eikä vaimot uskalla kertoa vaikka huomaisivat??

Onko sinulla lestadiolaisia kavereita?

yhteyksissä ollaan kuitenkin

Sisaruksia on seitsemän.



Aika kaameeta kun kaikki kaverit olivat sieltä ja keskellä nuoruutta sitten jää sillä tavalla yksin.

Miten olet sopeutunut ei-uskovien joukkoon kun lapsuus kului lestadiolaisten kanssa?

Monenlaista vaikeutta siihen liittyi. En tuntenut ravintoloita, viinejä, en musiikkia, en julkkiksia, tv-ohjelmia. Moni arkinenkin asia oli lapsuudenkodissani tehty aina vain tietyllä tavalla, olin jotenkin kaavoitettu toimimaan yksipuolisesti.



Uudet ihmissuhteet herättävät minussa pahennusta vaikka tiedostan itse vain olevani niin vanhoillinen. Alkuun särähti kiroilu korvissa, ihmiset tuntuivat kovilta jotenkin. Halusin olla heidän kaltainen, inhotti se oma pyhäkoulutyttömäisyys.



Ristiriidoista: Minä koin että varsinkin minun ikäpolveni uskovaiset olivat ulkonäön ja kaikenlaisen varustuksen suhteen kilpasilla. Ulkonäkö ja monet pinnalliset arvot tuntuivat olevan monella etusijalla, mikä oli uskon suhteen suuressa ristiriidassa. Puhuja pöntössään sanoo, että meikkaaminen ja sen sellainen on pahasta ja kuitenkin kaikilla on pakkelit naamassa. Yhtenäinen linja oli myös television suhteen ja silti yhä useammassa kodissa on tv, josta tietysti katsellaan vaan kotivideoita. Dvd-elokuvia voi tietysti vuokrata ja katsoa tietokoneelta, sitä kun kukaan ei ole kieltänyt. Ja maailman musiikki turmelee, mutta silti poppi soi joka kaverin kyydistä kun yrkän pihasta lähdettiin...

En ole katkera.

Oletko kokenut kateutta uudesta elämästäsi entisten ystäviesi taholta? Siis että saat elää vapaammin. Käyttävätkö lestadiolaiset nykyään meikkiä kuitenkin?

Kyllä ne meikkaa. Kaikki nk. kaverit, joita silloin tällöin näen, käyttää. Monet käyttää itseruskettavia voiteita jne. Suuria määriä kosmetiikkaa, monessa lestakylppärissä. =)



Kateutta en ole huomannut. Paitsi ehkä aavistus sen suhteen, että mulla on tasapainoinen elämä, ihana aviomies, olen selviytynyt todella syvältä ja mulla on lapset ja onnellinen perhe-elämä. Joku on joskus vihjaillut siitä, kuinka helppoa mulla on, kun SAAN käyttää ehkäisyä. En elä nykyään mielestäni mitenkään vapaammin kuin monet uskovaiset, joita tiedän. Siinä se juttu onkin, että minä en voi väittää kuuluvani sellaiseen herätysliikkeeseen jonka arvoja poljen ihan omalla käyttäytymiselläni. En voi valehdella ITSELLENI niin.

heti huomaa, luonnollisuus täytyy säilyttää, ettei muut nää.



Siitä on 10 vuotta, kun se hiipui hiljattain mun kohdalla.

Pystyttiinkö siitä aiheesta ylipäätään puhumaan?

Siellä on syrjäytyneitä ja yksinäisiä. Siellä on perheväkivaltaa ja naisen tallomista. Siellä on akateemisia, korkeasti koulutettua väkeä. Hirveästi lapsia ja nuoria. Se porukka edustaa kirjavuudessaan ihan hyvin koko ihmiskuntaa.



Siksi en osaa sanoa mitään yleistä mitä heistä voisin ajatella.



Uskoon ja heidän elämään liittyy paljon kaunista ja hyvää, olen omaksunut sieltä paljon itselleni tärkeitä arvoja.

enkä oo eläissäni käyttänyt mitään meikkejä, eikä varmasti käytä yksikään minun tuttava tai ystävä. Mutta tiedän kyllä, että jotkut käyttää, tietyt porukat. Sehän on aina niin, että joku porukka käyttää meikkejä, joku porukka kuuntelee poppia, joku porukka voi sallia ehkäisyn jne jne... Varmaan porukka etsii kaverinsa ja näin sama porukka tekee samoja juttuja.



Minuakin kiinnostaa, että mitä ajattelet lestadiolaisuudesta nyt? Minullakin on monta tuttua, jotka eivät ole enää lestadiolaisia. Olen niiden kanssa kyllä ihan samalla tavalla tekemisissä kuin ennenkin. Ovat lähipiiristä.

Siihen ajatukseen kun kasvaa, niin nyrpistys nousee automaattisesti jos joku kyseenalaistaa kieltoa. Nykyään tietoisuus asioista on erilaista, kouluissakin opetetaan enemmän seksuaalisuudesta kuin ennen. Nykypäivänä vaatimukset on erilaisia ja naisilla vahva halu pärjätä ja olla muutakin kun perhettä varten. Tiedän, että monia lestaäitejä ahdistaa ajatus siitä, että lapsia tulee joka vuosi. Heidän kanssaan kun keskustelee, tuntuu miltei siltä, että on jumalan siunaus, kun tänä vuonna ei tule vauvaa.



Mutta on siitä ehkäisystä viime vuosina siellä jos jonkinlaista adressia kiertänyt...

En mä osaa antaa mitään yleistystä.