Olen tässä tuumannut ja arvelen näin:
Nämä samaiset minäminäminä ihmiset jotka eivät HALUA vammaista lasta ovat paljolti samoja, jotka tänne kirjoittavat tyyliin: Minä haluan nyt heti vauvan, nyt minä en enää halua olla raskaana, minä haluan että tuo vauva on hiljaa, minä haluan että neliviikkoinen nukkuu yöt heräämättä, minä haluan että lapset ovat hiljaa, minä haluan jo töihin ja vien puolivuotiaan hoitoon...halutaan kovasti kaikkea tai sitten ei haluta ja jos kerran ei haluta niin silloinhan ei tarvitse. Ja eihän se vammainen lapsi näyttäisi edes hyvältä reimateceissä.
Kommentit (25)
Raskaus on yleensä nykyisin tietoinen päätös. Siitä olisi otettava myös vastuu. Vammainen voi elää hyvää elää muualla kuin kotonaan, jos kotiväki ei jaksa. Ei muitakaan ihmisiä poisteta jonkin ominaisuuden perusteella.
Kun ei ole vain se minäminä vaan myös se toinen ihminen.
ne jotka ovat aina ajatelleet abortoivansa vammaisen lapsen, eivät sitä tosipaikan tullen tekisikään ja ehkä toisinpäin.
Vierailija:
Kolarivertaus on aika kaukaa haettu.
Raskaus on yleensä nykyisin tietoinen päätös. Siitä olisi otettava myös vastuu. Vammainen voi elää hyvää elää muualla kuin kotonaan, jos kotiväki ei jaksa. Ei muitakaan ihmisiä poisteta jonkin ominaisuuden perusteella.
Vammainen voi yleensä elää ihan hyvin laitoshoidossa joo, mutta ei aina, eikä kaikissa tilanteissa. Laitospaikkoja ei Suomessakaan taida olla ihan ylenpalttisesti ja hoitajapula yleensäkin on kaikkien tiedossa. Minä jättäisin asian päätettäväksi perheen ja tilanteen mukaan. Jos se vammaisen hoito ei ole niin vaikeaa ja raskasta, niin miksi monet joiden perheessä on vammainen eivät halua tälle lapsia tai eivät ole valmiit ottamaan lisää vammaisia hoidettavakseen?
Vierailija:
Siinä on se paha, että ne omat rajoitukset voivat viedä hengen toiselta ihmiseltä!
Kun ei ole vain se minäminä vaan myös se toinen ihminen.
Eikö sellainen saisi yrittää lastensaantia ollenkaan jolla ei ole valmis hoitaa vaikeasti vammaista? Taitaisi jäädä aika pieneksi syntyvät ikäluokat jos näin olisi? Realismia peliin, ei kaikilta voi vaatia samanlaista jaksamista tai varautumista pahimpaan mahdolliseen - etenkin kun niitä vaikeasti vammaisia ei ihan hirveän suurella todennäköisyydellä ole ylipäänsä tulossa.
Enkä ole koskaan sanonut että se vauva tänne nyt heti, ja jos tulisinkin raskaaksi, tuskin valittaisin yhtenäkään raskauspäivänä.
Jokainen normaali ihminen haluaa lapselleen hyvät lähtökohdat elämään.
Kunnioitan päätöstäsi olla ennemmin ilman lasta kuin abortoida mahdollisesti vammainen lapsi.
Sitä yritin sanoa. Vammaisuus kuuluu osana elämään. Vammaisia tulee halusimme tai emme.
Ei ne ekat 20 vuotta, vaan ne sitä seuraavat 20 vuotta... Ja se tunne, kun pelkäät omaan vanhuuttasi ja tulevia sairauksia, ei siksi ettet tiedä kuka pitäisi huolta sinusta, vaan siksi ettet tiedä kuka pitäisi huolta lapsestasi.
Tuntekoon omaiset, ystävät ja kumminkaimat ihan miten tahansa. Se ei ole mikään syy toisen elämän väheksymiseen. Vammaista voisi joskus ajatella myös subjektina eikä objektina.
Ihan siitä syystä että en usko että olisin hyvä äiti vammaiselle, väsyisin ja murehtisin liikaa enkä jaksaisi varmaan hoitaa häntä niin hyvin kuin tervettä. Adoptio ei olisi sen henkisten paineiden takia vaihtoehto.
Kun minä haluan, kun minä en jaksa, kun minulle ei vaan sovi...minä olen kaiken napa. Se vammainen on yhtä tärkeä kuin sinä. Hänen elämänsä on yhtä tärkeä kuin sinun.
Ei sinun varmaan kannattaisi hankkia lapsia ollenkaan... voit vaikka vahingoittaa niitä tahallasi.
..minulla on vammainen 45 vuotias veli, jonka omaishoitaja 70 vuotias äitini on. Varmaan hän ei lastaan antaisi pois eikä osaansa enää vaihtaisi, mutta rankkaa se on. Ja minä saan miettiä kuinka tämän veljen hoito jatkossa järjestetään kun äitiäni ei enää ole. Omaishoitajaksi en varmaankaan halua, olen siis hirviö? Laitokseen en häntä halua ja palvelutalo on kallista jos omasta pussista menee...hmm...
ei kai kukaan vammaista lasta halua, vai haluaako?
en minä ainakaan, mutta jos sellaisen silti saisin, ei tulisi mieleenikään tehdä aborttia.
Toisaalta vaikka en haluaisi vammaista lasta tiedän että aina ei saa juuri sitä mitä haluaa. Joskus haluan sinisen huivin, mutta olen perin onnellinen myös punaisesta jos satunkin saamaan sellaisen.
Vierailija:
Mitä pahaa on siinä että myöntää omat rajoituksensa ja toimia sen mukaan?
10