Lue keskustelun säännöt.
Kova hinta " mielenterveydestä" .. Liian kova?
24.01.2008 |
Aloitinpa taas muutaman välivuoden jälkeen mielialalääkityksen, tällä kertaa taas eri lääkkeillä kuin viimeksi. Ihmettelen todellakin niitä, jotka sanoo että kestää kaksi viikkoa ennen kuin alkaa tuntua. Jos kerran lääke vaikuttaa heti suolistooni (pientä vatsakipua ja pahoinvointia), miksei se aiheuttaisi heti havaittavia vaikutuksia myös aivoissani, joille lääke on varsinaisesti tarkoitettu?
Alkaa tulla selväksi pikku hiljaa mikä on mun tapauksessa homman nimi. Olen superherkkä ihminen, joka kokee maailman voimakkaammin kuin muut ihmiset, ja se vaikuttaa moniin asioihin tosi haitallisesti. Tässä lääktyskokeilussa olen ruvennut aavistelemaan, että sairauteni on paitsi piina, myös lahja. Lääkitys leikkaa paitsi pahan, myös hyvän... Sairaana näen rusirumien kylppärikaakeleiden marmoroinnissa upeita kuvioita, kaikessa mitä ympärilläni havaitsen, on ihmeellistä kauneutta - ja kauheutta. Lääkityksellä katson niitä samoja kaakeleita ja näen ja koen - en mitään. Susirumat kaakelit. Laimea olemassaolo paremmalla työkyvyllä kruusattuna.
Vaikea valinta.
Kommentit (35)
En jaksaisi riidellä teidän kanssa, rakentavat ajatukset olis kivempia. Lapsella ei oikeasti ole mitään hätää. Tämä minun vaivani on sellainen, että siitä on haittaa lähinnä itselleni. Jos olen stressittömässä ympäristössä eli kotiäitinä, pystyn elämään ihan normaalia elämää, jossa ei ahdistuta eikä masennuta eikä muuten sekoilla normaalia enempää. Mutta kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi miten stressaavaa on nykyinen työelämä. Sinne mulla ei ole asiaa. Nyt kuitenkin yritän, siitä lääkitys. Toivoisin, ettei meidän perheen tarvis olla niin pirun köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En jaksaisi riidellä teidän kanssa, rakentavat ajatukset olis kivempia. Lapsella ei oikeasti ole mitään hätää. Tämä minun vaivani on sellainen, että siitä on haittaa lähinnä itselleni. Jos olen stressittömässä ympäristössä eli kotiäitinä, pystyn elämään ihan normaalia elämää, jossa ei ahdistuta eikä masennuta eikä muuten sekoilla normaalia enempää. Mutta kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi miten stressaavaa on nykyinen työelämä. Sinne mulla ei ole asiaa. Nyt kuitenkin yritän, siitä lääkitys. Toivoisin, ettei meidän perheen tarvis olla niin pirun köyhä.
työllä ja työllä on eroa. Oletko ajatellut esim. ensin osapäivätyötä? Työtä, jossa vakaat olosuhteet, eikä liikaa sosiaalisia kontakteja?
Vierailija:
Jos et ole tarpeeksi täysipäinen työhön et ole sitä myöskään perheenäidiksi. Siis ala nyt heti syödä niitä pillereitä, ettei lapsellesi tule onnetonta lapsuutta.Kamalaa ajatellakin lapsiparkaasi, kun apu olisi kumminkin pillerien muodossa olemassa. Niillä saisit itsestäsi tavallisen ihmisen.
Musta taas on kamalaa ajatella, että TAVALLISUUS on jollekin itseisarvo ja millä hinnalla hyvänsä tavoiteltavin asia. Ei lapsi automaattisesti ole onneton, vaikkei perhe olisikaan täysin keskiverto ja " normaali" .
minun äitini ja mieheni täti olisivat aika rasittavia, jos eivät söisi pillereitä vaivaansa. Olen onnellinen, että syövät.
Vierailija:
työllä ja työllä on eroa. Oletko ajatellut esim. ensin osapäivätyötä? Työtä, jossa vakaat olosuhteet, eikä liikaa sosiaalisia kontakteja?
Kauheesti ei huvita selitellä, mutta ongelma on siinä että hain työurani alussa ihan oman stressaavan alani töitä että poltin siinä niin pahasti käämit, että kehitin fobian kaltaisen suhteen työhön. Eka työsuhteeni oli niin rankassa ja mulle epäsopivassa paikassa, että se oli tosi huono alku. Näin kuukausitolkulla jokaöisiä painajaisia sen jälkeen. Seuraavaan työpaikkaan mennessäni pelkäsin jo valmiiksi, mikä ei todellakaan auttanut relaamaan, siitä se kierre lähti. Mutta eipä tässä auta kuin jälleen kerran katsoa tää lääketie loppuun tällä lääkkeellä. Kiitos vastanneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on välillä rankkaa, mutta mielummin näin kuin ei tuntuisi miltään.
E-epalla hoidan masenustani sekä ohjailemalla ajatuksiani iloisempaan suuntaan kun ahdistaa. Pitkän masennuksen jälkeen sen jo osaan jotenkuten.
että haittavaikutukset alkavat heti ja positiiviset muutokset tulevat näkyviin ehkä vasta kahden kuukauden kuluttua lääkkeen aloituksesta. Myös ihmisen suhtautumisella lääkkeeseen on vaikutusta - jos ajattelee, että lääke on paha ja huono ja pilaa kaiken, niin varmasti alkaa itsessään aistimaan kaikenlaisia negatiivisia " lääkesivuvaikutuksia" . Psyyken voima on uskomattoman suuri - monet lumelääkkeitä lääketutkimuksissa popsivat joko parantuvat ja tuntevat oireidensa lievittyvän tai sitten vaihtoehtoisesti alkavat saamaan erilaisia pahojakin sivuvaikutuksia. Vaikka siis söisivät pelkkiä tutkittavaa lääkeainetta sisältämättömiä kalkkitabletteja.
Kukaanhan ei voi pakottaa sinua lääkkeitä syömään, mutta onko kylppärin laattojen kuvion tuijottelu sitten lopulta palkitsevampaa kuin ns. normaalielämä työssäkäynteineen ja normaaleine ihmissuhteineen. Ja mitä tuhon " poikkeavaan herkkyyteen" tulee, niin kuulostaa lähinnä suuruusfantasialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ap:n ongelma siis ei ehkä ole tavallinen masennus vaan pikemminkin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa tosiaan on erittäin voimakkaita tunteita molempiin suuntiin. Ja on tyypillistä, että he eivät halua hoitoa, koska tykkäävät niin paljon niistä huipputunteistaan.En minä ainakaan ole koskaan saanut kaakeleista mitään elämyksiä, terveenäkään. Ja masentuneena menetän tunteeni lähes kokonaan.
Ihmettelen nyt sitä, että miksi tässä tartuttiin niin kovasti noin laattoihin. Eiköhän se ollut vain yksi esimerkki ap:n fiiliksistä. Olen myös ap niinkuin sinä. Luovuuteni kärsii masennuslääkkeistä, se on tosi asia. En myöskään nauti samalla tavalla " luomistyöstäni" , kuin ilman lääkkeitä.
Niille jotka käskee terapiaan, kuin se olisi joku ratkaisu, niin aika väärässä olette.
Ensinnäkään kunnallisella puolella ei välttämättä pääse kuin sosiaalityöntekijän tai sairaanhoitajan kanssa juttusille. Toisekseen kokemuksesta voin sanoa, että terapeuteilla ei välttämättä ole mitään valmiita vastauksia tai hoitoa juuri sinun tilanteeseen. En sano, että hoitoon meno ei kannata, mutta parannusta ei sieltä välttämättä koskaan löydy.
Vierailija:
Olen kuitenkin kuullut, että mielialalääkkeet vaikuttavat tunteisiin ja niitä syötyä ei tunne ihan niin voimakkaasti kuin muuten. Tuttavapiirissä ainakin tämä näkyy. Monet mielialalääkkeiden syöjät eivät kestä räiskyvää luonnettani, koska eivät jaksa ymmärtää, että kiljahdan talvipakkasella, miten kauniita pakkasen puremat puut ovat. Lie sitten mielialalääkkeiden vaikutusta se, että he eivät näe sitä pakkaspuun kauneutta, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen oireita ovat mm. se, että ei pysty iloitsemaan asioista kun ennen.
Ei niitä lääkkeitä huvikseen syödä. Kyllä se johtuu oireista, jotka ulkopuolinenkin pystyy havaitsemaan.
Vierailija:
Johtuisikohan tästä kaverini muuttuminen mielialalääkkeiden jälkeen
Hän ei pysty samalla tavalla iloitsemaan asioista kun ennen.
Myös mulla sairauteen kuului voimakkaat tunnetilan vaihtelut mutta kyllä mä niistä enemmän kärsin kun nautin! Varsinkin kun lopulta niitä negatiivisia tunteita oli paljon enemmän kun positiivisia! Lääkitys auttaa minua, en ole kiinnittänyt huomiota siihen tekeekö se " robottimaisen" olon koskapa mieli on tasainen ja hyvä. Pääasia on, että tunteet ei vaihtele koko ajan valtavasta ilosta ja onnesta valtavaan masennukseen ja itkuisuuteen ja lähinnä omalla kohdallani ärtyisyyteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai stressaannutko jo ihan vaikkapa postinjakamisesta?
Jos muuten menee hyvin, mutta pelkkä työelämä tökkii, niin kannattaa muuttaa sitä työtä, ei itseänsä! Ihan varmasti löydät alan ja työtehtävän, jossa sun on hyvä olla. Ei kaikkien tarvitse olla alansa huippuja tai hienoimmassa uraputkessa!
Itselläni oli päinvastoin ongelmana se, että masennuksen takia en tuntenut enää mitään, hyvässä enkä pahassa. Lääkitys auttoi tähän tunteettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ongelma siis ei ehkä ole tavallinen masennus vaan pikemminkin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa tosiaan on erittäin voimakkaita tunteita molempiin suuntiin. Ja on tyypillistä, että he eivät halua hoitoa, koska tykkäävät niin paljon niistä huipputunteistaan.
En minä ainakaan ole koskaan saanut kaakeleista mitään elämyksiä, terveenäkään. Ja masentuneena menetän tunteeni lähes kokonaan.
ilman lääkkeitä ole työkykyinen, niin ilmiselvää on, että myös perheesi kärsii sairaudestasi muutoinkin. Olet niin outo ilmeisesti ilman lääkkeitä.
Jos et ole tarpeeksi täysipäinen työhön et ole sitä myöskään perheenäidiksi. Siis ala nyt heti syödä niitä pillereitä, ettei lapsellesi tule onnetonta lapsuutta.
Kamalaa ajatellakin lapsiparkaasi, kun apu olisi kumminkin pillerien muodossa olemassa. Niillä saisit itsestäsi tavallisen ihmisen.