Pinotaan tänne niitä jotka eivät halua vammaista lasta.

en oikeasti jaksaisi vammaista lasta. =( olen niin itsekäs, tiedän sen.



jos lapsilleni nyt jokin vamma tulisi niin olisi aivan eri asia hoitaa heidät...



anteeksi pyydän minäkin...

Tiedän että on lievemmin vammaisiakin, mutta jos raskausaikana tietäisin lapsen sairastavan downia tai vastaavaa, niin harkitsisin aborttia vakavasti. Minä myös tiedän miten ihanan aurinkoisia vammaiset lapset ovat. Itse en vaan tahdo jaksaa normaaliakaan lasta, miten sitten vaativampaa :(

Vierailija:

Mä en halua. Haluan suht terveet lapset. Haluan ns. normaalin perhe arjen. En halua erilaisia terapioita ja apuvälineitä. Tiedän etten ole niin vahva, että tietoisesti pystyisin siihen.

Jos nyt syntyneille terveille lapsilleni tulisi joku vamma, siihen varmaan soputuisin. Mutta tietoisesti en pystyisi tekemään ratkaisua synnyttää vammainen lapsi. Anteeksi vaan.

Älkää tehkö lapsia! On armollisempaa kaikkia kohtaan, että jätätte lisääntymisen, ettei kenenkään tarvitse menettää henkeään turhaan.

Kaikki seulat oli tervetulleita.

että yleensä palstailen täällä : (

en teetä mitään kokeita onko lapsi raskaus aikaan kehitys vammainen, koska niin moni terve lapsi kuolee aivan turhaan...

Ensimmäisen lapseni aikaan hänen piti olla kehitys vammainen ja ihan terve lapsi tuli, ei mitään poikkeavaa ja nyt jo iso terve poika!

Vierailija:

Mä en halua. Haluan suht terveet lapset. Haluan ns. normaalin perhe arjen. En halua erilaisia terapioita ja apuvälineitä. Tiedän etten ole niin vahva, että tietoisesti pystyisin siihen.

Jos nyt syntyneille terveille lapsilleni tulisi joku vamma, siihen varmaan soputuisin. Mutta tietoisesti en pystyisi tekemään ratkaisua synnyttää vammainen lapsi. Anteeksi vaan.

Kohdussa kasvava sikiö on jo olemassa oleva ihminen. Hän voi menettää henkensä äitinsä päätöksellä. Karseaa.

Jos minulle tarjotaan mahdollisuus tarkistaa onko alkio/sikiö vammainen vai ei niin miksi sitä ei saisi käyttää hyväksi? Ja jos tietää, että ei halua eikä jaksa hoitaa vammaista lasta niin miksi se lapsi pitäisi tehdä? Siis ihan oikeasti?

Pitäisikö minun tehdä lapsi joka sitten joutuisi laitokseen, kun en voisi sitä hoitaa?



Olen varmaan sitten itsekäs, mutta teen lapsia itselleni iloksi. Ja en usko, että vammainen lapsi toisi minulle sitä iloa.

Siksi että olet jo tehnyt sen lapsen! Hän on jo olemassa siellä kohdussasi. Hän voi menettää henkensä itsekkyytesi tähden. Eivät ihmiset ole mitään koekappaleita tyyliin. tuon otan, tuota en....

Eli mitä te (5+muut) sitten jeesustelette? Jos pinouduitte niin ette varmaan halua vammaista lasta. Ja jos haluatte niin menkää tekemään siitä uusi aloitus.

Luetun ymmärtämisessä puutteita?

Muutenkaan en pitäsi irrallaan olevaa solurypästä vielä ihmisenä. Kohtuun kiinnityttyään alkio muuttuu välittömästi sikiöksi ja saa hyvin pian ihmisen muodon.

Kyllä sellaisiinkin tunteisiin on oikeus. Menkää muualle irvimään jos ette kestä lukea. Mä pinoudun. Olen nähnyt niin läheltä mitä se voi olla ja musta ei ole siihen. Ystäväni on perheensä kanssa aivan riekaleina pahasti cp-vammaisen lapsen kanssa. Muille lapsille ei aika tahdo riittää, miehen kanssa parisuhdetta ei ole, toimivat vaan pahasti vammaisen lapsen huoltajina 24/7. Lapsi kymmenen vuotias ja loppua ei näy.

Todella vaikeastivammaisen olisin ollut valmis laittamaan laitokseenkin. Terveet lapset menisivät siinä suhteessa edelle.



Tekopyhää luulla että kaikille vammainen lapsi olisi ok.



t. neljän terveen äiti

Toki jos näistä huolimatta vaikeasti vammainen lapsi syntyy niin se otetaan vastaan, mitäpä siinä muutakaan tekisi.

En ainakaan tiedä ketään, joka olisi koskaan toivonut raskautta yrittäessään, että tuleva raskaus toisi vammaisen lapsen.



Mutta eri asia on se, että kuka hyväksyisi odottavansa kehitysvammaista ja ottaisi sen lapsen vastaan.



Kun odotin esikoista, en ajatellut edes mahdollisuutta, että lapsi voisi olla vammainen.

Kun odotin toista, tiedostin jo että MINÄKIN saatan saada vammaisen lapsen. Seulontoihin en lähtenyt (veriseulasta, istukkanäytteistä ym. kieltäydyin) np-ultra tehtiin kyllä, syynä verenvuoto. Rakenneultra ja pari muutakin tehtiin, koska sairastin raskausajan diapetesta.

Kun odotin kolmatta, halusin np-ultran ja veriseulat.

Neljännestä samat.



Eli ekan ja tokan lapsen kohdalla olisin ottanut kehitysvammaisen vastaan, jos sellaisen olisin saanut.

Kolmannen ja neljännen kohdalla en.

Syy: suurperheen äitinä minun on ajateltava myös tulevan vauvan sisaruksia, jo näitä olemassa olevia, syntyneitä lapsia. Ei heillekään olisi hyväksi, jos perheeseen syntyisi vammainen sisarus, joka veisi vanhempien huomion, suuren osan perheen tuloista, rajoittaisi henkistä jaksamista kohtuuttomasti ym..

Tiedän yhden perheen, jossa yksi lapsista on vammainen, hänellä on kaulassa se trakeostomia, hengityskone hengittää puolesta, hän on melkein sokea, on täysin kuuro, ei pysty liikkumaan ym. Aina on joku tulehdus päällä jota hoidetaan sairaalassa ja vanhemmat siellä aina mukana. Päivällä on kotona hoitaja, mutta äiti hoitaa yöt. Vaihtaa asentoa, imee limaa ym. Ja ruokakin menee jotain letkua pitkin suoraan mahaan :( mä tulisin hulluksi.

ja jos seulonnoissa olisi havaittu jokin vamma, niin abortin olisin tehnyt. Mielestäni on itsekästä, tehdä ehdoin tahdoin maailmaan vammainen lapsi.

mutta sellainen vaan tuli. Vaikka kävin niskaturvotukset ja rakenneultrat ja kaikki muka oli ok.

No elämä jatkuu!

Ei kait kukaan ehdoin tahdoin halua vammaista lasta, mutta jos sellainen lapsi perheeseen syntyisi, siihen vaan pitäisi sopeutua. Ja te, jotka hehkutatte seuloja sun muita: On paljon vammaisuuden muotoja, jotka eivät näy missään seuloissa (esim. autismi), ja ovat huomattavasti rankempia perhe-elämän kannalta kuin ponnekkaasti seulottava 21-trisomia. Ja ainahan synnytyksessä voi sattua ja tapahtua....