Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi on ilkeä?
15.04.2014 |
Alkaa olla mitta täysi. Anoppi on aina vain ilkeä. Olen nyt vuosikausia sietänyt hiljaa anopin, joka on hyvin huomionhakuinen ja jyräävä. Olen yrittänyt olla kiltti ja huomioida hänet, sietää persoonaansa, mutta nyt en vain enää jaksa.
Aina anoppi löytää ihanimmankin juhlahetken keskellä syyn raivostua milloin mistäkin pikkuasiasta ja onnistuu pilaamaan kaikkien tunnelman. Esittää, että hänellä on täysi oikeus suuttua ja seuraavana päivänä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Syyt, mistä raivostuu ovat todella pieniä, saattaa esim suuttua siitä, että kymmenen vuotta sitten ei ollutkaan ensimmäinen, josta tulevasta vauvasta kerrottiin ja sitten hän saa tämän jossain lapsen syntymäpäivillä selville, kun äitini muistelee asiaa tms. Siinä silmänräpäyksessä anoppiin valahtaa viha ja alkaa parjata poikaansa, kuinka häneltä on salailtu asioita jne.
Näitä loukkaantumisia ja raivokohtauksia riittää: joka ikinen ei-heidän-luonaan vietty joulu/pääsiäinen/äitienpäivä jne saamme vihat niskaamme. Muiden sukulaisten kuuluisi anopin mukaan ymmärtää, että heidän pitäisi viettää pyhät heidän kanssaan. He ovatkin saaneet valtaosan näistä hetkistä ja ovat olleet melkein joka lomallammekin mukana, eivät maksa meidän lomaa. Eivät apen kanssa matkusta mielellään kahdestaan, ovat ehkä kyllästyneet toistensa seuraan, viettävät siis joka hetken kaksin kuin paita ja peppu ja sitten ovat naamat mutrulla..
Kommentit (65)
Kohtalotoveri kirjoitti:
Juuri näin pitää toimia. On paljon dominoivia anoppeja jotka ei ymmärrä omaa typerää määräileviä käytöstä. Eikä ymmärrä sitä että nuorilla on oma elämä. Se voi loppupeleissä olla haitaksi parisuhteelle.
Näin on. Meillä on suhde juuri eron partaalla anopin takia. Tai no poikansa eli mieheni pitäisi irrottautua napanuorasta. Tilanne on sellainen, että mies huomioi kaikessa äitinsä tunteet ja lepyttelee tätä jos joskus uskaltaa sanoa vastaan. Minun pitäisi mennä mukaan näihin lepyttelyihin vaikka olen vain pitänyt omat rajani. Mies ei edes tunnu tajuavan, että hän ohittaa jatkuvasti minun tunteeni ja omansa myös. Äidin tyytyväisyys on kaikki kaikessa. Niin sairas kuvio, että en edes tiedä pystyykö mies tuosta irtautumaan. Jos ei niin meidän suhde oli siinä. Antakaa anopit lastenne elää omaa elämää, selvittäkää omat traumanne älkääkä kaatako niitä lastenne niskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä välimatka anoppiin on aina hyvä. 500 kilometriä on jo kohtuullinen välimatka. 1000 kilometriä tai enemmän anoppilaan on vielä parempi!
Älä koskaan - koskaan - suostu asumaan anoppilassa, anoppilan pihapiirissä tai anoppilan naapurissa. Jo samalla paikkakunnalla asuminen appivanhempien kanssa voi aiheuttaa parisuhteessa eron.
Anoppi ja appiukko häiriköivät kotirauhaa. Appivanhemmat soittelevat, viestittelevät ja ramppaavat jatkuvasti yllätyskylässä. Appivanhemmat tarvitsevat jatkuvasti apua mitä kummallisimpiin asioihin. He eivät halua, osaa ja viitsi tehdä kotitöitään itse, vaikka olisivat 24/7 eläkkeellä. Appivanhemmat eivät osta maksullista apua yrityksiltä, koska ovat saitoja ja nuukia. Jos pariskunnalla on lapsia, niin anoppi ja appiukko puuttuvat toistuvasti lastenhoitoon ja pilaavat lastenkasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi on hankala ja ilkeä, niin välttele kaikkea yhteydenpitoa anoppiin ja anopin tapaamista. Anopin jatkuvat puhelinsoitot ja viestit ovat ahdistavaa kyttäämistä. Jos anoppi tuppautuu miniän kotiin etukäteen ilmoittamatta ja ennalta sopimatta kylään, se on kotirauhan rikkomista.
Jos järkipuhe ja asioitten suoraan sanominen ei auta, niin laita välit poikki anopin ja appiukon kanssa.
Kauemmasvain kirjoitti:
Vuosi sitten alkukesästä olin niin innoissani ensimmäisestä lapsestamme aviomieheni kanssa, että minä tyhmä laitoin heti siitä viestin anopille. Laitoin testitikun kuvan 😊. Hän ei ikinä vastannut siihen minulle mitään. Ei koskaan onnitellut minua asiasta. Miehelleni laittoi viestin: onnea jos se on hyvä uutinen? Mieheni vastas et tietenkin se on hyvä uutinen. Olimme olleet 4 v yhdessä ja vuoden naimisissa, ostaneet yhdessä talon etc olimme onnellisia yhdessä. Olin todella järkyttynyt ettei koskaan minua onnitellut. Appi on aivan erilainen, onnitteli molempia iloisesti.
Nyt saimme juuri tietää, että meille tulee toinen. Laitoin viestin anopille, koska on niin innoissaan meidän tyttärestämme (4 kk) aivan onneissaan tästä nykyisestämme. Poikansa ei ole koskaan nähnyt äitiään noin onnellisena kuin nyt mummuna. Nyt tapahtui sama kuin viimeksi, ei vastannut mitään viestiin eikä ole kuulunut viikkoon mitään. Pojaltaankaan ei ole asiasta kysynyt yhtikäs mitään. Olen tosi vihainen jopa, et käyttäytyy noin. Muutenkin haluaisi, et kaikki menee hänen pillinsä mukaan. Mun hiusten pitäisi olla vaaleat ( on tummat, en saisi käyttää meikkiä, kotiin pitäisi laittaa tylsiä vaaleita värejä vain ja meil on mustaa/ tammea paljon, ei kuulema enää yhtään mustaa tänne etc. Antaa ohjeita joka asiaan, mutta ei kuuntele mitä vastataan.)
Esikoinen 4kk ja nyt jo uudestaan tiineenä!?? No siinä on sitten nussittu menemään ilman äitiyspakkauksen kumeja.
Mun anoppi on ihan tööt. Ammattipettäjä ilman korvausta, ilkeä peluri ja lastensa elämän pilaaja. Mielipuolia puolet suvusta. Pelottavia.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 15:04"]Voin tunnustaa olevani kateellinen miniälleni. Syyt:
- poikani näkee vain hänet, kohtelee kuin kukkaa kämmenellä, osaakohan miniä arvostaa tätä tarpeeksi?- miniällä on hieno koulutus, opiskelee vieläpä lisää, on kielitaitoinen
- miniä selviää tilanteesta kuin tilanteesta kolmen lapsen kanssa, itse olin pulassa jo yhden rauhallisen lapseni kanssa
- miniällä on siistiä, minullakin on, mutta kolmen lapsen kodiksi paikat on tiptop, lapsilla kauniit vaatteet
- miniä harrastaa lasten kanssa, järjestää näille hienoja juhlia, leipoo upeita kakkuja, suunnittelee lomat lasten mukaan
- en koskaan osannut yhtä hyvin huomioida lapsen ja mieheni mielipiteitä kuin miniä
- miniällä on tosi ystäviä
MIKSI KATSON MINIÄÄ ALASPÄIN:
- miniällä on ylipainoa
- poikani tienaa enemmän kuin miniäni, ts poikani elättää perhettä suuremmalla vastuulla
- miniä sanoo minulle vastaan
- en pidä miniän suhtautumisesta vanhoihin perinteisiin: on mm paljastanut lasten nimet ennen ristiäisiä yms pikkujuttuja, jotka harmittavat
- miniä soittelee enemmän äidilleen kuin minulleHauska olis nähdä miniän lista minusta.
miks miniäsi pitäisi soittaa sinulle enemmän kuin äidilleen????
Se oli sarkastinen toteamus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"on mm paljastanut lasten nimet ennen ristiäisiä ym"
Just luin että tämä tapa on alkanut rantautua meille myös, jenkeistä sun muualta. Monilla on nimi jo synnytyslaitoksella valmiina, hyvä kun kerkeää pullahtaa kubn on jo Daery sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ihan tööt. Ammattipettäjä ilman korvausta, ilkeä peluri ja lastensa elämän pilaaja. Mielipuolia puolet suvusta. Pelottavia.
Taisi sihti pettää sulla riiuuvaiheessa!
Mulla petti, voi jos oisin tiennyt!
Anoppi oli ok, ihan mukava, mutta muut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi on hankala ja ilkeä, niin välttele kaikkea yhteydenpitoa anoppiin ja anopin tapaamista. Anopin jatkuvat puhelinsoitot ja viestit ovat ahdistavaa kyttäämistä. Jos anoppi tuppautuu miniän kotiin etukäteen ilmoittamatta ja ennalta sopimatta kylään, se on kotirauhan rikkomista.
Jos järkipuhe ja asioitten suoraan sanominen ei auta, niin laita välit poikki anopin ja appiukon kanssa.
Kun tein näin alkoi anoppi mustamaalata minua pojalleen ja teki kaikkensa että eroaisimme. Jatkoimme silti ja menimme naimisiin alkoi anoppi arvostella negatiivisesti kaikkea mitä teimme, olimme ym. Kun lapsemme kasvoivat alkoi ohjelmoida nekin meitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri kirjoitti:
Juuri näin pitää toimia. On paljon dominoivia anoppeja jotka ei ymmärrä omaa typerää määräileviä käytöstä. Eikä ymmärrä sitä että nuorilla on oma elämä. Se voi loppupeleissä olla haitaksi parisuhteelle.
Näin on. Meillä on suhde juuri eron partaalla anopin takia. Tai no poikansa eli mieheni pitäisi irrottautua napanuorasta. Tilanne on sellainen, että mies huomioi kaikessa äitinsä tunteet ja lepyttelee tätä jos joskus uskaltaa sanoa vastaan. Minun pitäisi mennä mukaan näihin lepyttelyihin vaikka olen vain pitänyt omat rajani. Mies ei edes tunnu tajuavan, että hän ohittaa jatkuvasti minun tunteeni ja omansa myös. Äidin tyytyväisyys on kaikki kaikessa. Niin sairas kuvio, että en edes tiedä pystyykö mies tuosta irtautumaan. Jos ei niin meidän suhde oli siinä. Antakaa anopit lastenne elää omaa elämää, selvittäkää omat traumanne älkääkä kaatako niitä lastenne niskaan!
Viisas poika, tietää kai mikä on perheenne parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ihan tööt. Ammattipettäjä ilman korvausta, ilkeä peluri ja lastensa elämän pilaaja. Mielipuolia puolet suvusta. Pelottavia.
Sinä helevatan valopää onnistuit tunkeutumaan moiseen sakkiin!
Miksi, mikä veti?
Mun anoppini on itse lempeys ja hömppäys.
Mut mun äitini on itse piru mitä enemmän vanhenee sen ilkeämmäksi käy, mikään ei ole koskaan hyvä, eikä osaa sanoa mitään muuta kuin kiukkuisia kommentteja, mutta jos ollaan vaikka naapurinsa seurassa on lirkuttava pintakorea, aina se näkikö joku ja mitä muut ajattelee.
On latistanut mut täysin, hänen mielestä minä olen tyhmä ja en osaa mitään.
On sanonut jos olisi meidän pomo, ei palkkaisi meitä.
Ei ymmärrä että mullakin on tunteet, mun pitäisi soittaa koko ajan, ja hän katkaisee yllättäen ja minä vaan juttelen. Sitten sanoo että mun puhelimessa on vika, ja en osaa puhua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks erosin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ihan tööt. Ammattipettäjä ilman korvausta, ilkeä peluri ja lastensa elämän pilaaja. Mielipuolia puolet suvusta. Pelottavia.
Taisi sihti pettää sulla riiuuvaiheessa!
Mulla petti, voi jos oisin tiennyt!
Anoppi oli ok, ihan mukava, mutta muut...
Ehkä anopin ja suvun suhteen. Mutta pojan kanssa tykättiin toisistamme niin kauheesti.
Minullakin on miniä, enkä ikinä ajattele, että hän olisi vienyt minulta poikani. Uskoisin, että minullakin on oma paikkani poikani sydämessä, mutta niin sen vaan kuuluu ollakin, että äiti jää sivuun, kun pojalle tulee oma puoliso ja lapsi/lapsia.
Olen iloinen, että poikani on löytänyt niin hienon naisen ja minulle tulee hyvä mieli, kun poikani katsoo kauniisti puolisoaan ja arvostaa häntä. Minun ei tarvitse kantaa heistä huolta, kun näen, että he ovat onnellisia. Ja yritän auttaa heitä, missä pystyn, jotta he vauva-arjessa saisivat myös aikaa keskenään ja pysyisivät onnellisina.
Ollaan pojan kanssa aika samanluonteisia, niin jos kuulen, että heillä on jotain erimielisyyksiä, niin ekana tulee mieleen, että onkohan poikani ollut samalla tavalla jotenkin hermoille käyvä kuin itsekin tiedän toisinaan olevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en ole missään tekemisissä poikani perheen kanssa. Pilaisin kaiken, olisin ilkeä, minua vihattaisiin ja kaikilla olisi hankalaa. Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että yhteydenpidosta seuraisi vain ikävyyksiä. Siksi emme edes soittele toisillemme, en ole tavannut lapsenlapsia eikä minulla ole joulustressiä siitä, ostanko varmasti oikeanlaisia lahjoja.
Minulla taas on miehenä ollut tunne, että joudun kilpailemaan anoppini kanssa puolisoni kanssa vietetystä ajasta.. pahentunut vaan vuosien varrella ja nyt kun on mennyt 20 vuotta niin tilanne alkaa olla jo raastavaa.. välillä mietin että olen ns. Ylimääräinen hänen ja tyttärensä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on miehenä ollut tunne, että joudun kilpailemaan anoppini kanssa puolisoni kanssa vietetystä ajasta.. pahentunut vaan vuosien varrella ja nyt kun on mennyt 20 vuotta niin tilanne alkaa olla jo raastavaa.. välillä mietin että olen ns. Ylimääräinen hänen ja tyttärensä elämässä.
Niinhän mies onkin, turha , äiti on naiselle rakkain, mies pitää olla kulissiksi jotta voi neiti-ihmisiä loukata töissä ym. Ja hyvätuloinen mies vielä parempi. Miehen tulee panna välit poikki sukuunsa koska on ainoa jotenkuten siedettävä siitä suvusta kun pakkohan se on mies olla.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä en ole missään tekemisissä poikani perheen kanssa. Pilaisin kaiken, olisin ilkeä, minua vihattaisiin ja kaikilla olisi hankalaa. Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että yhteydenpidosta seuraisi vain ikävyyksiä. Siksi emme edes soittele toisillemme, en ole tavannut lapsenlapsia eikä minulla ole joulustressiä siitä, ostanko varmasti oikeanlaisia lahjoja.
Samoin. Näin on hyvä. Mutta kait se miniä sitten valittaa kun anoppi ei välitä tai jotain keksii kuitenkin. Pihi, kun ei lähettele rahaa
Oma anoppini on narsistinen. Ammattilainen kommentoi, että anoppi tosiaan haluaa vahingoittaa lapsensa perhettä. Anoppi on kateellinen miniän onnistumisista yms. Kummallista, en tiedä kuka ihminen voi olla näin typerä. Omalle lapselle haitaksi...
Mitenkäs fiksut naiset naivat huonoja miehiä joilla on tyhmä ja ilkeä ja narsistinen ja kaikkea mahdollisimman epämiellyttävää? Lasten perimää pitäisi ajatella.
Mahtanut olla mahdoton miehen hinku ettei aivot ole toimineet.
Jos anoppi on hankala ja ilkeä, niin välttele kaikkea yhteydenpitoa anoppiin ja anopin tapaamista. Anopin jatkuvat puhelinsoitot ja viestit ovat ahdistavaa kyttäämistä. Jos anoppi tuppautuu miniän kotiin etukäteen ilmoittamatta ja ennalta sopimatta kylään, se on kotirauhan rikkomista.
Jos järkipuhe ja asioitten suoraan sanominen ei auta, niin laita välit poikki anopin ja appiukon kanssa.