Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi on ilkeä?
15.04.2014 |
Alkaa olla mitta täysi. Anoppi on aina vain ilkeä. Olen nyt vuosikausia sietänyt hiljaa anopin, joka on hyvin huomionhakuinen ja jyräävä. Olen yrittänyt olla kiltti ja huomioida hänet, sietää persoonaansa, mutta nyt en vain enää jaksa.
Aina anoppi löytää ihanimmankin juhlahetken keskellä syyn raivostua milloin mistäkin pikkuasiasta ja onnistuu pilaamaan kaikkien tunnelman. Esittää, että hänellä on täysi oikeus suuttua ja seuraavana päivänä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Syyt, mistä raivostuu ovat todella pieniä, saattaa esim suuttua siitä, että kymmenen vuotta sitten ei ollutkaan ensimmäinen, josta tulevasta vauvasta kerrottiin ja sitten hän saa tämän jossain lapsen syntymäpäivillä selville, kun äitini muistelee asiaa tms. Siinä silmänräpäyksessä anoppiin valahtaa viha ja alkaa parjata poikaansa, kuinka häneltä on salailtu asioita jne.
Näitä loukkaantumisia ja raivokohtauksia riittää: joka ikinen ei-heidän-luonaan vietty joulu/pääsiäinen/äitienpäivä jne saamme vihat niskaamme. Muiden sukulaisten kuuluisi anopin mukaan ymmärtää, että heidän pitäisi viettää pyhät heidän kanssaan. He ovatkin saaneet valtaosan näistä hetkistä ja ovat olleet melkein joka lomallammekin mukana, eivät maksa meidän lomaa. Eivät apen kanssa matkusta mielellään kahdestaan, ovat ehkä kyllästyneet toistensa seuraan, viettävät siis joka hetken kaksin kuin paita ja peppu ja sitten ovat naamat mutrulla..
Kommentit (65)
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika selvä juttu. Miniää on helppo syyttää kun ei omaa poikaakaan raatsi. Paha olo tulee kun oma elämä tuntuu jotenkin vajavaiselta ja tyhjältä ja miniän kotona riittäisi elämää minullekin. Vaan ei ole nykymummolla enää asiaa muuttaa oman poikansa kotiin. Itse olisin kyllä ottanut anopin arkea jakamaan. Ei viikon mittaisilla visiiteillä kerran kuussa kuitenkaan ihan tasa-arvoiseksi perheenjäseneksi tunne itseään vaan aina saa olla vähän kuin vieraana poikani luona.
Ristus sentään! Onneksi on oma anoppi haudassa, meillä kun olisi tuollaista, mä olisin varmaan jo kuristanut jonkun....
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Kahden ihmisen välisestä suhteesta on kyllä vastuu 50-50. Mutta tunnistan tuon, mistä puhut. Oma anoppi oli todella pettynyt kun mulla oli oma äiti, enkä tarvinnut häntä miksikään lisä-äidiksi elämääni. Ja oma järkikin toimii ihan moitteetta.
Minun anoppini ei halunnut edes tietää minusta mitään. Olin kavala viettelijätär, joka viekkaudella ja vääryydellä johdatti hänen puhtoisen poikansa avioliiton ansaan. Mutta rauha hänen muistolleen kuitenkin. Tällä hetkellä olen kyllä anoppi, vaikka sitä nimitystä meillä ei käytetä, kuten ei miniä-sanaakaan.
Olemme mukavissa väleissä ja ihan etunimellä puhuttelemme toisiamme.
Autan nuorta perhettä, kun minulta sitä pyydetään, mutta en tyrkytä apuani. Ei tulisi mieleenikään noin vain pöllähtää heillä käymään - menen, kun kutsutaan. Meille voi kyllä tulla melkein aina, vähän työtilanteestani riippuen.
Isovanhemman roolin tietysti joudun jakamaan äidin puoleisten isovanhempien kanssa. Siinä ihan joskus pistää pieni mustasukkaisuus, mutta se kai on luonnollista.
Muuten totisesti toivon kaikille miniöille ja anopeille ymmärtämystä ja keskinäistä arvonantoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Kahden ihmisen välisestä suhteesta on kyllä vastuu 50-50. Mutta tunnistan tuon, mistä puhut. Oma anoppi oli todella pettynyt kun mulla oli oma äiti, enkä tarvinnut häntä miksikään lisä-äidiksi elämääni. Ja oma järkikin toimii ihan moitteetta.
Ajattelen, että koska anoppikin on joskus ollut miniä ja varmaan miettinyt anoppi-miniäsuhteita aiemminkin, hänen olisi pitänyt osata varoa lankeamasta tekemään tyhmiä kommentteja nuorelle äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on oikeus olla katkera, jos siltä tuntuu. Jos et tuota ymmärrä, et ole kokenut tarpeeksi ikäviä asioita elämässäsi.
No kyllä nyt on suuria ongelmia elämässä! Ihmettelen, miten kyseinen miniä jaksaa olla tekemissä kanssasi? Paraneeko anopin elämä miniöitä kadehtimalla? Ja pitäisikö katkerien anoppien hankkia oma elämä ja virikkeitä arkeensa? No onneksi et ole minun anoppini!!!
Vierailija kirjoitti:
Voin tunnustaa olevani kateellinen miniälleni. Syyt: - poikani näkee vain hänet, kohtelee kuin kukkaa kämmenellä, osaakohan miniä arvostaa tätä tarpeeksi?
- miniällä on hieno koulutus, opiskelee vieläpä lisää, on kielitaitoinen
- miniä selviää tilanteesta kuin tilanteesta kolmen lapsen kanssa, itse olin pulassa jo yhden rauhallisen lapseni kanssa
- miniällä on siistiä, minullakin on, mutta kolmen lapsen kodiksi paikat on tiptop, lapsilla kauniit vaatteet
- miniä harrastaa lasten kanssa, järjestää näille hienoja juhlia, leipoo upeita kakkuja, suunnittelee lomat lasten mukaan
- en koskaan osannut yhtä hyvin huomioida lapsen ja mieheni mielipiteitä kuin miniä
- miniällä on tosi ystäviäMIKSI KATSON MINIÄÄ ALASPÄIN:
- miniällä on ylipainoa
- poikani tienaa enemmän kuin miniäni, ts poikani elättää perhettä suuremmalla vastuulla
- miniä sanoo minulle vastaan
- en pidä miniän suhtautumisesta vanhoihin perinteisiin: on mm paljastanut lasten nimet ennen ristiäisiä yms pikkujuttuja, jotka harmittavat- miniä soittelee enemmän äidilleen kuin minulle
Hauska olis nähdä miniän lista minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin ilkeä anoppi, piikittelee asioista joille en voi mitään kuten taustastani, nenästäni jne. Samoin kuin asioista jotka eivät kuulu hänelle, pukeutuminen, sisustus jne. Juhlat myös hänelle tilaisuus päsmäröidä ja kytätä.
Olen lapsellinen vaikea ihminen ja hänen poikansa itse täydellisyys. Hän on ilonpilaaja, paheksuu kaikkea viatontakin.
Olen aika katkera kun hän on 15 v jo ollut piinaamassa. Nyt olen jotenkin vihdoin kovettunut, välttelen häntä enkä piittaa.
Muuta neuvoa ei ole antaa kuin että sulje hänet henkisesti ulkopuolelle, älä kerro asioistanne äläkä anna hänelle valtaa satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Kahden ihmisen välisestä suhteesta on kyllä vastuu 50-50. Mutta tunnistan tuon, mistä puhut. Oma anoppi oli todella pettynyt kun mulla oli oma äiti, enkä tarvinnut häntä miksikään lisä-äidiksi elämääni. Ja oma järkikin toimii ihan moitteetta.
Ajattelen, että koska anoppikin on joskus ollut miniä ja varmaan miettinyt anoppi-miniäsuhteita aiemminkin, hänen olisi pitänyt osata varoa lankeamasta tekemään tyhmiä kommentteja nuorelle äidille.
Tyhmät kommentit on yksi asia, mutta se kun sanoit että anopilla on SUUREMPI vastuu teidän välisestä ihmisuhteesta (vedoten käytännössä hänen ikäänsä) ei pidä paikkaansa.Iihmissuhteessa vastuu on 50-50, kun molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Kahden ihmisen välisestä suhteesta on kyllä vastuu 50-50. Mutta tunnistan tuon, mistä puhut. Oma anoppi oli todella pettynyt kun mulla oli oma äiti, enkä tarvinnut häntä miksikään lisä-äidiksi elämääni. Ja oma järkikin toimii ihan moitteetta.
Ajattelen, että koska anoppikin on joskus ollut miniä ja varmaan miettinyt anoppi-miniäsuhteita aiemminkin, hänen olisi pitänyt osata varoa lankeamasta tekemään tyhmiä kommentteja nuorelle äidille.
Tyhmät kommentit on yksi asia, mutta se kun sanoit että anopilla on SUUREMPI vastuu teidän välisestä ihmisuhteesta (vedoten käytännössä hänen ikäänsä) ei pidä paikkaansa.Iihmissuhteessa vastuu on 50-50, kun molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä.
Mä rohkenen olla eri mieltä. Enemmän elämänkokemusta, enemmän vastuuta. Kaikissa ihmissuhteissa sama juttu.
Uskomattoman lapsellisia anoppeja! Ja kateellisia! Minkä ikäisiä ovat? Vaihdevuosissa olevat naiset saattavat kiukuta, mutta eivätköhän anopit ole jo menopaussinsa taistelleet ja päässeet tyynille vesille. Sille "pahalle miniälle" on ehkä oma äiti tärkeämpi kuin miehen äiti. Niin oli muuten varmasti anopinkin nuoressa liitossa. Harva nykyisistä anopeista on enää mennyt taloon miniäksi anopin silmien alle ja kiusattavaksi. Ja miksi näiden miniöiden aviomiehet ovat ikuisia mammanpoikia ja nössöjä, jotka eivät uskalla puolustaa vaimoaan äitiään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on ilkeä, koska on niin pettynyt, että en tarvitse häntä. Ajatteli ennen lastenlastensa syntymistä, että tarvitsen hänen apuaan ja neuvojaan. Kun en tarvinnutkaan, leuka loksahti auki ja anoppi jäi yksistään katkeroitumaan.
Enkä näillä näkymin koskaan anna anteeksi huonoa kohteluani. Minusta anopilla suuremmalla elämänkokemuksella olisi ollut suurempi vastuu huolehtia miniän ja anopin toimivasta suhteesta.
Kahden ihmisen välisestä suhteesta on kyllä vastuu 50-50. Mutta tunnistan tuon, mistä puhut. Oma anoppi oli todella pettynyt kun mulla oli oma äiti, enkä tarvinnut häntä miksikään lisä-äidiksi elämääni. Ja oma järkikin toimii ihan moitteetta.
Ajattelen, että koska anoppikin on joskus ollut miniä ja varmaan miettinyt anoppi-miniäsuhteita aiemminkin, hänen olisi pitänyt osata varoa lankeamasta tekemään tyhmiä kommentteja nuorelle äidille.
Tyhmät kommentit on yksi asia, mutta se kun sanoit että anopilla on SUUREMPI vastuu teidän välisestä ihmisuhteesta (vedoten käytännössä hänen ikäänsä) ei pidä paikkaansa.Iihmissuhteessa vastuu on 50-50, kun molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä.
Mä rohkenen olla eri mieltä. Enemmän elämänkokemusta, enemmän vastuuta. Kaikissa ihmissuhteissa sama juttu.
Ole vaan, mä olen sitä mieltä että huonoa käytöstä ja muiden huonoa kohtelua ei voi selittää iällä, milloinkaan. Siis jos on uhmaiän ylittänyt.
Vuosi sitten alkukesästä olin niin innoissani ensimmäisestä lapsestamme aviomieheni kanssa, että minä tyhmä laitoin heti siitä viestin anopille. Laitoin testitikun kuvan 😊. Hän ei ikinä vastannut siihen minulle mitään. Ei koskaan onnitellut minua asiasta. Miehelleni laittoi viestin: onnea jos se on hyvä uutinen? Mieheni vastas et tietenkin se on hyvä uutinen. Olimme olleet 4 v yhdessä ja vuoden naimisissa, ostaneet yhdessä talon etc olimme onnellisia yhdessä. Olin todella järkyttynyt ettei koskaan minua onnitellut. Appi on aivan erilainen, onnitteli molempia iloisesti.
Nyt saimme juuri tietää, että meille tulee toinen. Laitoin viestin anopille, koska on niin innoissaan meidän tyttärestämme (4 kk) aivan onneissaan tästä nykyisestämme. Poikansa ei ole koskaan nähnyt äitiään noin onnellisena kuin nyt mummuna. Nyt tapahtui sama kuin viimeksi, ei vastannut mitään viestiin eikä ole kuulunut viikkoon mitään. Pojaltaankaan ei ole asiasta kysynyt yhtikäs mitään. Olen tosi vihainen jopa, et käyttäytyy noin. Muutenkin haluaisi, et kaikki menee hänen pillinsä mukaan. Mun hiusten pitäisi olla vaaleat ( on tummat, en saisi käyttää meikkiä, kotiin pitäisi laittaa tylsiä vaaleita värejä vain ja meil on mustaa/ tammea paljon, ei kuulema enää yhtään mustaa tänne etc. Antaa ohjeita joka asiaan, mutta ei kuuntele mitä vastataan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin anoppi olisi halunnut äidin paikalle ja appi puolestaan isän paikalle. Ovat myös tottuneet saamaan kaiken minkä haluavat. Toinen komentamalla ja toinen marttyyriasenteella.
Nyt riittää pienikin väärä sananvalinta, niin loukkaantuvat ja suuttuvat ja aloittavat ilkeilyn. Anopi bravuuri on möläyttää jotain sopimatonta "vahingossa" ja appi puolestaan raivostuu. Olen itse miettinyt, että heillä taitaa olla jotain tunne-elämän ongelmia, joten en ota edes stressiä siitä kuinka usein näkevät lapsenlapsia tms. Heidän seuransa kun ei selvästi ole lapsille sopivaa.
Vaikea kysymys, johon itsekin olen yrittänyt etsiä vastausta tässä vuosien ja vuosikymmenten varrella. Kun nuorena tyttönä tulin mieheni perheeseen, olin avoin kirja ja valmis hyvään suhteeseen anopin kanssa. Olin seurustellut aiemmin kerran ja suhde poikaystäväni äitiin oli koko seurustelumme ajan hyvä. Ajattelin olevani hyvä miniäehdokas.
Oikealle anopilleni olinkin liian vanha, liian koulutettu, liian itsenäinen? Hän olisi halunnut jutella pullaresepteistä, ommella minulle mansikkakankaasta odotusaikana mekon ja aurinkolipan. Kun kauniisti kieltäydyin ja puhuin politiikasta apen kanssa, jouduin ilmeisesti mustalle listalle. Neuvoja sateli: montako lasta hyvä, millaiset nimet, missä pitää asua, kenen kanssa seurusteltava. Omilla aivoillani osasin ratkaista ko. asiat ihan itse. Välit viilenevät pikkuhiljaa ja itse asiassa tänä päivänä tavataan ehkä kerran vuodessa. Hän inhoaa minua enkä todella pidä sitä lainkaan pahana asiana.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edellinen viesti: poikani luona on tyhjä huone, ylimääräinen. Siellä voisin asua ja osallistua arkeen helpottaa osaltani, voisin vaikka ruokaa tehdä. Mutta ei kelpaa apu ei.[/quote
Menisin ennemmin asumaan sillan alle, kuin samaan huusholliin anopin kanssa. Kärsisin valtavasti, jos asuttaisiin yhdessä. Anoppi ei taida tahdikasta käytöstä. Hänen seurasssaan en minäkään. Vikaa on minustakin, mutten latele kaikkea mitä mieleen tulee toisen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse anopppina yhdyn kakkosen mielipiteeseen: anoppia ei voi miellyttää. Itselläni on oikein pätevä miniä ja pitävät minuun yhteyttä enemmän kuin poikani ennen miniän tuloa kuvioon, mutta silti syytän miniää, että on vienyt poikani. Nää on näitä vissiin joku biologinen tosiseikka, että miniä on aina syyllinen.
Ihan skitsoa ajatella noin :-/ Oletko joku insesti? Haluaisitko että pojastasi tulisi peräkamarin poika?
Jaaha. Taas siittäjältä odotetaan enemmän kuin mihin se pystyy.
Tosimies ei anna kenenkään kohdella vaimoa huonosti. Valita miehellesi. Jos odotat että av:lta tulee lauma ämmiä kaulimen kanssa puolustamaan, anopeillakin on joukkonsa.
Eli vain miehesi voi vaikuttaa.
Voit myös ottaa lapset ja muuttaa salaiseen osoitteeseen. Jää miehellä sitten enemmän aikaa äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Itse anopppina yhdyn kakkosen mielipiteeseen: anoppia ei voi miellyttää. Itselläni on oikein pätevä miniä ja pitävät minuun yhteyttä enemmän kuin poikani ennen miniän tuloa kuvioon, mutta silti syytän miniää, että on vienyt poikani. Nää on näitä vissiin joku biologinen tosiseikka, että miniä on aina syyllinen.
Hienoa, että tunnistat ja tunnustat tunteen. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, että asenteesi mahdollisesti paistaa läpi? Huonossa tapauksessa menetät poikasi sen takia. Mikset pysty olemaan poikasi onnesta iloinen? Olisiko parempi, ettei pojallasi olisi puolisoa ja kärsisi yksinäisyydestä?
miks miniäsi pitäisi soittaa sinulle enemmän kuin äidilleen????
Tasapuolisuuden vuoksi? Näin minä ainakin toivoisin, että molempia isoäitejä kohdeltaisiin 50-50.
Et oo miniäsi isoäiti...