Miten maalla asuminen voi olla lapselle parempi kuin kaupungissa asuminen?

Olen seurannut maalla asuvaa ystäväperhettä, jolla on kouluikäiset lapset.

-Lapsilla ei ole kavereita lähimaillakaan. Kavereita näkee vain koulussa, elleivät vanhemmat jaksa sitten lähteä kuskaamaan. Usein eivät ehdi.

-Harrastukset samaten kaukana, vanhemmat eivät jaksa illalla enää lähteä kauas niihin kuskaamaan.

-Koulumatka on pitkä ja siihen menee paljon aikaa, koulukyydit on hankalia järjestää

-Lapset eivät juurikaan ulkoile, koska lähellä on vain peltoa, ja ison osan vuodesta illalla joka puolella on pilkkopimeää = ei mitään tekemistä. Pelaavat paljon pleikkaa.

-Omassa pihapiirissä ulkoileminen on muutenkin pienelle lapselle vaarallista, kun työkoneita tms on joka puolella.

-- Asuimme aikaisemmin tooosi syrjässä ja siellä ei ollut hyvä lapsille asua. PAITSI että heillä oli kyllä kivat maastot jossa kiipeillä puissa ja kivillä. Mutta siinä olet oikeassa että kaikki muu olikin sitten hankalaa. Liikuntaa saivat tosiaankin todella vähän, koska minnekään eivät voineet itse kävellä tai pyöräillä (pimeää ja vaarallinen tie). Kouluun oli 20 km ja menivät taksilla. Matka kesti 20-45 minuuttia.

Nyt asumme myös maalla mutta enemmän keskustassa. Vieläkin pitää tosin kavereille kuskata, mutta muutaman vuoden päästä pääsevät jo itse pyörällä. Kouluunkin menevät itse pyörällä. Harrastuksia kyllä täälläkin on, tosin jos haluaa varitaatiota niin pitää lähteä kauemmas.

Meillä ainakin on aikaa kuskatakin. Meidän elämämme on aika perhekeskeistä vrt moniin kaupungissa asuviin "uraperheisiin".

Pihamme on aivan ihana ja just lapsille sopiva:). On peltoa ja metsää. Voivat hiihtää pellolla, luisteluradan teemme itse talon viereen. Metsässä voivat kiipeillä puissa ja kivillä. On tilaa pyöräillä ja pelata palloa. Ei tarvii pelätä liikennettä!!!

VOIMME PITÄÄ KOTIELÄIMIÄ. Naapurissa hevosia ja lampaita. Tosi ihana ympäristö meille kaikille:).

ne vasta sitä pleikkaa vast. pelaavatkin, kun iltasella ei uskalleta ulos mennä,

kaupungissa vaarana hiekkalaatikoissa & puistoissa vast. huumeneulat,

kaupungissa suurempi vaara jäädä auton alle, maalla on puhtaampi ympäristö ja luonnolliset harrastausmahdollisuudet (voi rakentaa vaikka sen majan, mitä ei kerrotalon lapset yhteispihaan saa tehdä).

Terv. Kaupungistunut maalainen

-uneksin siitä, että ne "kaverit" olis vähän kauempana eikä tarvis joka ilta pelätä, mihin ne mun pojan houkuttelee. jotkut näistä hakee tätä ulos kiusatakseen tai saadakseen syntipukin pahanteolleen...



- mä joudun joka tapauksessa kuljettamaan lasta harrastuksiin kun ne on toisella puolen kaupunkia tai ilta-aikaan, jolloin kaupungilla on pimeää ja autoja julmetusti ja monista pääsee pois vasta kahdeksan aikaan, mikä tietyillä reiteillä on esim perjantaina lian myöhään.



- no nyt lapsella on 5 min koulumatka pyörällä, mutta jo vuoden päästä meidän poika siirtyy yläasteelle ja joutuu kulkemaan bussilla pysäkillä odotteluineen ja vaihtoineen noin kolmen vartin matkan. Ja me asutaan siis 3km säteellä ison kaupungin keskustasta, yläaste vaan on 2 km toisella puolella... Tuo 5km matka olisi todennäköisesti nopeampi kulkea maalla kuin kaupungissa...

ja ulos uskaltaa mennä illallakin, ja voi mennä, kun puistot ja pihat on valaistu (toisin kuin maalla). Lähimetsään voi tehdä majan (näin meillä, kun ei ydinkeskustassa asuta) . Ainoa uhka on tuo liikenne, tosin ei maallakaan uskalla päästää lapsia tienvarteen kävelemään, traktoreita ja autoja sielläkin menee.

terv ap, kaupungistunut maalainen myös

Ja tämä maalla asuminen ei taida monellekkaan olla enää "ongelma", ihan oikealla maaseudulla asuaa valitettavan vähän porukkaa.



Ja ap:n väittämissä ongelma oli että vanhemmat ei jaksa... kyllä moni jaksaa. Ap itse ei ehkä jaksa.

-kavereiden saanti ei ole välimatkasta kiinni. Ja ehkäpä se on ihan hyväkin että kouluakäyvillä ei rampaa yhtenään kavereita. Ja silloin kun nyt se suuri vaiva nähdään ja vanhemmat perseensä nostaa penkistä lasta viemään kavereiden luo, niin siellä sit ollaan tositarkoituksella eikä vaan aikaa tappamassa.



-Harrastuksissa välimatka on vielä pienempi este. Jos halua on matka ei ole ongelma. Ja maalla ei mene aika ruuhkissa, puolessa tunnissa ehtii jo aika kauas. Ja itse olen seurannut yhden pojan harrastamista kahden pikkukaupunign välillä, halusi tulla meidän kaupungin seuraan pelaamaan jääpalloa koska omassa kaupungissa ei ole tekojäätä. Välimatkaa 100 km/sivu, poika käy 2 kert. viikossa. Isi kyyditsee

-Koulukyydit pelaa ihan ok. Aikaa toki ottaa, mutta yleensä lapset tekee läksynsä siinä ajassa tai sit viettävät aikaa kavereiden kanssa.

-Maalla ollaan totuttu pimeään, tai hämärään. Ja nykyään löytyy hyviä otsalamppuja jne.

-Piha piiri todennäköisesti turvallisempi kuin asuntoalueiden vilkasliikenteiset tiet puuttuu

vähäliikenteinen lähiö, jossa koulumatka lyhyt ja turvallinen, vieressä metsikköä ja paljon kavereita. En todellakaan jää ikävöimään kun muutamme pois maalta, missä lapsilla ei kavereita, tekemistä eikä harrastuspaikkoja.

Kokemukseni Espoosta on kyllä se että kyllä siellä niitä huumeneuloja on! Ja ei edes asuttu millään "huonolla" alueella! Onneksi silloin ei vielä ollut lapsia. Nyt asumme 20.000 ihmisen maalaiskunnassa josta ei kuitenkaan kestä kohtuuttoman kauan aikaa kulkea esim Helsinkiin.

mun on nyt alun toisella kymmenellä ja enkä uskalla antaa kulkea yksin harrastuksiin läpi kaupungin. Me itse asutaan hyvällä alueella, mutta moni harrastus on toisella puolen kaupunkia ja osa on vaihtuvissa paikoissa. Yhdestä säännöllisestä harrasteesta kotiin tullessa bussiinkin pitää mennä "ludekylän" vierestä tai huonon alueen läpi, keskustassa missä on vaihdettava bussia, just niillä kulmilla maleksii ties mietä häiriköitä. Minä siis kuljetan lapsia harrasteisiin kaupungissakin, kun en uskalla lähettää heitä omillaan.



Majanrakennus meilläkin onnistuisi lähimetsässsä, mutta tässä iässä se ei enää oikein riitä...

Meillä se maalle muutto on suunitteilla, poikamme 13v on aivan haltioissaan. Siellä voi omalla pihalla ajaa mopolla ei tarvii mummolaan mennä aina kun vauhti hammasta kolottaa, samalla mopon rassauskin on siis helpompaa. Majat ja kiipeily on pojalle tärkeitä juttuja ja mitä parasta jos oliskin mehtää minne tehä vaikka oma softaus rata, sinne passaa kavereita kuhtua. Eläimet ovat meidän perheen IN juttu. Meijän autossa on neljäpyörää ja kääntyvätpä vielä ne etupyörätkin = ) Perhe on meille se eka mikä meitä liikuttaa jos jokin, että harrasteisiin ja kavereille aina sen verran pitää kyytiä löytyä.

Meillä se maalle muutto on suunitteilla, poikamme 13v on aivan haltioissaan. Siellä voi omalla pihalla ajaa mopolla ei tarvii mummolaan mennä aina kun vauhti hammasta kolottaa, samalla mopon rassauskin on siis helpompaa. Majat ja kiipeily on pojalle tärkeitä juttuja ja mitä parasta jos oliskin mehtää minne tehä vaikka oma softaus rata, sinne passaa kavereita kuhtua. Eläimet ovat meidän perheen IN juttu. Meijän autossa on neljäpyörää ja kääntyvätpä vielä ne etupyörätkin = ) Perhe on meille se eka mikä meitä liikuttaa jos jokin, että harrasteisiin ja kavereille aina sen verran pitää kyytiä löytyä.

--eli ne jotka tykkäävät puuhastella omassa pihassa kaikenlaista niin maallahan on aivan ihanaa! Ja jos tykkää pitää eläimiä niin missään lähiössä ei voi asua.

hankittu harrastukset mahdollisimman läheltä, ja vielä ainakin ovat riittäneet lapsille. Eli kävelymatkan (tai lyhyen bussimatkan) päässä ovat harrastukset, ja kaverit myös.

Harvapa oikealla maaseudulla edes enää asuu! Kyllä valitettavan autioituneita kaikki pikkukylät ovat nykyään ja useimmat lapsiperheet asuvat enemmän keskustassa.



Kyllähän harrastuksiin vieminen vaatii aika paljon vanhemmilta, eritoten jos lapsia on useampia ja harrastuksia paljon. Olen seurannut vierestä erään perheen kuskailuja, lapsia heillä on kohta 4. Kahdella vanhemmalla lapsella on 3-4 harrastusta/lapsi, joista osa harrastuksista monta kertaa viikossa. Vanhemmat joutuvat kuskaamaan lapsiaan 10 kertaa viikossa näihin harrastuksiin n. 20-40 km! No mitään muuta eivät sitten ehdi tässä perheessä tehdäkään kuin istua autossa:(. Ensin lapset kouluun taksilla, sitten kotiin, sitten muutama tunti kotona ja harrastuksiin.

Kyllä lapsilla pitää suht lyhyt matka kavereilleen olla. Ei ihan naapurissa mutta niin että edes pyörällä pääsee!

vaikka maalla asutaan.



Siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta kun työkaverini kertoi, millaista on olla kaupunkilaislapsen äiti. Jokainen vaate ja kengät ja muut pitää olla merkkivaatetta. Poika (12v) paiskoo ovia ja haistattelee. Koulu menee huonosti, koska ei ole aikaa lukea läksyjä kun on illat aina jossain nuorisotiloilla. Loppuaika menee pelaamiseen.



On siellä kaupungissa varmaan etuja maalaisasumiseen. Mutta toisaalta esimurkkujen ja pienempien äitinä olen tyytyväinen kun ei ole kaikki niin merkin päälle ja iltaisin on aikaa lukea läksyjä ja kokeisiin. Samoin kavereiden kanssa viihtyvät tuossa viereisellä aukealla pellolla pelaamassa jalkapalloa. Tietää, ainakin, missä ovat.



Harrastuksissa lapset käyvät 2Xviikossa.

Suljetulla alueella tuo ajelee mopolla.... niin kuin mekin tehtiin sillon joskus -70 - -80 ne oli niitä maalais elämän juttuja ne... kun ei ole mummolla lehmiä niin jo vain pellolle hyvän radan tekee.... miksi lapsi ei ajelisi yksityisellä alueella? motocrossiakin ajetaan jo tosi pienenä... kypärät ja varovaisuus tässäkin pelissä mukana

eli maatalon omassa pihassa tai omalla maalla tai vuokratulle enduro-radalla se on ihan laillista ja hyväksyttyä - ja tavallista. Pienimmät pyörät tehdäänkin noin5-7-vuotiaille.

tai työtä vieroksuvia nuoria=)



Olen maatilalle muuttanut kaupunkilaistyttö ja nähnyt siis kaupungin ja maaseudun, kummassakin on puolensa enkä ylivertaisena pidä kumpaakaan toiseen verrattuna.



kaupungista kaipaan lapsilleni kavereita naapuriin, ja sitä, että pienten lasten kanssa voisi käydä rattaiden kanssa kaupassa ja leikkipuistoissa..



Muuten täällä on lapsilla tilaa leikkiä ja olla eikä meidän lapsilla ainakaan tekeminen lopu. Pihalla on vaikka mitä puuhaa ja navetassa on kiva hoidella lehmiä ja vasikoita, hevonenkin meillä on,.



Välimatkat on tietenkin pitkiä ja meillä valitettavasti vaikka naapureita on niin lapset jo aikuisia joten kavereille joutuu kuskata, tosin esikko pääsee jo pyörälläkin niin kouluun kuin kavereillekin. Toisaalta on kiva kun ovatkin tässä kotosalla, tykkään olla niiden kanssa. Tässä ne ovat kaikki kotona kasvaneet äidin helmoissa, kahdella nuorimmalla on nyt kyllä hoitaja, meillä kotona eli hoitoon kuskaamsita ei ole ja ovat saaneet /saavat pieninä nukkua oman kellonsa mukaan aamusin. Turhan aamuvirkkujahan nuo kyllä ovat=)



Meillä lapset menevät mummolaan kaupunkiin ja normi leikkipuisto on kuin tivoli heille..



Mitä tulee tuohon "otsakkeeseeni" niin kyllä täällä esim pojat ovat ihan eriluokkaa kun omat koulukaverini aikanaan, osaavat tehdä töitä, töitä on löytynyt kaikille ketä tuttuja poikia tässä on matkan varrella naapurustossa aikuistunut ja työelämään lähteneet ja haluttuja työntekijöitä ovat.

Osaavat korjata pyöränkumet ja mopot, autotkin 8kun peltoautot on vielä ei niin sähköisä ja tietokoneistettuja kuin nykyautot jotka eivät edes anna korjata itseään;O)

asuminen hullumpaa ole. Keskustaan matkaa 6 km ja tässä vieressä on iso automarket jossa mm.apteekki. Lapsilla koulut kilometrin säteellä ja kavereita riittää. Mukava on asua maalla. Ja maaseutuahan on av:n mukaan kaikki kehäkolmosen ulkopuolella oleva.

Lapsetkaan ei ole vielä koulussa, mutta haluan vastata silti... Itsekin olen maalla asunut lapsuuteni.



- Meillä lapset käyvät kerhoissa, joissa heillä on kavereita. Käymme kylässä perheissä, joissa samanikäisiä. Joskus teemme treffejä muiden äitien ja lasten kanssa kylälle leikkikentälle, niin saavat leikkiä keskenään. Miksi muuten kouluikäisen pitäisi iltaisin roikkua kavereiden luona? Koulupäivän jälkeen perheen yhteistä aikaa on aika vähän... Minä tykkään että perhe syö yhdessä, vaihtaa vähän kuulumisia ja sitten kun meidänkin lapset ovat koulussa aion kyllä vahtia läksytkin.

- Harrastuksia voi olla myös kotona! Esim. eläinten kanssa touhuaminen, lukeminen, askartelut, käsityöt, leipominen jne. Meillä maalaispaikkakunnaksi on aika paljon erilaisia harrastemahdollisuuksia keskustassa, johon koululaisena lapsemme voivat itse mennä pyöräillen. Itse lapsena/nuorena kävin vähän kauempana harrastuksissa, mutta samalta kylältä perheiden vanhemmat vuorotellen kuskailivat lapsia, jos sattui samaan aikaan olemaan samalla suunnalla harrastukset.

- Meillä lapset pääsevät pyöräillen kouluun, mutta itse muistan lapsuudestani koulumatkat lähinnä kivoina sosiaalisina tapahtumina. Varsinkin yläasteikäisenä, kun pojat alkoi kiinnostaa, oli kiva tyttöjen kanssa supatella linja-auton penkissä...

- Meidän lapset leikkivät kyllä paljon pihalla! Iltaisin kotipihassa on pihavalot... Väittäisin, että maalla asuvilla lapsilla mielikuvitus kehittyy paremmin, kun kehitetään itse leikkejä ja on tilaa ympärillä liikkua ja olla!

- Ei liikkuminen omassa pihapiirissä ole vaarallista! Lapset oppivat heti tosi pienestä alkaen varomaan koneita.



Kyllä maalla on turvallisempaa, elämän perusarvot ovat merkityksellisempiä, opitaan kunnioittamaan toisia ihmisiä paremmin ja perhe on tärkeämpi. Koko yhteisö on tiiviimpi ja autetaan toisia. On tilaa liikkua ja olla!

Aika outo käsitys ap:lla maaseudun perheistä. Haja-asutualueilla vain muutama prosentti harjoittaa maanviljelystä, lapsiperheistä vielä vähemmän.

Meille maaseutuasuminen on pelkästään positiivista.

Taksi hakee kotipihalta kouluun ja tuo takaisin (5 km). Kotipiha on varsin turvallinen, puutarhaa ja metsää, jossa alle kouluikäisilläkin turvallista. Harrastuksiin kuljetetaan mutta aika usein näin tehdään kaupungissakin, ainakin pienten koululaisten kohdalla.

No kavereita ei ole paljon ihan naapureissa, mutta ne pari samanikäistä kilometrin säteellä ovat toistaiseksi riittäneet hyvin. Harrastuksissa näkee muita kavereita kouluajan ulkopuolella.