Lue keskustelun säännöt.
Miten maalla asuminen voi olla lapselle parempi kuin kaupungissa asuminen?
17.11.2008 |
Olen seurannut maalla asuvaa ystäväperhettä, jolla on kouluikäiset lapset.
-Lapsilla ei ole kavereita lähimaillakaan. Kavereita näkee vain koulussa, elleivät vanhemmat jaksa sitten lähteä kuskaamaan. Usein eivät ehdi.
-Harrastukset samaten kaukana, vanhemmat eivät jaksa illalla enää lähteä kauas niihin kuskaamaan.
-Koulumatka on pitkä ja siihen menee paljon aikaa, koulukyydit on hankalia järjestää
-Lapset eivät juurikaan ulkoile, koska lähellä on vain peltoa, ja ison osan vuodesta illalla joka puolella on pilkkopimeää = ei mitään tekemistä. Pelaavat paljon pleikkaa.
-Omassa pihapiirissä ulkoileminen on muutenkin pienelle lapselle vaarallista, kun työkoneita tms on joka puolella.
Kertokaas te, jotka ylistätte maaseudun ylivertaisuutta lapsiperheille, että mikä tuossa on hienoa? Minä, kaupunkilaisäiti, en oikein ymmärrä. Meillä kaikki nuo ylläluetellut asiat ovat päinvastoin. Metsäkin on melkein vieressä (toisin kuin tuolla maalla).
Kommentit (47)
Onko kaupungissa mahdollisuus isillä viettää niin paljon lastensa kanssa aikaa kun ovat kodin ulkopuolella töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näiden kahden väliltä. Eli pieni taajama mutta asumme lähellä sen keskustaa. Pääsee helposti julkisilla töihin pääkaupunkiseudulle mutta lapsilla turvallinen pieni kyläympäristö asua. Kouluun, kavereille ja harrastuksiin pääsevät liikkumaan itsenäisesti pyörällä tai jalan. Talvipimeillä olen kävellyt vastaan myöhäisistä harrastuksista mutta muuten pystyvät liikkumaan täysin itsenäisesti. Kauppaan pääsee 1 km matkan samoin jalan tai pyörällä. Ilma puhtaampaa kuin isommassa kaupungissa, liikennettä vähemmän. Olen erittäin tyytyväinen siihen että muutimme tänne!
lapset ei tosiaan juuri muuta tee kuin pelaavat pleikalla. Jaa, no välillä tietokoneella ja sitten jollain härvelillä, jonka nimeä en muista. Eivät ole ikinä hiihtäneet, luistelleet pari kertaa. Eivät pyöräile, eivät ole ikinä käyneet ongella, rakennelleet lumilinnoja, uineet järvessä tai käyneet sieniretkellä. He eivät erota hevosta lehmästä. Kummallakin lapsella on yksi harrastus, kavereita heillä kyllä on melkein aina. Ja mitä he sitten yhdessä puuhailevat? Pelaavat tietenkin.
Missäs perhe asuu? No, he asuvat Helsingissä. Oletanko nyt siis, että kaikki perheet Helsingissä ja muissakin kaupungeissa elävät samanlaista elämää?
Meillä ollut X-box jo 2 vuotta. Alussa poika tykkäs pelata sillä useinkin mutta on ollut kausia jolloin ei ole pelannut kuukausiin! Esim. nyt kesällä unohdettiin koko vempain tyystin... Jos pelaa nykyään niin pelaa ehkä kerran pari viikossa. Yritän säännöstellä sitä. Että kyllä se on jälleen kerran VANHEMMISTA kiinni. Mieluummin menemme sitten vaikkapa ulos.
Ja maalla asumme:).
missä asuu, mutta jos perheeseen on ostettu pelikone, niin sitä ne lapset pelaa pääosan ajastaan, maalla tahi kaupungissa. Siksi meille ei semmoista ostetakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon maalta kotoisin. Pentuina oltiin päivät ulkona eikä meitä meinannut illalla saaha sisälle ku olis ollut niin paljon tekemistä. Metät ja pellot tuli naapurin lasten kanssa koluttua monen kilsan sätteellä, Illat pelattiin ja leikittiin kaiken maailman leikkejä ja ei ainakaan ollut tylsää. Kyllä vaan pysy kunto hyvänä ku metissä hypittiin, kiipeiltiin puissa ja pelattiin ja leikittiin. Keskustaan oli matkaa viis kilsaa ja se taittu pyörällä vartissa. Oli kesä tai talavi ni tekemistä kyllä löyty. Ja opittiinpa tekemään kotitöitäki pienestä pitäen, kiitos ison perheen ja navetan.
Onhan nuita traktoreita ja muita härveleitä pihassa pyöriny mutta eipä niistä oo haittaa ollu eikä ne oo vahinkoa aiheuttanu.
Nyt ku eka tenava tulossa ni on se vaa ihanaa ku taas pääsee keväällä muuttamaa maalle... keskelle mehtää. Aah rauha ja hiljaisuus, hyvästi liikenne ja ruuhkat!!
Jopa täällä Helsingissä. Oppiipahan lapset selviytymään kaikenlaisista tilanteista, oppivat kulkemaan liikenteessä, oppivat varomaan uhkaavia ihmisiä, oppivat sietämään ja suvaitsemaan kaikenlaisia ihmisiä, oppivat käyttämään mielikuvitustaan kun leikkipaikat pitää itse keksiä jne. Oppivat katu-uskottaviksi :-)