Miten maalla asuminen voi olla lapselle parempi kuin kaupungissa asuminen?

ja sellaiset että niistä täytyy maksaa. Eihän sitä kotonaan voi mitään harrastaa...

aamen.

Kannattaisiko ap käydä joskus maalla???

Jos puhut esim. 20 km:sta, se ei todellakaan ole pitkä matka! Mieti väkimatkoja pääkaupunkiseudulla!!! Asut esim. Vantaalla ja lasten harrastukset ovat Helsingissä, onko se sitten lyhyt matka vaikka asuisi keskellä kaupunkia?!

Missä kaupunkilaislapset sitten ulkoilevat? Siellä neulapuistossa vai?

alottaa niille monenlaista harrastamista, kirkolle 13 km. Muutaman kerran ovat käyneet, sitten on tuntunut että kotona on kivempi leikkiä omia juttuja tai käydä kavereilla leikkimässä.

Mä olen asunut lapsuuteni maalaistalossa missä lähimmät saman ikäiset ja samaa sukupuolta olevat lapset olivat vajaan 5 km päässä.



Kouluun meillä oli kanssa tuo matka.



Alle kouluikäisten lasten kanssa ihan maaseudulla asuminen voi ollakin kivaa. Sen ikäiset eivät niin paljoa vielä leikki- tai harrastustoimintaa kaipaa. Sen sijaan koulu- ja murrosikäisenä minä kärsin ainakin yksinäisyydestä ja harrastusmahdollisuuksien puutteesta. Mulla oli sisaruksiakin ja vanhempamme kuskasivat meitä partioon, uimatunneille, ratsastamaan jne.



Samoin koulupäivät väkisinkin venyivät, koska koulukyytejä oli se yksi päivässä suuntaansa. Ala-asteella se nyt ei kovasti haitannut, mutta lukiolaisena oli kyllä aika tuskaa lukea läksyjä koulun aulassa tai matkahuollon odotushuoneessa. Sitten helpotti kun sai itse ajokortin.



Mä en kyllä nauttinut millään lailla maalla asumisesta. Lsten kanssa mun mielestä on kakista paras asua vanhalla rivarialueella isossa kaupungissa. H:yvät lähipalvelut ja paljon harrastustoimintaa kävelyetäisyydellä. Olari on meidän valinta -)

Kyllä maalla on turvallisempaa, elämän perusarvot ovat merkityksellisempiä, opitaan kunnioittamaan toisia ihmisiä paremmin ja perhe on tärkeämpi. Koko yhteisö on tiiviimpi ja autetaan toisia. On tilaa liikkua ja olla!

Älä lähde yleistämään mitään elämän perusarvoista tai sitä mitä lapsille missäkin opetetaan.

Kyllä ihan kuule kaupungissakin löytyy hyvin kasvatettuja lapsia, ja turvallisia asuinalueita.

Itse asumme yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, pienessä kylämäisessä lähiössä (pientaloalue). Kauppa löytyy, uusi koulu ja useita päiväkoteja. Harrastusmahdollisuudet 500m-5km päässä, suuri kauppakeskus 2,5km päässä. On lapsille turvallista ulkoilla, kulkea kaverille kylään, samaten koulumatkat. Harrastuksiin vielä ekaluokkalainen kuljetetaan, ehkä kuskaillaan vielä monta vuotta, itsestäni kun on kiva olla harrastuksessa "mukana".

Maalla ikänsä asunut kaverini muutti juuri (toistamiseen) lapsineen pääkaupunkiseudulle kun ei kestänyt pienen paikkakunnan pieniä piirejä...

Eli se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

28 kirjoitti myös toisen asian joka tuli mieleeni.

Eli että pienille lapsille maalla (kotioloissa) voikin olla tekemistä. Mutta murros- tai teini-ikäiset jo sitten kärsivät siitä jos mm. kavereita ei lähettyvillä. Samaten pitkä koulu- ja harrastusmatkat rassaa.



Me ollaan myös todettu että tämä rauhallinen pientaloalue isossa kaupungissa on meille paras vaihtoehto.

Asutaan pienessä maalaiskylässä. Kaikki on mitä tarvitaan, kauppa, pankki, terveysasema, päivähoitopaikkoja, peruskoulu, harrastusmahdollisuuksia yms.

Itse olen siis tänne mieheni kotipaikkakunnalle muuttanut kaupungista, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Asumme "keskustassa", palvelut n.1km:n säteellä. Täällä on lapsilla kavereita ja paljon onkin (kiitos lestadiolaisten). On raikasta ilmaa. Meistä on kiva käydä katselemassa lehmiä ja heppoja vähän matkan päässä. Niin ja mieheni on töissä niin lähellä että voi kulkea pyörällä, täällä on myös katuvaloja ettei tarvi pimeässä liikkua. Kaupunkiin tulee matkaa n.20km, joka ei ole matka eikä mikään, eikä siellä kaupungissa tarvi koko ajan rampata kun kylältä saa perusjutut. Lapsemme serkku on oikeen kateellinen kun asumme lähellä traktoreita lehmiä... Kaikille tällainen ei tietenkään sovi, mutta itse olen onnellisempi täällä kuin kaupungissa.

t. "me mennään maalla naimisiin, en enää lähde kaupunkiin..."

Olen maatilalla kasvanut aikuisena kaupunkilaistunut kahden lapsen äiti. Voin kokemuksesta sanoa, ettei maatilan lapsen elämä kovin auvoista ole. Koulut ,kaverit ja harrastukset kaukana ja jos vanhemmat harjoittavat karjataloutta, he ovat niin kiinni tilan töissä, ettei juuri kuskausapuja löydy. Eläimet ja luonto toki ovat kivoja juttuja, mutta sosiaalinen elämä jäi ainakin itselläni aika suppeaksi. Viihdytin itseäni lukemalla ja käsitöitä tehden, sekä tietenkin tilan töihin osallistuen. Vanhempien aika ja voimat kuluivat tilan töissä,joten perheen kesken emme paljon mitään harrastaneet, kun vanhemmat eivät ehtineet ja jaksaneet.

Minä ainakin viihdyn lasten kanssa paremmin maalla. Olen syntyjään maalainen. Monen mielestä olen asunut mettäs, mutta hyvät lähtökohdat olen sieltä saanut. Lähi kaupungeihin oli 16 ja 12km. Hyvät pyörätiet ja katuvalot. Hyvin 30min teininäkin pyöräili kaupungille. Linja-autot meni tunnin välein aina 22.30 asti. Kouluun ja keskustaan oli 5km. Koulukyydit toimi hyvin. Ei meillä odotustunteja ollut. Harrastuksiin pääsi jos halusi. Kavereita oli ja tekemistä.

Nyt asun maallamalla. Keskustaan nyt13km ja kuntaliitoksen jälkeen 40km. Kouluautot tulevat iltap tunnin välein. Matka kestää max 30min. Meillä on pihavalot joten lapset voivat olla talvellakin pihalla. Tekemistä kyllä löytyy samoin kuin harrastuksia. Kaukasimpaan ajaa tunnissa. Kavereita osalla lapsista useita lähellä osalla ei yhtään. Osaan ajaa autoa ja kavereiden vanhemmatkin että näkevät kyllä halutessaan. Haluan tietää missä lapseni ovat enkä hyväksy kylillä notkumista. Teinikään ei ole purnannut asuinpaikastamme mitään. Muistaa vielä kaupungin ihanuuden=)

Elämä nyt paljon vapaampaa ja laadukkaampaa. On tilaa toimia ja olla. Meilläpäin voi ostaa skoottereita/mopoja millä pääsee ja pyörätkin ovat levinneet jo tänne asti. Meidänkin teinitytöt pääsevät kylille halutessaan vaikka traktorilla(tukkakin pysyy paremmin kuin kylällä notkuessa)

Haluamme lapsillemme parempaa kuin lähikapakat, järjettömän kiireen ja kilpavarustelun. Lapsilla myös kiusauksia vähemmän

Ei täällä Savonlinnassa asuminen hullumpaa ole. Keskustaan matkaa 6 km ja tässä vieressä on iso automarket jossa mm.apteekki. Lapsilla koulut kilometrin säteellä ja kavereita riittää. Mukava on asua maalla. Ja maaseutuahan on av:n mukaan kaikki kehäkolmosen ulkopuolella oleva.

Toisaalta maalla on ojia, jokia ja järviä, joihin hukkua, lietelanta- ja pihakaivoja, joihin tipahtaa, puita joista pudota, kallioita, joista voi kieriä alas, susihukkasia ja karhuja, jotka syövät, kusiaisia, jotka polttavat, myrkkysieniä, vaarallisia kasveja, enemmän moottori- ja sähkötyökaluja, joihin silpoutua, traktoreita ja muita kulkupelejä, joiden yliajamaksi voi joutua tai joiden alle voi jäädä puristuksiin.

Maaseutupaikkakkunnan taajama voi ollakin ihan hyvä paikka asua, varsinkin tosiaan jos on hyvät lähipalvelut. Oma kokemukseni oli tosiaan aika karu, mutta kyllä niillä kulmilla edelleenkin lapsia asuu.



Ja sitten onhan näitä maalaiskuntia ja maalaiskuntia. Tuossa meidän naapurissa on tuo Kirkkonummen maalaiskunta ja siellä on kyllä monin paikoin hyvät lähipalvelut lapsiperheille. Yhdet tutut asuvat siellä ja ovat kyllä tyytyväisiä. Koulut ja päiväkodit muutaman sadan metrin päässä, lapsiharrastuksia vaikka kuinka, neuvola vieressä jne. Juna ja bussit kulkevat.



Ja kyllä sitä maatalouttakin joku vielä SUomessa harrastaa.



28

Molemmissa asuinpaikoissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Ihmiset vaan arvostavat eri asioita. Kukin elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee ja tekee omasta mielestään parhaat valinnat. Miksi sitä aina pitää ihmetellä muiden valintoja? Se, mikä minusta on hienoa, ei sitä jonkun muun mielestä ole ja päinvastoin.



Me tykätään asua maalla, koska täällä on tilaa ja oma rauha sekä ihana luonto ja hiljaisuus ympärillä. Lapset viihtyvät erinomaisesti (teinikin), heillä on tekemistä vaikka muille jakaa. On eläimiä: kissa, 2 koiraa, poni, kanoja, oma uima-allas pihalla, savusauna, kalavedet lähellä, loistavat retkeilymaastot, bändikämppä piharakennuksessa, mopo ja peltotiet joita mopoilla, hyvät hiihtoladut, pihalta löytyy leikkimökki, pelikenttä (mölkkyä, sulkapalloa yms), jalkapallokenttä...lisäksi meillä on rummut, kitaroita, basso, koskettimet, piano, karaokelaitteet, biljardi- ja pingispöytä.



Koululla on monenlaisia kerhoja, esikoinen on bändikoulussa ja liikuntakerhossa, keskimmäinen seikkailukerhossa ja nuorimmainen muskarissa. Kerran viikossa käymme kaupungilla harrastamassa ja lisäksi säännöllisesti uimassa ja kirjastossa. Lisäksi lapset mm. rakentelevat pienoismalleja, keräilevät ulkomaalaisia kolikoita ja postimerkkejä, lukevat ahkerasti, tekevät animaatiofilmejä, piirtävät sarjakuvia, askartelevat, leikkivät, käyvät kavereilla (joita onneksi muutama jokaisella on melko lähellä)...pleikkaria meillä ei ole, tietsikalla viettävät aikaansa ehkä muutaman tunnin viikossa.



Ehkä tämä on jonkun mielestä tylsää, meidän mielestä ei. Mun mielestä kaupunkielämä on tylsää ja hankalaa, mutta ymmärrän, että se on jonkun mielestä parempi vaihtoehto lapsille.

Maaseutupaikkakkunnan taajama voi ollakin ihan hyvä paikka asua, varsinkin tosiaan jos on hyvät lähipalvelut. Oma kokemukseni oli tosiaan aika karu, mutta kyllä niillä kulmilla edelleenkin lapsia asuu.

28

Asumme siis ihan taajamassa, tai no haja-asutusaluetta kai se on mihin talo nousee. Mutta palveluihin on VAIN 2 km mikä mielestäni on vähän vrt 20 km mikä meillä oli aikaisemmin. Lisäksi naapureillakin on lapsia:) ja löytyy niitä lapsia sieltä sun täältä. Autolla ehkä pitää aluksi viedä, mutta parin vuoden päästä pääsevät jo pyörälläkin.

kun ei katuvalot ole kajastamassa ikkunasta. Leikkikavereita on hoitopaikassa ja kotona sitten saa hoitaa lampaita, koiraa ja kissoja yms. Juuri sellainen ympäristö johon olisin itse lapsena halunnut. Toivottavasti lapset osaavat tätä arvostaa isompana.

Meillä on yli 30 pientä karvaista eläintä kolmiossa ja hyvin (ja puhtaasti) eletään ja asutaan.

Vaan isoista ja karvaisista. Yhtään häkkielukkaa ei meille enää tule. Pitää olla eläimilläkin tilaa elää.

En vaan tykkää niistä. Kissa ja pienehkö koira on pienimmät mitä meiltä löytyy. Isompia kyllä on...vuohia, lampaita, settis ja heppa. Vielä kun lehmän sais!

kun saa isän kanssa olla traktori hommissa. Isä tekee traktorilla pulkkamäet yms. Lapset ovat pienestä asti mukana maatilantöissä sen minkä jaksavat ja osallistuvat eläinten hoitoon. Ei todellakaan pelata pleikkaa sisällä.