Mangneettikuvaus edessä ja jännittää...kokemuksia?

Ei ollut niin ahdasta kuin kuvittelin eikä äänikään kauhean kova. Saat käteesi hälytysnäppäimen, josta voit painaa. Jo se, että tietää tarvittaessa saavansa kontaktin hoitohenkiläkuntaan, auttaa.



Ei ollut milläänlailla kamala kokemus. Hyvin se menee!

Mulla kesti olkapään magneettikuvaus puoli tuntia ja se tehtiin (ja tehdään ilmeisesti aina) sarjoissa eli kuulokkeisiin tulee tietoa, milloin taas aloitetaan kuvaus ja milloin pieni tauko. Ei tarvitse pelätä, on ihan mielenkiintoinen kokemus.

Putki ei tuntunut ahtaalta, ja oli valaistu. Nakutus kuului, ei liian kova, tasainen (en kyllä muista annettiiko korvatulpat tms.) Nautin olostani, rentouduin, nukahdin kesken tutkimuksen.

että multa kuvattiin vatsan seutu ja tuntui tosi omituiselta kun magneettikentät tjs " lämmittivät" kroppaa. Eli tuli sellainen olo että " sisällä kiehuu" . Ei mitenkään polttanut, mutta epämukavalta se tuntui.

Ikinä en ole niin hirveästi itseäni psyykannut kuin silloin. Silmät kannattaa toisiaankin pitää kiinni jos on vähääkään ahtaanpaikankammoinen. (Itse koen etten ole, mutta silti ahdisti.)



Toivottavasti sinulla menee mukavammin!

jotta en joutuisi paniikkiin. Siis vaikka ei se edes mitenkään kauhena ahdas ole ja on molemmista päistä avoin.

Eikä mielestäni ollut mtenkään ahdasta - onhan se päistään auki kuitenkin.

T: se jota kuumotti, en muista numeroa

Mullekaan ei annettu mitään varjoainetta.

11, jonka muisti pätkii...



Keuhkoembollismia kuitenkin tutkittiin..

itse kuvaus ei sattunut eikä tuntunut juuri miltään.

Jos vain saat musiikkinapit korviin, aina parempi, on jotain muuta ajateltavaa.



Itse en kärsi ahtaanpaikankammosta, mutta se putki oli, noh miten sen nyt pelottelematta sanoisi.. .. kamala kokemus.



Vaati yllättävän paljon psyykkausta itseltä.

toki on oltava samassa asennossa ja liikkumatta.



Meillä voi ottaa oman mieli cd:n mukaan tai voi valita talon valikoimista.

Kannattaa laittaa silmät kiinni kun aletaan siirtää sinne putken sisään ja pitää myös kiinni, nauti musiikista hyvin se menee.



Mut on kuvattu kaksi kertaa, toinen oli olkapää ja kerran kaularanka - molemmista löytyi vikaa, valitettavasti.



Ei ole pelottavaa, toki täytyy muistaa riisua kaikki metallit pois ennen tutkimusta ja irtohampaat yms. ettei tule vahinkoa.

Ps. Minä tosin en malttanut pitää silmiäni kiinni koko kuvausaikaa, kun kiinnosti niin katsoa sitä putkea, millainen on ja onhan se ihan avoin sieltä pääpuolestakin. -Kuuntelee vain hoitajan ohjeita ja musiikkia, niin tulee rentoutunut olo ja ajattelee, että se on vain omaksi parhaaksi keksitty tutkimusväline, niin jaksaa olla siellä sen ajan ja eihän se kestä edes kauaa.

Kaularankaa kuvattiin. Sain etukäteen rauhoittaa (Diapam 5mg), ei tuntunut pahemmin vaikuttavan (eli pistävän päätä sekaisin). Musiikin kuuntelu ja silmien kiinni pitäminen auttoivat todella paljon! Välillä kyllä avasin silmät mutta mitään paniikkia ei tullut, koska valo kuitenkin tulvi ulkopuolelta sinne sisään putken molemmista päistä.



Ekan kerran olin magneettikuvauksessa 10 v sitten, ja se kokemus oli paljon ikävämpi. Minulle ei tarjottu musiikkia (enkä osannut sellaista pyytääkään), pidin silmäni auki koko toimenpiteen ajan. Pahinta silloin oli, kun pään eteen, kaulan kohdalle, laskettiin sellainen kamala ristikko (vähän niinkuin Uhrilampaissa sillä Hannibal Lecterillä), siitä tuli hirveä ahtaanpaikankammo. Tällä kerralla sellaista ei ollut, tai oli kyllä jonkinlainen kaulus, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen ristikkoon. Ovat varmaan laitteet kehittyneet viimeisten 10 vuoden aikana.

Avasin kerran silmät ja olihan siellä ahtaan olosta, mutta kun ei oo pimeää, niin mikäs siinä on köllötellessä. Suosittelen kyllä pitään silmät kiinni. ja sitten vaan psyykkaa itteensä. Kuulosuojat sain, yritin jopa nukkua. Sellaista naputusta ja ne ilmoitti aina että nyt alkaa seuraava jakso ja käteen saa " paniikkinapin" . Eihän se sen kummempaa ole kuin röntgen, paitsi se naksutusääni ja kestää hieman kauemmin.



Siellä ei tosiaan ole mitään pelättävää! Ei todellakaan. Menisin koska tahansa uudelleen. Onpa kerrankin päivässä mahdollisuus ihan luvan kanssa loikoilla.

Mulla ei oo koskaan ollut ahtaanpaikan kammoa, mutta ku se laitettiin iski hirveä paniikki.