Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitä jos sanotaan että " nauttikaa nyt kun vauva on pieni" ?
21.01.2008 |
Kaupassa tuli eräs täti (miehen entinen työtuttava) vastaan, halusi nähdä meidän 2kk vanhan vauvan joka oli nukkumassa rattaissa. Sanoi monta kertaa, että nauttikaa nyt kun se on pieni, se kasvaa niin äkkiä.
Miksi ihmiset käskee nauttia siitä että vauva on pieni? Miten jostakin voi nauttia käskettynä (siis jos ei nauti ilmankin)?
Kommentit (39)
Siinä ei hirveästi jaksaneet ilahduttaa noi " nauttikaa nyt tuosta ihanasta ajasta" kommentit, kun itse laski minuutteja, että päivä päättyisi ja päiviä, että se vauva siitä joskus kasvaisia ja elämä alkaisi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän oli hyväntahtoista myötä-nauttimista. Ihanaa - ja helppoa -aikaahan tuo on.
Arki kun vie vain niin sangen tehokkaasti, että aina ei huomaa iloita lapsien kasvusta.
Tosi helppoa ja ihanaa...kaikkea muuta tämän pienen kohdalla ja ootan koska alkas helpottaa ja vauva esim nukkua päivällä huutamisen sijaan...
monta kertaa, mutta en oikein ymmärtänyt sitä.... Nyt kun lapset ovat jo isoja niin huomaan kaipaavani sitä aikaa kun he olivat pieniä. Nyt ehkä osaan jo nauttia tästä tulevasta taas enempi. Ainakin raskaus tuntuu ihanalta =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lyhin. Siitä kannattaa nauttia!
Nyt kun ovat isoja, neuvon sinua että nauti niin kauan kun ovat pieniä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken itkin kun keskosena syntynyt tyttö mahtui vuoden vanhana 68cm housuihin, nyt 3,5v myöhemmin itken kun puen hänelle 27 nro saappaita =).
Vierailija:
Arki kun vie vain niin sangen tehokkaasti, että aina ei huomaa iloita lapsien kasvusta.
huolehtia yksin siitä, että lapsella on hyvä olla, on ihanaa. Se se vasta raastavaa on, kun lapsi on jo maailmalla yksin ja sattuu jotain, eikä vaan voi auttaa, vaikka kuinka haluaisi. Joku kiusaa koulussa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta musta vain on hassua käskeä toista nauttimaan. Ihan kuin sen nauttimisvaiheen voisi napista painaa päälle, kun joku niin käskee. Vähän kuin mä käskisin jonkun työttömän nauttia nyt kun on paljon vapaa-aikaa ja aikaa omalle itselle...?
Nautinhan minä vauvastani, enimmän aikaa ainakin. Vauva on kohtuullisen helppo ja ihana etenkin nyt kun on alkanut hymyillä ja jutella. Ap
Esikoisella oli koliikki ja allergioita, se oli HIRVEÄÄ aikaa eikä kyllä nautittu yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tarkoitetaan sitäkin, että yrittää löytää ne ilot siitä vauva-ajasta, vaikka olisi vaikeahoitoinenkin vauva. Minusta oli liikuttavaa kuopuksen saatuani, kun ihan tuntematon spurgu tuli sanomaan, että nauti nyt siitä lapsestasi, kun aika menee niin nopeasti. En viitsinyt sanoa, että on jo kokemusta neljästä vauvasta. Eka lapsen vauva-ajasta en todellakaan osannut iloita, kun vauvalla oli koliikkia. Nuorinkin oli koliikkivauva, mutta silti tosiaan nautin vauva-ajasta, varsinkin yösyötöistä.
Koin vain vauvavaiheen niin jumalattoman TYLSÄKSI, vihasin sydämeni pohjasta yöheräilyjä ja vaipparuljanssia, nukuttamista ja niitä sata kertaa toistuvia virikeleikkejä joita vauvat tuntuvat rakastavan. Nyt kun lapsi on jo muutaman vuoden ikäinen nautin paljon enemmän kun hänen kanssaan voi tehdä ihan oikeasti yhdessä jo kaikenlaista, lapsi osa itse kertoa asioita, leikkiä ja se mielikuvituksen lento on mahtavaa.
Sori vaan, minusta vauvat ovat tylsiä ja melko rasittavia, vaikka oma tietysti olikin rakas. Itse koin vauvavaiheen lähinnä pakollisena pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt esikoinen jo melkein vuoden, ja tuntui että vasta eilen olisin tullut kotiin synnäriltä. Aika on mennyt todella nopeasti.
Nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että nauti vauva-ajasta. Minun mielestäni tuo aika on meillä jo aikaa sitten mennyt!
Vastasyntynyt ja pikkuvauva ovat mielestäni " oikeita" vauvoja, yli puolivuotiaat jo sitten esitaaperoita...
Minä rakastan vauvoja. Itseasiassa minulle sanottiin viime viikolla, että tulepas käymään meillä, jos vaikka vauvakuume tarttuisi!
Niinpä, johan se meidän " vauva" on jo vuoden, ei siis mikään vauva enää. Vaikka tuntui hassulta kuunnella tuollaista kehotusta, kun sylissä istuu oma pikkuinen.
En minäkään älynnyt oikeasti, kuinka vapaata ja huoletonta aikaa opiskeluaika oikeasti on, jos sen oivaltaa. Silloin aikataulut olivat eniten kiinni omista tavoitteistaan, ei kellokortista tai työnantajasta. Muutenkin elämä oli huoletonta, mutta ikävä kyllä silloin sitä ei yhtään tajunnut: valitti vain rahapulasta ja kiireestä ja suorittamisesta ja ja ja... Niin se vain menee, että ei jotain tiettyä elämänvaihetta osaa yleensä arvostaa ennen kuin se on jo ohi ;) Ja aika kultaa toki myös muistot.
Vauvavaiheen ainutlaatuisuudenkin tajusin vasta sitten, kun toinenkin lapsemme oli jo lähes vuoden ikäinen. Ekan kanssa en siitä vielä tajunnut oikein mitään, valitettavasti. Ehkä kolmas kerta toden sanoo tässäkin =) Ainakin nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat tuosta vauva-ajan ainutlaatuisuudesta paasatessaan... Se menee oikeasti yllättävän nopeasti ohi, nopeammin kuin muut vuodet.
Kolmas mitä ihmettelin aikanaan, oli nuoruuden hehkutus. Tädilläni oli tapana rohkaista kulkemaan bikineissä rannalla yms. " kun vielä olet nuori ja nätti" . No, itse tietenkin parikymppisenä olin epävarma, enkä ollenkaan tajunnut olevani nätti jo ihan senkin takia, että tosiaan olin vielä nuori ja aika hoikkakin. Nyt harmittaa, etten tajunnut ottaa iloa irti silloin. Vasta kolmikymppisenä olin riittävän sinut bikineihin, vaikka silloin olin kahden lapsen jäljiltä kaikessa muussa kuin virallisessa bikinikunnossa ;) Ja nuoruus on mennyttä, biologinen kellokin sen jo kertoo kovasti kolkutellen... Toisaalta nyt yritän muistaa, että esim. eläkeikään on sentään silti vielä aikaa :D
Vierailija:
En minäkään älynnyt oikeasti, kuinka vapaata ja huoletonta aikaa opiskeluaika oikeasti on, jos sen oivaltaa. Silloin aikataulut olivat eniten kiinni omista tavoitteistaan, ei kellokortista tai työnantajasta. Muutenkin elämä oli huoletonta, mutta ikävä kyllä silloin sitä ei yhtään tajunnut: valitti vain rahapulasta ja kiireestä ja suorittamisesta ja ja ja... Niin se vain menee, että ei jotain tiettyä elämänvaihetta osaa yleensä arvostaa ennen kuin se on jo ohi ;) Ja aika kultaa toki myös muistot.Vauvavaiheen ainutlaatuisuudenkin tajusin vasta sitten, kun toinenkin lapsemme oli jo lähes vuoden ikäinen. Ekan kanssa en siitä vielä tajunnut oikein mitään, valitettavasti. Ehkä kolmas kerta toden sanoo tässäkin =) Ainakin nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat tuosta vauva-ajan ainutlaatuisuudesta paasatessaan... Se menee oikeasti yllättävän nopeasti ohi, nopeammin kuin muut vuodet.
Kolmas mitä ihmettelin aikanaan, oli nuoruuden hehkutus. Tädilläni oli tapana rohkaista kulkemaan bikineissä rannalla yms. " kun vielä olet nuori ja nätti" . No, itse tietenkin parikymppisenä olin epävarma, enkä ollenkaan tajunnut olevani nätti jo ihan senkin takia, että tosiaan olin vielä nuori ja aika hoikkakin. Nyt harmittaa, etten tajunnut ottaa iloa irti silloin. Vasta kolmikymppisenä olin riittävän sinut bikineihin, vaikka silloin olin kahden lapsen jäljiltä kaikessa muussa kuin virallisessa bikinikunnossa ;) Ja nuoruus on mennyttä, biologinen kellokin sen jo kertoo kovasti kolkutellen... Toisaalta nyt yritän muistaa, että esim. eläkeikään on sentään silti vielä aikaa :D
En ymmärtänyt tuota " nauti nyt, kun se on pieni" -neuvoa, kun lapsi oli vauva, enkä ymmärrä sitä edelleenkään, kun lapsi on melkein viisi. Kaikki muut lapsen ikävaiheet ovat olleet ihania, paitsi tuo vauva-aika. Toisen lapsen voisin hankkia, jos saisin sen 10 kk:n ikäisenä.
imista vauva-ajassa on, sen jälkeinen aika on kivempaa, ja koko ajan paranee.
Meinaan kyllä se vaan oli niin paljon ihanampaa kun vauva oli vielä niin pieni, ettei pystynyt itse liikkumaan mihinkään...