Lapsen tunteiden ja mielipiteiden lyttääminen kasvatuskeinona? ov

Surullisen kuuloista. Äiti vei kuulosta kovin sensitiiviseltä eikä pysty auttamaan lastaan tunteiden tunnistamisessa tai niiden rakentavassa käsittelyssä. Toivottavasti lapsi ei sen seurauksena hävitä kokonaan kosketusta omaan itseensä. Millainen suhde äidin ja lapsen välille noin voi syntyä? Ja millaiseksi lapsen itsetuntemus muodostuu? Toivottavasti muu lähipiiri osaa ja pystyy suhtautumaan toisin.

Kerrankin kuulin keskustelun isän ja lapsen (noin 5 v) välillä.



Isä:" Mennääs kotiin vaihtamaan vaatteet. Saat hienon paidan X:n synttäreille."

Poika:" Mut mä en haluu hienoa paitaa!"

Isä:" Tottakai haluat."

Ymmärrän toki, että lapselta saattaa nälkä loppua, jos jälkiruokaa on näköpiirissä tai ei vielä väsytä, jos kivat leikit on kesken, mutta jos lapsi sanoo että hänellä ei ole pihalla kavereita tai että hänelle tuli jostain paha mieli, siihen suhtaudutaan ylimielisesti ja nolaavasti että ei voi olla paha mieli, ei sinua kukaan kiusaa, luulet vaan, olet siinä iässä.

Tuo kiusaamistapaus onkin asia ihan erikseen!

Minua kasvatettiin kahdella tapaa: " Mistä tommosta olet päähäs saanut?" ja " Häpeä ittees, kaikki ihmisetkin kattoo ja häpee sua" .

ETTÄ VITUTTAA TUOLLAISET!

Vierailija:

Tuo kiusaamistapaus onkin asia ihan erikseen!

Tajusin alle kouluikäisenä, että lapset elävät aikuisten hirmuvallan alla, enkä halunnut jatkaa sellaista käytäntöä itse. Päätin lujasti, että en ikinä tee lapsia tähän julmaan maailmaan. Muistutin itseäni siitä melkein päivittäin, koska pelkäsin, että unohdan.



Sitten aikuisena sain perheeseeni mieheni lapset, joita äiti oli kohdellut kutakuinkin noin. Pääsin antamaan korvaavia kokemuksia. Tuntui muuten todella tyydyttävältä.

Mua pakotettiin lapsena (koulussa tosin) syömään hernekeittoa, jota inhosin. Ei ollut kerta tai kaksi kun oksensin sen takia. Ei meilläkään lapsi saa kaikkea ruokaa mitä ja milloin vaan keksii haluta, mutta ei silloin sanota että ethän sä nyt voi haluta, vaan sanotaan että et nyt saa ja miksi (esim. äsken oli ruoka-aika, ja jos ei silloin syö tarpeeksi joutaa vähän odottamaan. Jos tarjolla olevasta ruuasta ei tykkää, saa syödä leipää, salaattia tmv. Maistaa pitää, syödä ei ole pakko)



Samoin vaatteet, järki mukaan. Miksi pitää sanoa että ethän sä voi tuota haluta, tai että tottakai haluat sen ja sen vaatteen? Miksei vaan sano että ei tai kyllä, ja anna sitten jotain _järkeviä_ perusteluja (esim. varpaat palelee jos talvella lähtee ulos sandaaleissa)?

Pikkuveli oli perheen silmäterä, eikä hän edes osannut rikkoa leluja ja sotkea leikkejä. Minä siis sekä rikoin esineitä ja valehtelin ja yritin hyötyä pienemmästä ja puolustuskyvyttömästä.

Mutta ei minusta ole vaarallista sanoa että " Höpsis. Nyt syö reippaasti!" , jos lapsi ilmoittaa (vaikkapa herkkua nähdessään) että hänen ei ole nälkä. Jos ruoka on aiemmin maistunut hyvin, ei ole sairas tms.

Pakottamista en kannata missään vaiheessa.

" Vaarallinen" on tuo kiusaamisjuttu.

Jos joku sanoi minulle pahasti tai rumasti, tai piikitteli tms, sitä ei saanut sanoa edes kotona kahden kesken ääneen. Kukaanhan ei tarkoittanut mitään pahaa ja minä ainoastaan kuvittelin, että esim vertailu oman lapsen ulkonäköön, koulumenestykseen jne oli jotenkin ilkeää.

Vierailija:

Jos joku sanoi minulle pahasti tai rumasti, tai piikitteli tms, sitä ei saanut sanoa edes kotona kahden kesken ääneen. Kukaanhan ei tarkoittanut mitään pahaa ja minä ainoastaan kuvittelin, että esim vertailu oman lapsen ulkonäköön, koulumenestykseen jne oli jotenkin ilkeää.

Sinänsä en hyväksy jatkuvaa lasten tunteiden ja mielipiteiden lyttäämistä, MUTTA:



- niin se vaan menee, että monta kertaa lapsen " masu on täpötäynnä" ja kas kummaa, vartin kuluttua ruokailusta sinne silti mahtuisi ties mitä herkkuja ja jopa mm. leipää. Voi siis joskus olla paikallaan sanoa, että jos nyt söisit silti hiukan vielä, ettei kohta taas ole nälkä.



- Kiusaamisväitteisiin pitäisi toki suhtautua vakavasti ja selvittää, mitä on taustalla. Mutta aina kiusaamiseksi koettu asia ei ole oikeasti ollut kiusaamista.



- On hiuksenhieno juttu, missä määrin on paikallaan hiukan patistaa ja potkia eteenpäin lasta, joka herkästi antaa periksi ja venkoilee eroon epämieluisista asioista - ja missä määrin se on lytistämistä ja ikävää painostamista. Voiko esimerkiksi lapselta jo edellyttää jälkien siivoamista ja kotitöitä? Minkä ikäiseltä? Vai onko sekin " latistamista" , jos ei hyväksy tekosyitä kotitöiden laistamiseksi.

Xandris:

Sinänsä en hyväksy jatkuvaa lasten tunteiden ja mielipiteiden lyttäämistä, MUTTA:

- niin se vaan menee, että monta kertaa lapsen " masu on täpötäynnä" ja kas kummaa, vartin kuluttua ruokailusta sinne silti mahtuisi ties mitä herkkuja ja jopa mm. leipää. Voi siis joskus olla paikallaan sanoa, että jos nyt söisit silti hiukan vielä, ettei kohta taas ole nälkä.

- Kiusaamisväitteisiin pitäisi toki suhtautua vakavasti ja selvittää, mitä on taustalla. Mutta aina kiusaamiseksi koettu asia ei ole oikeasti ollut kiusaamista.

- On hiuksenhieno juttu, missä määrin on paikallaan hiukan patistaa ja potkia eteenpäin lasta, joka herkästi antaa periksi ja venkoilee eroon epämieluisista asioista - ja missä määrin se on lytistämistä ja ikävää painostamista. Voiko esimerkiksi lapselta jo edellyttää jälkien siivoamista ja kotitöitä? Minkä ikäiseltä? Vai onko sekin " latistamista" , jos ei hyväksy tekosyitä kotitöiden laistamiseksi.

että kaikki tunteeni lapsuudestani ovat omaa kuvitelmaani ja kuulemma täysin mitättömiä. Edelleenkään en saisi tuntea mitään, pitäisi vaan toimia robottina hänen elämäntapansa mukaan...

Minä en inhoa mitään niin paljon kuin selän takana puhumista, ja sellaiseksi lasken myös anonyymina netissä kirjoittelun. Siitä ei ole kenellekään hyötyä, ei lapselle tai äidille. Sinulle vissiin sitten on, kun saat purkaa " pahaa mieltäsi" (vai pahansuopaisuuttasi) täällä :-/ Olen kanssasi samaa mieltä, että tuollainen kuulostaa ikävältä, mutta ehkä äiti ei tule ajatelleeksi asiaa vaan toimii ns. selkäytimestä niin...? Moni tulee jatkaneeksi kotoa oppimaansa kasvattajan mallia, halusipa niin tai ei. Ja voihan olla, että tuokin äiti toimii noin ikävästi vain julkisen paineen alla?



Juttele nyt hyvä ihminen suoraan ko. äidin kanssa, jos se noin vaivaa mieltäsi! Törkeää minusta parjata täällä ilman, että on munaa sanoa suoraan ja yrittää vaikuttaa.

Nos meillä lapsi on just syönyt ja sanoo että on nälkä niin vastaan just noin " Miten nyt voi olla kun just syötiin!" Eikö pointti ole syödä ruokailun aikana niin ettei ole nälkä hetkeen?? En todellakaan anna lisää ruokaa ennenkö on seuraava ruoka -parin tunnin kuluttua.

Jos taas lapsi ei syö, niin tasan tarkkaan sanon että syö nyt kun masu on tyhjä! Ei se ole pakottamista. Maistaa tarttee, mutta ihan turha rutista ruokaa hetken päästä!



Jos lasta kiusataan niin sitä ei kukaan normaali voi sanoa että mitä sitten. Mutta kyllä varmaan joku 6- vuotias saattaa sanoa niin jos ei vaan halua mennä.

kiusaamiseen pitää aikuisen puuttua ja siksi väitteisiin pitää aina suhtautua vakavasti ja selvittää, mitä on tapahtunut. On siis iso ero sillä, onko kaveri haukkunut tai muksinut vai onko vaan niin, ettei huksita leikkiä jonkun kanssa.