~~~ELOKUISET viikko 4 ~~~
Aloitanpas uuden pinon, kun en ainakaan vielä löytänyt mistään :) Lunta tupruttaa ja ihanaa kun ikkunasta näkyy valkoiset hanget. Tosin joudun olla sisällä, kun tämä flunssa ei ota helpottaakseen. Olen tän ja huomisen sairaslomalla ja koetan samalla tehdä yhtä toista työtä, joka onnistuu täältä kotoa käsin koneella.
Olen huomannut tässä viime päivien aikaan, että paha olo pysyy poissa, jos ymmärrän syödä tosi pieniä annoksia ja mahdollisimman kevyttä ruokaa. Torstaina käytiin lasten kanssa pitsalla ja sitä myökkyä sulattelin vatsasta koko viikonlopun. Tosin en kyllä yhtään vahingosta viisastunut vaan vetelin eilen valtavan satsin tortilloja - ja taas on karsea olo.
Mukavaa viikon alkua muille, mulla pian kääntyy neljännelle kuulle tämä odotus :)
anna ja rv 11+5
Kommentit (77)
Pitkästä aikaa kirjoittelen. Raskausoireet olivat lähes viikon kokonaan poissa, joten pidin hiljaiseloa ja valmistelin itseäni pahimpaan... Nyt kuitenkin kuvottaa taas aika monet hajut, joten liekö vain normaalia aaltoilua tuo oireettomuus.
Viltsu, muista nyt ettei se kehoitus jatkotutkimuksiin tarkoita mitään muuta, kuin kasvanutta riskiä. Ei se missään nimessä vielä tarkoita sitä, että lapsella olisi mitään vialla. Kaksi hyvää linkkiä aiheeseen:
http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/seulonnat.html
ja
http://finohta.stakes.fi/NR/rdonlyres/63D73A8E-E1CF-4922-BD65-01D61F6C4…
Tuo jälkimmäinen on raportti aiheesta; löytyy varmasti kattavaa, objektiivista tietoa.
Eipä mulla muuta tähän hätään. Np-ultraa odotellessa - siihenkin on vielä pari viikkoa...
Kandi 10+
Viltsulle paljon voimia. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea päässäsi ja sydämessäsi nyt liikuu. Lohdutukset tuntuu varmasti laimeilta, ja odotus tilanteen ratkeamiseen on pitkän tuntuinen.
Siskoni raskaus keskeytettiin laajan vatsahalkion vuoksi NP-ultran jälkeen. Tässä tapauksessa tilanne oli hyvin selkeä, sillä vauva ei olisi selvinnyt hengissä kohdussa. Lääkärit antoivat toki valinnan siskolleni ja tämän miehelle, mutta antoivat selkeän kuvan asian vakavuudesta. Kromosomipoikkeamia sikiöllä ei ollut.
Tavallaan vaikeampi tilanne ratkaisujen kannalta on se, kun ei ihan tiedä.. Ei tiedä, onko kaikki kunnossa vai sittenkin jotain vialla. Ja kuinka pahasti on vialla. Itse ehkä haluaisin tehdä kaikki mahdolliset testit, ja jos tulos sen jälkeen olisi epäselvä, käyttäisin kaikki voimani parhaan toivomiseen. Vaikeampaa onkin sitten se, mihin rajan vetäisi. Milloin päätyisi keskeytykseen, milloin ottaisi lapsen vastaan? Voiko näitä linjauksia edes teoriatasolla pelkästään tehdä. Vai onko se tilanne kaikkinensa, mikä kertoo, miten toimia? Niin vaikeita asioita, että pienen ihmisen aivokapasiteetti ei riitä.
Mutta edelleenkin, Viltsulle ja kaikille, jotka näiden asioiden kanssa parhaillaan tosiaan painivat, toivon voimia!
Vaikea paikka teillä todella on ja mitä enemmän hakee tietoa, nii sen enemmän menee varmasti ajatukset sekaisin. En pysty neuvomaan sinua suuntaan enkä toiseen, koska kokemusta vastaavasta asiasta en omaa lainkaan. Sen verran kuitenkin sanon pari sanaa...Kuuntele sisintäsi sekä sydäntäsi mitä se sanoo ja toimi sen mukaan *halaus*
-AJ-
Asia on varmasti hankala, mutta voisin heti suoraan sanoa, että älä mene nuille netti sivuille hakemaan tietoa, siellä on todella pelottavia ja epäluotettavaa tietoa asiasta. Varaa neuvolaan aika ja käy juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Ammattilainen auttaa sinua ja älä heitä toivoa vielä, kun kaikkia testejä ei ole tehty ja silloinkaan ne ei välttämättä pidä paikkansa. Voimia ja jaksamista sinulle toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin =)
Voimia Sinulle! Olet vaikeiden asioiden äärellä.Kuuuntele omia tuntemuksiasi ja yritä toimia niiden mukaan.(Helpooa täällä neuvoa) Varmaa on, että oli lapsi minkälainen tahansa hän on Sinulle täkeä ja rakas! Rutistus!
T. JHS
Viltsulle paljon voimia!!!
Itse olen kipeenä, kunnon flunssassa ja enkä jaksa olla pystyssä kuin tunnin kerrallaan ja sitten täytyykin nukkua pari tuntia.Tämä flunssa ei lainkaan helpota mun pahonvointia kun limaa on koko ajan kurkussa ja toiseksi mitään ruokaa ei tee mieli, mutta pakko syödä kun muuten yökkäilen koko ajan.Eilen söin pakosti muusia,lohta ja jugurttia ja viiden minuutin päästä kaikki tuli pois.Tämä oksentaminen ja näin pahaolo on minulle ihan uutta, esikoisesta ei ollut mitään tällaista, voi suhteellisen hyvin koko ajan.
Esikoiselle kerrottiin tossa pari viikkoa sitten kun oltiin yksityisellä ultrassa, ei pitänyt mennä mutta raskausoireet loppuivat kuin seinään ja olivat poissa monta päivää niin oltiin aivan varmoja että nyt meni taas kesken, mutta saatiin onneksi ison yllätyksen ,kaikki oli loistavasti ja sitten kulu parisen päivää alkoi taas kaikki oireet.
Tällä viikolla esikoinen sitten totesi suihkussa että hän haluaa pikkuveljen, eikä pikkusisko kelpaa=))
Viikon päästä olisi np ultra, kiva päästä katsomaan mitä pikkuiselle kuuluu.Kyllähän se vähän jännittää onko kaikki kunnossa.Me ollaan mietitty valmiiksi mitä tehtäisiin jos kaikki ei olisi hyvin, samoin tehtiin esikoisenkin kohdalla.Onneksi molemmat ovat olleet samaa mieltä asiasta.
nyt täytyy mennä takaisin sohvan pohjalle katsomaan neitin kanssa titinalle.
nelli rv 10+5, neiti 2v8kk
teille tuesta ja lohduttavista sanoista.
Yön yli nukuttuna tämä asia ei enää näytä niin lohduttomalta ja pääkin on selväjärkisempi. Lisäksi ajatukset ovat saaneet pyöriä ja myllertää päässä - hakea paikkaansa.
Aamulla puhuimme miehen kanssa eilisestä ja sen mukanaan tuomista asioista ja ratkaisuista, joista emme olleet vielä puhuneet... Päädyimme siihen ratkaisuun, että maanantaina soitan kuten sovin eilisen ultraajan (oli hoitaja, kun ultra tehtiin kunnan kustantamana yksityisellä) kanssa ja pyydän päästä lääkärin ultrattavaksi. Jos hänkin saa tulokseksi raja-arvon olemme päätyneet punktioon, emme siksi, että jos lapsi olisi vammainen hän ei saisi mahdollisuutta elää vaan siksi, etten halua loppuraskautta elää murehtimalla.
Me päätimme, että lopputuloksesta huolimatta otamme sen mitä elämä antaa ei se voi kuitenkaan antaa enempää kuin jaksaisimme kantaa. Ja toisaalta mikään tutkimus tai seulonta ei todellakaan takaa sitä, etteikö lapsi vammautuisi synnytyksessä tai myöhemmin tai kuolisi käsiimme päivän ikäisenä tai vaikka vanhempana ja kaikkia vammoja ei näy esim. lapsivesipunktiossa. Mutta toisaalta jos on mahdollisuus siihen, että saan tämän epätietoisuuden pois ajatuksistani käytän sen. Olipa lopputulos minkälainen tahansa tämä pieni lapsi on minulle rakas ja elämänsä arvoinen jo nyt.
Ja pois omasta navasta, inkivääristä oli ollut juttua ja itse olen saanut apua pahoinvointiin tästä:
Inkivääritee:
kiehauta 2-2,5dl vettä. Lisää joukkoon 2tl raastettua inkiväärinjuurta. Poista tee liedeltä ja anna sen hautua viiitisen minuuttia.
Maistuu vähän kanakeitolta ilman kanaa ja kasviksia. Mutta minulla auttoi. Tein teetä valmiiksi jääkaappiin ja lämmittelin tarpeen tullen...
Mukavaa viikonlopun jatkoa elokuisille!
-viltsu rv12+1-
Täällä sitä ollaaan kuin valaat(turvoksissa).Jännää kun kädellä tuntee ton kohdun kasvamisen.Tuota ruskeata vuotoa on edelleen;(. Kättärillä sanoivat että on paljon äitejä oilla saattaa koko raskauden ajan olla tälläistä ruskeata vuotoa.Mutta silti huoli on kova.Onneksi pääsen Tiistaina neuvola lääkäriin ja Perjantaina naikkarille.Mulle tuli kutsu tuolta naikkarilta sellaiseen vapaa ehtoiseen tutkimuksee kuin Predo.Eli raskausmyrkytyksen ja sikiön kasvuhidastuman ennustamiseksi ja ehkäisemiksi.Oko muilla kokemuksia tästä tutkimuksesta?Tai tästä pitkittyneestä vuodosta ja silti kaikki on mennyt hyvin?Itse olen miettinyt että jos lapsi(sikiö) on menehtynyt kohtuun niin eikö silloin rupee vuotamaan enemmän ja kirkasta verta!Onko näin?
Hyvää päivän jatkoa kaikille:)
Terveisin Äippä ja rv 11+1
Minäkin täältä huhuilen..ollut kiireviikko takana, ettei meinaa itse pysyä mukana...sain ammattitutkintoni päätepisteeseen, eli ohi on!
Vauva toivon mukaan voi hyvin, kyllä se ainakin edelleen minua on oksettanut jokapäivä..aina ajatelen että no kyllä se viikon päästä helpottaa...neuvolalääkäri ois n.2viikonpäästä...äitipolille tuli kutsu maaliskuunlopussa ultrailemaan..kuulun seurantaryhmään perinnöllisen sairautenivuoksi.on ollut monelta taholta puhetta työmotivaation loppumisesta, sama kyllä pätee täällä ei sitten huvita yhtään...osasyynä toi jatkuva oksentaminen, jok työssäni aiheuttaa hirveän stressin.Mutta muuten menee hyvin..:)
Tsemppiä kaikille...ja hyvää ensiviikkoa....
Miijo 11+5
Yäk ja ällötys! Kerkesin peräti kaks päivää nauttia normaalista olotilasta, mutta tänään paha olo hiipi salakavalasti takasin ja vielä aikasempaa pahempana. Voi jee! Ens viikolla verikokeisiin ja soittaa nlalääkäriaikaa, oli viime vkon neuvolassa koneet jotenkin sekasin, ettei päässeet ajanvarauksiin.
Nyt en jaksa enempää, vaan kaadun sohvalle takasin - päivittelen vielä esittelypinon, jotta pysytään kartalla :)
Vointeja kaikille!
-AJ&natiainen-
Huh, olipas viestejä läpi kaahlattavaksi kun en ole viikkoon käynyt lukemassa pinoa. Monelle asiat olivat näyttäneet valoisalta, mutta mahtui joukkoon huonojakin uutisia. Tsemppiä erityisesti Viltsulle, toivon sydämeni pohjasta että kaikki olisi loppujen loppujen hyvin. Tämä aika on sinulle ja miehellesi varmastikin hirveän raskasta!
G: yritän rakenneultrassa kuikuilla josko tulokas näyttäisi vehkeensä (tai niiden puutteen). Esikoinen esitteli niin auliisti värkkinsä koko maailmalle aikanaan samaisessa ultrassa. Olipa kätilö saanut napattua kuvankin jossa näkyi pienen pieni pippeli ja kiveksetkin. Eipä ollut epäselvää kumpi tulee, yhdellekään maantallaajalle. Vaikka kyllähän kätilön tietenkin täytyi sanoa että älkää nyt sisustako huonetta sinisellä. Sairaala ei ota vastuuta jos sieltä jostain kumman syystä nyt tyttö tulisikin.
Täällä Vantaalla on lääkärikäyntejä raskauden aikana, onneksi. Itsellä olikin jo ensimmäinen. Kaikki oli hienosti. Paino oli pudonnut kilon ensimmäisestä äitiysneuvolaläynnistä. Onneksi pahoinvointi on kuitenkin loppunut joten enää sitä ei pitäisi tapahtua. Sydänäänet kuului kun viikkojakin melkein 13 sinä päivänä. Sydänäänet 175, liekö siis tyttö tulossa? Kohtu oli taas " suuri" viikkoihin nähden, lääkäri sanoi että ois veikannu että oon jo rv13 eikä rv12. Samalla lailla se kasvoi esikoiseltakin, oli iso viikkoihin nähden. Moni luuli että odotan kaksosia.
Mutta nyt lapsen kanssa leikkimään ja isiä päikkäreiltä herättelemään.
Heipä hei kaikille!
meille odotettaisiin saapuvaksi kakkosta elokuun lopussa. Kymppi viikolla siis olen ja oireita on tähän mennessä ollut:
- KAMALA turvotus mahassa iltaisin. illat melkein pakko olla ilman housuja kun mikaän ei saa koskea alavatsaan...
- Pahoinvointi. Esikoisen kanssa oli aamupahoinvointia, mutta nyt tuntuu olevan pitkin päivää -> välipalat auttaa.
- Hassut unet ja oudot painajaiset. En osannut niitä yhdistää raskauteen ennenkuin täältä luin.
-Kahvi ei oo niin hyvää, mutta sitä voi juoda. Esikoisen kanssa kahviin viittaava haju alkoi oksettamaan.
- Huimausta on minullakin ollut. Kävin jo mittauttamassa työterveydessä hemoglobiinin ja oli 153!!!
- Pissa X 100/vrk, suurin osa tietty yöllä =(
- Kamalasti valkovuotoa. Muistelisin että sama homma esikoisen kanssa.
Ensimmäinen neuvola olisi siis huomenna(ma). En jaksa odottaa sinne asti vaan kyselisin nyt teiltä muilta, että mihinkäs aikaan niitä mitäkin neuvoloita ja ultria oli ja poikkeaako ne jotenkin ku nyt ei oo ensisynnyttäjä.
Meillä sairastettiin viime viikonloppuna mahatauti. Kamala tauti =// Jaannettin muillekin mahdollisuus saada tauti kun tartunnan saaneena käytiin yhdet 50-vuotispäivät (pe) ja kihlajaiset(la), ja kaikki vieraat sairastu... että on tarttuvaa on..
vastauksia kyssäreihin:
- Ollaan kerrottu parille tuttava pariskunnalle, jotka odottaa kans. Muille varmaan tässä neuvolan jälkeen kun tietää että kaikki ok. Töissä ei sano sanaakaan ennen kuin joku huomauttaa.
- Kestoilusta haaveilin esikoista odottaessa, mutta jäi sille asteelle. Nyt on taas syttynyt kipinä kestoilusta ja voisi olla helpompi toteuttaakkin nyt kun ajatteli tämän kanssa jäädä hoitovapaalle. Jos jollain olisi linkkejä kestoiluun, eli missä aloitetaan ihan kertomalla mistä on kyse, niin voisi laittaa.
Mutta nyt rattikelkkailemaan =)
Terveisin susanna n.10
kestovaiposta löytyy hyvin kun googlettaa kestovaippainfo. Siellä on tietoa, vaippoa ja myyjiä sekä mielipiteitä
Viltsu, olen todella pahoillani puolestanne ja toivotan voimia epätietoisuudessa elämiseen. SE on uskomattoman rankkaa. Jo esitettyjä nettisivuja kannattaa käydä katselemassa, neuvolassa ainkain meilläpäin ei ole kummemmin tietoa eikä taitoakana hoitaa hankalia tilanteita. Parhaiten tietoa saat sairaalan äitipolilta kun pääset lääkärille tutkimuksiin. Aina ei valitettavasti syitä löydetä turvotukseen, joskus käy myös niin ettei lapsella ole mahdollisuutta elää edes raskauden loppuun. Tällöin usein turvotus on jo paljon suurempaa kuin teillä. Lapsivesipunktiossa on pieni riski, mutta sillä saa paljon tietoa kromosomeista. Toivon,että saatte tietää pian mikä teidän lapsen tilanne on.
Karpalo rvk 9+
Olen lukenut tekstejänne, mutta en ole saanut kirjoitettua. Onnea ultrassa hyviä tuloksia saaneille ja teille, jotka tunnette olevanne raskaana!
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki muut on jo olleet ultrassa ja on niin raskaana, kun on kaikenlaisia oireita, vaikka samoissa viikoissa mennään. Mulla rv11 alkoi, ensi viikolla vasta pääsee Kättärin ultraan ja nyt harmittaa, että peruin alkuraskauden ultran yksityiseltä, koska ajattelin, että tuo np-ultra olisi tullut aikaisemmin (otetaan rv10-12), mutta ei. Ja aikaa ei voinut myöskään vaihtaa, kun sattui sopivasti palaveriaikaan, mutta eipä sitten auttanut kuin siirtää palavereita - kertomatta kenellekään tietysti syytä. Ei tunnu yhtään raskaana olevalta. HUOLESTUTTAA! Toisaalta mies yrittää tsempata, että eihän minulla kummempia oireita ole ollut ennenkään näillä viikoilla... Hmm, mutta silti. :-) Jos nyt jaksaisi vielä viikon odottaa ultraan...
Heippa, mulla la 18.08. Asun Hgissä miehen ja 2,5v. lapsen kanssa. Olen hoitovapaalla ja eipä tarvi ihan hetkeen vielä töihin palata, suoraan äitiyslomalle :)
Eka ultra on 01.02. Odotan ja jännään sitä, sillä ainut oire on pahantuulisuus ja sitä kyllä riittää. Rankka alkuodotus on ollut kyllä siinä mielessä, että juuri raskautuessani krooninen suolisairauteni alkoi taas oireilemaan ja sitä vessarumbaa on nyt kestänyt 2kk. Luojan kiitos juuri nyt on alkanut iso lääkeannos auttamaan. Pahimmassa vaiheessa vessassa 20krt/vrk ja ruokahalun menetin samalla täysin, olihan siinä huolta sekä omasta, että vauvan jaksamisesta, kun ei kumpikaan juuri ravintoaineita saanut. Ja kun on lapsikin jaksettava hoitaa. Mutta mutta elämä taitaa nyt voittaa. Olisi niin ihana saada sairauden oireet 100% kuriin, jotta voisi alkaa nauttimaan raskaudesta kunnolla. Nyt elämäni on jotenkin paussilla, kunnes tilanne helpottaa peräpään kanssa. (Sori inhottava aihe, mutta puhun siitä aina avoimesti)
Masun kasvun huomaan itse, innolla odotan sitä, että kasvaisi oikein kunnolla. Painoakin on alkanut pikkusen tulemaan lisää, mikä on hyvä, sillä paino kävikin liika alhaalla sairauteni takia.
Gallupeihin: Mielellään kuulisin taas sukupuolen, mutta Kättärilläpä se hyvin nihkeästi kerrotaan. Kestoja meillä käytetään, aluksi kaikenmoisia kokeiluja, sitten suursuosikiksi tuli taskuvaippa Fuzzi Bunz harsopötkön kanssa ja nyt käytössä taskuvaippa BumGenius, joka on yhdenkoon vaippa, menee koko vaippaiän. Joten mukava alkaa BG:illä vaipattamaan uutta vauvaa, ei vaipan vaippaa tarvi ostaa :)
Ja hammaspesulle... Öitä!
Seiskaseiska rv10+6
Nyt on vuodot loppuneet kokonaan,tai nyt on neljäs päivä vuotamatta!:)saan jo elää normaalisti:Dhuomenna olisi sitten työhön paluu,ja on voimaton olo...mulla väsymys painaa 24/7:/kaverit jo sanoo että masu alkaa jo pömpöttää selkeästi että ei näytä siltä kun oisin lihonut:D
Mulla on muuten aika oireeto raskaus,väsymys ja rinnat arat siinäpä ne ja tietty tuo masu pömppää ja pisuttaa enemmän:D
nyt esikoinen tekee jotain tuhmaa joten ei ku menoks:D
ai niin ja neuvolakuulumiset:kaikki muuten hyvin mutta hemoglobiini vähän alhainen ja verenpaine
Ja -viltsu- kurjaa, että joudut tuollaista puntaroimaan - ei takuulla ole helppoa. Olen itse miettinyt ihan kamalasti noita seulontoja että menenkö moisiin ja että mitä jos niissä sitten jotain on. Itsehän nuo päätökset täytyy jokaisen tehdä.
Mä olen ihan HIRMU kiukkuinen, eräs työkaveri tänään päätti olla tärkeä ja kailotti yhtäkkiä opettajanhuoneessa tänään kovalla äänellä, että " pakko kysyä, mutta oleksä raskaana vai ootko vaan syönyt liikaa?" . Sanoin aika nuivasti ja hiljaa, että olen kyllä, mutta koska kaikki on niin alussa ja että edes oma lähipiiri ei vielä tiedä, niin en haluaisi siitä vielä puhua. Mutta eipä siis ole enää salaisuus. No, toisaalta on tätä vatsaa kyllä aika hankala ja rasittava enää koettaa peitellä. NP-ultra on tosin vasta ens viikolla. Mutta koska sydänääniä on kuunneltu jo kahdesti ja lääkärineuvolassakin kaikki ok, niin kai pitää vaan luottaa että asiat sujuu hyvin. Ja mä tässä seulontapohdinnassani olen tullut siihen tulokseen, että oli np-tulos mikä hyvänsä, en mene jatkotutkimuksiin vaan otan vastaan ihan sellaisen lapsen kun tulossa on. Tai ainakin ajattelen nyt näin kun en ole vielä ollut - hirmu vaikeita asioitahan nämä on.
Tällaisia perjantaimietteitä ajatteli
anna ja rv 12+2