Ärrä puuttuu vieläkin. Poika 7v.

Koulussa ekalla luokalla kävi puheopettajalla sen takia. Oppi viimein ärrän kesälomalla ennen tokan luokan alkua.

Kotona tehtiin harjoituksia.

Käytiin puheterapeutin luona kun oli 5 ja saatiin D-lehtinen. Tutki ettei suun motoriikassa ole ongelmaa ja meidän kunnassa ei anneta yhden kirjaimen puuttumisen takia puheterapiaa.



Satunnaisesti harjoiteltiin. Ekaluokalla oli erityisopettajalla ryhmä näitä ärrättömiä ja kävi siellä syksyn ja jotenkin se keväällä unohtui koko juttu.



Ei otettu stressiä asiasta ja sanoinkin tytölle että presidenttikään ei osaa ärrää ja on hyvin pärjännyt elämässään on ok jos oppii ja yhtä ok jos ei oppisikaan.



Tuli sitten itsekseen se ärrä.

Vierailija:

Ei otettu stressiä asiasta ja sanoinkin tytölle että presidenttikään ei osaa ärrää ja on hyvin pärjännyt elämässään on ok jos oppii ja yhtä ok jos ei oppisikaan..

Vanha työkaverini taas sanoi, ettei oppinut ennen jotain leikkausta. Enpä muista enää mitä selitti, mutta toivottavasti ainakin löytyy ihan luonnollisesti. Kiitokset näistä vastauksista, ja lisääkin saa laittaa.

Ekalla luokalla aloitin puheterapian ja tokan luokan alussa opin ärrän.

Silloin se löytyi ensimmäisellä puheterapiakäynnillä, kouluaikana kävin jos jonkinlaisessa ärräkoulussa.



Minulla meni tuon jälkeen kyllä varmaan vuosi, ennen kuin ärrä tuli luontevasti puheessa.



Oma esikoiseni oppi ärrän 7-vuotiaana, pikkuveli ei ole vieläkään oppinut, vaikka on jo 8v. Hänellä on kitalaessa oikomislaitteet, joten puheterapiassa on nyt tauko siihen saakka, kunnes laitteet saadaan pois. Perintönä kulkee ilmeisesti ahdas suu ja iso kieli, joten täry ei mahdu muodostumaan ennen kuin tilaa on tullut tarpeeksi. Kaikki kielijumppajutut toimivat mainiosti, joten siitä tuo ei ainakaan ole kiinni.

Toinen r-viallisista tytöistä aloitti r-opin 6-vuotiaana ja sujuvasti hän äänsi sen 2. luokalla. Toinen taas pääsi r-terapiaan vasta koulussa ja oppi ääntämään r:n hyvin 4. luokalla.

ja koulussa kävin säännöllisesti puheopetuksessa. Opin sanomaan ärrän vasta kun menin viidennelle luokalle. Joten älä hätäile ja stressaa, voi vielä hyvin oppia ja eipä tuo nyt niin kovin kauheeta ole vaikkei sitä koskaan oppiskaan.

Aloitin puheterapian ekalla luokalla ja 6:lla loppui. Mulla ei ollut motivaatiota oppia sitä. Koskaan kukaan ei oo kiusannut ja se on ollut vaan kiva osa mua ja mun persoonaa. Mulla samantapainen R-vika kuin Lolalla. Muistan vaan, ettei mun vanhemmatkaan ottanut asiasta paineita, eikä kyllä puheterapeuttikaan. Mutta tää olikin kultaista 80-lukua:)

Opin sanomaan r:n vasta tokaluokalla. Minuakaan ei kiusattu r-viasta. Siinä vaiheessa jotkut alkoivat huomautella, kun treenasin oikeaa ärrää. Mutta parissa viikossa puhe normalisoitui.



Mun veljellä on edelleen r-vika, vaikka hän on jo lähempänä neljääkymppiä. Eipä tuo vika ole hänen elämäänsä vaikuttanut. Jokaisella meistä on jotain persoonallista itsessämme.

Googlaa sana PUHEOPE -> löytyy linkki Teuvan kunnan sivuilla oleviin materiaaleihin.



Meillä oli tuskaista r-harjoittelua, kun lapsi inhosi neuvolan d-harjoituksia. Näillä sivuilla on kuitenkin aika hauskoja hokemia ja vanhemmille hyviä neuvoja. Oikea pärinä löytyi viimein harjoituksesta, joka meni näin: HADDN DN DN



Kun r näin syntyi vahingossa, ensin lapsi säikähti (kieleen jopa " sattui" ), mutta sitten alkoi riemu. Tämän löytämisen jälkeen tarvittiin vielä paljon harjoittelua, mutta nyt oikea tekniikka alkaa vakiintua. Lapsi täyttää tänä keväänä 7 vuotta.



Onnea harjoitteluun!



(Käväisin äsken noilla sivuilla ja huomasin, että sivun asettelut ovat jotenkin pielessä. Kohdan 3 hokemat ovat yhtä pötköä)