Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin vihdoin että pärjään sinkkuna paremmin kuin suhteessa
27.05.2022 |
Jos olisin suhteessa,
- joutuisin harrastamaan seksiä (en halua, mieluummin masturboin)
- joutuisin miettimään että onko hän se oikea / tai pettääkö hän minua (kun on sinkku niin ei tarvitse)
- joutuisin nukkumaan samassa sängyssä. (en pysty nukkumaan kenenkään vieressä, ahdistaa ajatuskin jos se yhtäkkiä vaikka hyökkäisi ja tekisi jotain)
- joutuisin syömään samaa ruokaa hänen kanssaan (haluan itse tehdä ja päättää omat ruokani, ja haluan syödä yksin omassa pöydässä)
Siinä muutamia syitä.
Kommentit (20)
Joutuisi lisääntymään. Jossain vaiheessa alkaisi mankumaan jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen naimisissa ja nukun eri huoneessa ja syön eri ruokaa, kumpikin ostaa ja kokkaa omat ruokansa.
Parisuhteen voi tehdä sellaiseksi kuin itse haluaa.
Minäkin olen naimisissa. Ei tarvitse harrastaa seksiä, sillä mies ei halua.
Tuo on juuri se suurin ihmisten ongelma: eivät tunne omaa itseään, ja sitä mitä haluavat. Suurin osa vain tekee sopulina kuten muutkin tekee.
Onneksi olkoon ap. Tiedät mitä haluat, ja varsinkin tiedät mitä et halua.
Yksin ollessa toki myös kaikki henkilökohtaiset outoudet ja neuroosit voivat vapaasti pahentua, kunnes toimintakyky oikeasti rajoittuu.
Tuotakin kannattaa miettiä. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko olla parisuhteessa, jos se ei tunnu omalta jutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä ap. Olisi montakin asiaa lisättävänä tuohon listaasi mutta olkoot, siinähän sitä jo tulikin.
On se kumma miten ihminen on jotenkin ohjelmoitu uskomaan että on joku tietty kaava miten pitää elää että on "normaali".
Seurustella, mennä naimisiin, perustaa perhe jne. Ja kuitenkin kuinka valtavan paljon onnettomia ihmisiä jotka elävät tuon uskomuksen mukaan eivätkä tajua että mitään pakkoa ei ole!
Kyllä sitä olin minäkin tuossa kaavassa mukana, jotenkin silmälaput silmillä enkä kyennyt näkemään muuhun suuntaan, Mutta kyllä se tuli pää vetävän käteen kun elämä alkoi olla liian ahdistavaa.
Onneksi lapsia en halunnut, pääsin eroon helpolla. Nyt tiedän mitä tahdon ja elän juuri sen mukaan, sanoo kuka muu tahansa mitä tahansa.
Meillä jo suvussa on vahva trendi naisilla jäädä sinkuiksi tai hankkia yksinäinen lapsi. On myös miehiä mutta naisia enemmän. Kaipa se vapaudenkaipuu ja hyvin itsenäinen omaa tilaa vaativa luonne periytyy voimakkaana.
Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut näiltä varsinkin miehiltä mikä itsenäisessä yksin asuvassa naisessa saa teidät näkemään punaista? Miksi ihminen ei saisi valita sitä mikä itselle parasta on?
Kuvitteletteko että mikään parisuhde voi kestää tai olla onnellinen jos toinen kärsii siinä koko ajan, jos tuntuu sille että joutuu uhraamaan itsensä sen alttarille että vaikuttaisi "normaalille"?
Yritin nukkua toisen vieressä, mutta tämä sai öisin pelottavia huuto/riehumiskohtauksia joten se siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas viihdyn parisuhteessa paremmin kuin sinkkuna, koska nautin nukkua vieressä ja nautin seksistä. Tykkään myös kun on joku jolle jutella päivän tapahtumat.
Mulle taasen ei parisuhde sovi siksi, etten kestä sitä kun suunnitelmiin ei voi luottaa ja kaikki on sellaista epävarmaa. Parisuhteessa eläminen on hirvittävän stressaavaa.
Mä tykkään kyllä nukkua toisen vieressä eikä yhteiset ruuatkaan ole ongelma ja seksiä/läheisyyttä suorastaan rakastan, mutta mä kaipaan silti enemmän elämääni sellaista vakautta, varmuutta, turvallisuutta ja tasaisuutta jota ei parisuhteessa eläessä ole kokemukseni mukaan mahdollista saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin nukkua toisen vieressä, mutta tämä sai öisin pelottavia huuto/riehumiskohtauksia joten se siitä sitten.
Lisäksi aamuisin ei kauhean kivaa ollut herätä tahtomattaan milloin mikäkin hänen jalka naamalla tai käsi suussa yms., en ymmärrä miten joku voi nauttia tuollaisesta.
Mä taas en pärjää yhtään paremmin vaan huonommin koska en jaksa välittää sinkkuna itsestäni ollenkaan eli ihan sama vaiks sammun katuojaan tukka ja vaatteet likasena, mut jos oon parisuhteessa ni si teen kaiken kympillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin ollessa toki myös kaikki henkilökohtaiset outoudet ja neuroosit voivat vapaasti pahentua, kunnes toimintakyky oikeasti rajoittuu.
Tuotakin kannattaa miettiä. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko olla parisuhteessa, jos se ei tunnu omalta jutulta.
No, mä mielummin annan omituisten tapojeni pahentua rauhassa.
Narsisti-isän tyttärenä olen kokenut kaksi parisuhdetta narsistin kanssa ja sepä vasta epäterveellistä on ollutkin. Paniikkihäiriötä, hyperventilaatiota, pelko- ja ahdistusoireita, ihan fyysisiä sairauksia jatkuvasta stressistä johtuen, tahatonta lihomista ja laihtumista, unettomuutta, sukupuolitauti jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en pärjää yhtään paremmin vaan huonommin koska en jaksa välittää sinkkuna itsestäni ollenkaan eli ihan sama vaiks sammun katuojaan tukka ja vaatteet likasena, mut jos oon parisuhteessa ni si teen kaiken kympillä...
Opettele rakastamaan itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en pärjää yhtään paremmin vaan huonommin koska en jaksa välittää sinkkuna itsestäni ollenkaan eli ihan sama vaiks sammun katuojaan tukka ja vaatteet likasena, mut jos oon parisuhteessa ni si teen kaiken kympillä...
Opettele rakastamaan itseäsi!
En taho olla itserakas paska mikä ei välitä mistään muusta kuin itsestä niin kuin suurin osa suomaalaisista!!!
Vierailija kirjoitti:
Mulle taasen ei parisuhde sovi siksi, etten kestä sitä kun suunnitelmiin ei voi luottaa ja kaikki on sellaista epävarmaa. Parisuhteessa eläminen on hirvittävän stressaavaa.
Mä tykkään kyllä nukkua toisen vieressä eikä yhteiset ruuatkaan ole ongelma ja seksiä/läheisyyttä suorastaan rakastan, mutta mä kaipaan silti enemmän elämääni sellaista vakautta, varmuutta, turvallisuutta ja tasaisuutta jota ei parisuhteessa eläessä ole kokemukseni mukaan mahdollista saavuttaa.
Parisuhteessa on ikävää tuo epävarmuus kun kaikki riippuu niin toisesta ja siitä päättääkö se ylipäätään olla siinä vai häipyykö vain joku hetki ja sitten pitää ollakin heti järjestelemässä muuttoa ja laittamassa kamoja jakoon. Jos asuu yhdessä niin se on vähän kuin olisi aina jonkun toisen nurkissa vieraana. Ei voi ikinä oikeasti rentoutua tai kokea olevansa kotona.
Samma häär. En ole koskaan ollut niin onneton kuin parisuhteessa. Ehkä minusta ei vaan ole siihen. Lapset riittää mulle, ne onkin ainut hyvä asia, mitä parisuhteet on suoneet omalle kohdalleni. Ärsyttää vaan kaikki ihmiset, kun kerron ettei parisuhteet ole mua varten niin kommentoivat, että kyllä se mieli vielä muuttuu. No voihan se muuttua, mutta todennäköisempää on ettei muutu. Miksen voi olla elämääni tyytyväinen ilmankin? Lapsiakin voi saada nykyisin itsellisenä, en keksi yhtään syytä, miksi tarvitsisin parisuhteen.
Vaikea tietysti sanoa varmaksi, kun olen 42 enkä ole koskaan onnistunut saamaan parisuhdetta, vaikka sitä palavasti olisin halunnut. Toki en halua parisuhdetta vain jonkun vastaantulijan kanssa vaan naisen, johon olen rakastunut. Silloin ajatus vieressä nukkumisestakin tuntuisi mukavalta, vaikka muuten vähän kiusalliselta ja vieraalta. Ja kyllähän sitä suhteessakin voi laittaa omia ruokitaan ja tehdä mitä haluaa. Jäin vaan miettimään onko ap ollut koskaan rakastunut vai ollut vaan suhteessa jonkun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en pärjää yhtään paremmin vaan huonommin koska en jaksa välittää sinkkuna itsestäni ollenkaan eli ihan sama vaiks sammun katuojaan tukka ja vaatteet likasena, mut jos oon parisuhteessa ni si teen kaiken kympillä...
Opettele rakastamaan itseäsi!
En taho olla itserakas paska mikä ei välitä mistään muusta kuin itsestä niin kuin suurin osa suomaalaisista!!!
Itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kaksi eri asiaa. Itseään rakastava ihminen ei sammu katuojaan.
Tervetuloa kerhoon. Meitä sinkkuna paremmin viihtyviä riittää.
Ihan hyviä syitä.