Poikani isomummu taas töksäytti! Olisitko loukkaantunut?

jos olet koulut jättänyt koulun kesken ja olet tosi nuoria. Olisithan voinut ihan nätisti korjata että teitte ihan tarkoituksella.

Ihmetyttää ihmiset, ketkä eivät reilusti sano, kuten asiat ovat. Jos se sinua häiritsi, olisit sanonut. Niin ne asiat selviävät. Meillä on 85 -vuotias isomummu ja hänen kanssa puhutaan asioista, kuten kenenkä muunkin. Tuo nyt ei kovinkummainen korjaus olisi ollut.

minun miehen mummo kyseli milloin meille tulee lisää lapsia, kun oli katsomassa minua sairaalassa, ja oli selvää etten voi saada enää lapsia.

minäkin olisin kyllä hienovaraisesti korjannut asian saman tien. Vanhoilta ihmisiltä kuulee monenlaista, siitä ei kannata nokkiinsa ottaa. Ellei kyse ole ihan selvästä pahantahtoisuudesta.



Olet vielä itsekin tosi nuori, mummo ajattelee varmaan sinua ja miestäsi vieläkin lapsina, ja "ojentaa" niinkuin lapsia ojennetaan. Ei kannata pahastua, mutta jämäkkä saa olla ja tehdä oma kanta selväksi.

Oli minultakin kohtu poistettu ja silti sain kaksi lasta.

Me teimme tarkoituksella kun olin 18v silloisen poikaystävän kanssa (oli 3v vanhempi) ja menimme naimisiinkiin. Ero tuli kun oli 20v. Totta kai kaikki luulivat vahingoksi, en muuta koskaan kuvitellutkaan, koska olimme niin nuoria. Suotta siitä loukkaantumaan. Monesti en edes vaivautunut oikaisemaan, koska minulle riitti, että itse tiesin miten asia oli. Nykyään pian 15v tyttö itse kyselee välillä oliko hän vahinko, juuri siksi kun olen niin nuori. =) Luokkakavereiden vanhemmat ovat aika paljon vanhempia...



Oma mummini, tytön isomummi, oli hulluna lapseeni. Minä en tullut kovin hyvin hänen kanssaan toimeen, hän oli äksy ja paha suustaan ja todellakin sain kuulla mitä mieltä hän oli mistäkin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että aika minkä isomummi voi lapsesi kanssa viettää, voi olla hyvinkin lyhyt, vaikka ei vanhakaan vielä olisi. Meidän isomummin nujersi syöpä kun tyttöni oli 4 -vuotias. Onnellinen olen siitä, että nielin ylpeyteni ja vietin hänen kanssaan aikaa, (vaikka en kestänytkään kuunnella hänen juttujaan,) jotta hän sai olla lapsensa lapsen lapsen kanssa. Surettaa, että tyttö oli niin pieni, ettei enää muista mummiani.



Niin ja näin jälkiviisaana voin sanoa, että parempi olisi ollut ensin käydä koulut loppuun ja hankkia kunnon työt ja vähän rahaakin takataskuun... Kaikki muiden neuvot menivät täysin kuuroille korville, koska koimme olevamme niin aikuisia silloin... Lapsia olen saanut vanhempana muitakin ja vaikka edelleen väitän olleeni iästä huolimatta ihan hyvä äiti esikoiselle, niin tuhannesti parempi olen tällä iällä ja elämänkokemuksella vuoden ikäiselle kuopukselle. Toivon, että olen saanut lapseni ymmärtämään, että lastenteko kannattaa jättää vähän myöhemmälle iälle, en todellakaan voi suositella lastenhankintaa kovin nuorena. Mummoksi haluan, mutta toivottavasti en ainakaan alle nelikymppisenä.



Joten, pakko tunnustaa, mummini ja äitini olivat ihan oikeassa. ;-)



Meni aika ohi alkuperäisen aiheen, mutta siihen siis, että en loukkaantuisi, enkä loukkaantunut. Mielestäni on ihan itsestäänselvää, että vahingoksi luullaan.

Hyvää jatkoa teille, toivottavasti teidän liittonne kestää!

ja molemmat mummut kysyivät kerrottuani raskaudestani: "oliko se vahinko?" Olen naimisissa ja toinen lapsi tulossa.

en ala tässä sairaskertomustani sen tarkemmin kertomaan

sanonut lapsistani että vahinko, lihava, liian vilkas, liian pieni ikäero, syö liikaa ym.



En voi olla ottamatta nokkiini.

Niinkuin aiemmin kirjoitin, minua harmittaa etten oikaissut asiaa saman tien... Ehkä olin niin yllättynyt tuollaisesta kommentista etten tajunnut vastata mitään. Mieheni kertoi minulla jo vuosia sitten ennenkuin hänen mummonsa ensimmäisen kerran tapasin, että mummo sitten on todella omalaatuinen. Isomummu siis todella on "riidankylväjä", anoppini kanssa hän ei ole puhunut miehensä kuoleman jälkeen lainkaan, ei edes hautajaisissa. Niin ja minä siis en ole isomummun kanssa riidoissa. Hän päästelee suustaan milloin mitäkin, mm. viime käynnillä sanoin että minun pitäisi laittaa poika (1v8kk) päivähoitoon että tämä saisi enemmän kavereita (ei siis sen takia että voisin itse opiskella tmv.). Käydään tosiaan isomummulla lähinnä sen takia että hän näkisi poikaamme, ei hän kyllä ennen pojan syntymää pyytänytkään käymään...

ap.

Se vasta olisi ollut törppöä.

Tässä esimerkki: Poikani roikkui portaiden yläpäässä olevalla portilla, komensin häntä pois... Ei totellut. Korotin hieman ääntä ja komensin päättäväisemmin. Veljeni sanoi vieressä: " Hyvä, sähän alat kuulostaa ihan oikealta äidiltä." Tietenkään veli tarkoittanut pahalla, mutta minusta se ei tuntunut lainkaan mukavalta. Ihan kuin olisin nuoruuteni (tai jonkin muun asian) takia joku "leikkiäiti"...

ko. tyypin olevan törppö möläyttelijä. Se mikä mua oikeasti loukkaa on että mun mieheni kieltäytyy täysin myöntämästä että hänen äitinsä käyttäytyy inhottavasti ja sanoo tosi ikäviä asioita - kaikkea pitäisi muka vain ymmärtää kun kysymys ei ole "oikeasti" siitä että hänen äitinsä tarkoittaisi niitä, ja minä aina vain ylireagoin.



Jos mies myöntäisi että kysymys on vanhan, onnettoman ihmisen tökeröydestä niin olisi helpompi jättää omaan arvoonsa.

Miten voi saada lapsi kohdunpoiston jälkeen, jos adoptiota ja kohdunvuokrausta ei lasketa? TÄh???

hirveän fiksuna tuossa iässä lasten tahallista hankkimista, ilman koulutusta ja kunnon työpaikkoja jne, onhan se lapsi tarkoitus elättääkin.

Vähän rupesi hymyilyttämään. No sittenhän YTHS ja monet poliitikot tässä pari viime vuotta oikein rummuttaneet niiden vahinkolapsien perään. Että niitä lapsia hankittaisiin, vaikka koulut olisivatkin kesken. Tuo perheen elanto on tosiaan jätetty siinä kuviossa sitten opiskelijan päänsäryksi.

"Huomaa että ap on kouluttamaton teiniäiti"

kuka milläkin tapaa omalaatuinen.



Kyllä minäkin olettaisin että alle kaksikymmpisenä tehty lapsi on vahinko tai ainakin todella typerä teko jos ei kummallakaan vanhemmalla ole ammattia tai työtä.

koskaan loukkaantua noin vanhalle ihmiselle.

Mistä tiedät minkä ikäinen mumeska on kyseessä?

Huomaa että ap on kouluttautumaton teiniäiti

minäkin haluaisin tietää mistä sen huomaa?

ite ole 27v ja mulla 5 lasta.

ovat ilmeisesti kaikki sitten vahinkoja kun nuorena olen heidät tehnyt.

ainut vaan ettei yksikään ole vahinko vaan kaikki on tehty rakkaudella.

kuudes haaveissa ja suunnitteilla mutta meillä jokaisella erillainen käsitys.

jotku tekee lapset nuorena jotku vanhana.nuorena jaksaa.vanhempi jos oisin en välttämättä jaksaisi viiden kanssa.

mutta anna isomummin höpistä.meillä mummi ei enää höpise(pilven reunalla)

ja ap upeeta että olette tehneet päätöksen vanhemmuuteen nuorena.

sillon on aikaa ja voimaa.

ite olen koulutkin käynyt tuossa lasten ohella.

.