Mitä teen? Lapsi haluaisi alkaa harrastaa erästä juttua, joka sotii totaalisesti perheemme arvoja vastaan.

koulunkäyntiin ja nukkumiseenkin pitäisi jäädä aikaa

Ensinnäkin haluan puolustaa kilpaharrastuksia. En ymmärrä miksi lapsi EI saisi harrastaa kilpaharrastuksia jotka vievät paljon aikaa? Ette taida vanhemmat ymmärtää, että treenaaminen jonkin lajin parissa saattaa parhaimmassa tapauksessa pitää lapsen teini-ikäisenä pois kaljottelemasta kadulta. Itse harrastin 4-vuotiaasta eteenpäin taitoluistelua ja voitte kuvitella kuinka paljon oli treenejä, kilpailumatkoja ym. No minä se ehdin alkoholilla läträilemään useita vuosia myöhemmin kuin koulukaverini. Seurustelu ja seksikin tuli mukaan kuvioihin paljon paljon myöhemmin kuin muille ja olen tästä kaikesta ikuisesti kiitollinen äidilleni joka minut lajin pariin vei. Luistelusta löysin myös parhaan ystäväni joka on nyt aikuisenakin esikoiseni kummi. Mitään huonoa sanottavaa minulla ei ole kilpaurheilusta...se sopii älyttömän hyvin kilpailuhenkiselle lapselle/nuorelle/aikuiselle. Ja minulle tuollainen kurinalainen harrastus oli loisto juttu myös siinä mielessä, että olin todella villi ja vaativa lapsi. Energia käytettiin hyvään suuntaan :)



Toiseksikin, olemme oman mieheni kanssa myös tuota jääkiekkoa vastaan. Syynä oikeastaan pelkästään lajin maine sekä joukossa tyhmyys tiivistyy. Emme siis missään nimessä ohjaa omia poikiamme jääkiekon pariin, MUTTA jos nämä nyt itse sinne jossain vaiheessa kauheasti hinkuvat, niin kyllä minä annan heille mahdollisuuden kokeilla lajia. Emme halua, että lapset muistelevat vielä aikuisenakin sitä kuinka vanhemmat eivät antaneet edes mahdollisuutta kokeilla jotakin lajia. AP:n ei tarvitse huolestua, sillä 9-vuotias on aika vanha aloittamaan tuon lajin, tusin jaksaa kauhean pitkään (ellei ole joku ihme lahjakkuus) Eiköhän jääkiekossakin ole harrastelijaryhmiä jotka eivät pelaa niin tosissaan, treenejä on vähemmän ja kisoja ei juuri ollenkaan. Luultavasti lapsenne joutuisi (tai pääsisi) nimenomaan näihin harrastelija ryhmiin.



Jokatapauksessa pitää muistaa, että lapsemmekin ovat yksilöitä jotka voivat haluta elämältään aivan eri asioita kuin me itse olemme aina halunneet. Ei lapsia voi täysin pakottaa tiettyyn muottiin, mutta heitä voi tietysti ohjata haluamaansa suuntaan...



Tsemppiä ap:lle

Kaikkien ap:n jo mainitsemien syiden lisäksi (tai taisi tästäkin olla puhe jo viestissään) jääkiekko harrastuksena sitoo myös koko perhettä - välineiden hankinta, kuljetukset, harjoitusajankohdat ym. pyörittävät helposti koko arkea ihan eri tavoin kuin soittotunnit, vähemmän välineitä vaativat urheilulajit ja harrastusryhmät.



Minä en siis näillä perustein todennäköisesti suostuisi. Varmasti asiasta olisi hyvä keskustella paljonkin, mutta esim. ap:n tapauksessa lapsella on jo mieluisia harrastuksia, joista ei edes haluaisi luopua.



Minä ymmärrän myös äärimmäisen hyvin ajatuksen siitä, ettei välttämättä haluaisi lapsensa hengaavan vuosikausia lätkäpiireissä. Seura yleensä tekee kaltaisekseen, halusipa sitä tahi ei. On tosiasioiden kieltämistä väittää, että ne kaikkein fiksuimmat ja filmaattisimmat kaverit löytyvät lätkän parista.

Ei se lapsi siitä tyhmistyisi, jos tarjoatte hänelle älyllisiä virikkeitä kaukalon ulkopuolella.



Eli antakaa pojan itse päättää. Kun kyseessä on kallis harrastus, voisitte ennen kalliiden suojusten ym. hankintaa lainata niitä jostain. Parasta olisi, jos poika saisi kokeilla muutaman kerran ennen päätöstä.

sillä jo sitä yhtä vuotta on hankittava kaikki varusteet viimeisen päälle. Minä en antaisi harrastaa jääkiekkoa, jos olisi jo noin paljon todella hyviä harratuksia. Ja olen muutenkin sitä mieltä, että harrastusta ei hankita, vaan sen pariin jotenkin ajautuu. Se ei miettimällä ja suunnittelemalla löydy. Tommoinen luontoilu on paljon kehittävämpää.

Pääsee itse harkkoihin (2 krt/viikko)pyörällä kun ei ole valtavaa varustekassia kannettavana. Samanikäisillä kavereilla jääkiekkoharkat 4-5 kertaa viikossa, viikonloput pelimatkoja jne. Ja kalliit lisenssit ja vuoromaksut. Ei kiitos! tuon ikäiset on jo vuosia harrastaneet lajia, eli jos ummikkona menee mukaan, niin varmaan vaihtopenkillä istuu kaikki pelit, valitettavasti. Jos ei sitten ole todellinen virtuoosi lajissa. Teilläkin pojalla jo muita hyviä harrastuksia, sikäli ymmärrän kantasi.

Meilläkin nuorempi poika on varsinainen laumasielu joten hän varmaan saattaisi aikanaan tuosta lätkästäkin kiinnostua. Esikoinen taas jääkiekkoon liian rauhallinen...

Ratsastus on muuten paljon vaarallisempaa kuin jääkiekko.

j

annta lapsesi harrastaa..toivottavasti sä et liiku toisten ihmisten seurassa kun et näköjään ole ite mikään järjenjättiläinen, ettei se tyhmyys vaan tartu..

ja muuten mun mielestä esom. teemu selänne ei ole mikään tyhmä, en ole mikään fani mutta tekee hyvää työtä lastenklinikoiden kummien hyväksi.

ja antta lapsesi kokeilla eri juttuja ei muuten voi löytää sitä omaa juttua, voihan olla et innostus kestää vuoden jos sitäkään..

miettikää sit asiaa jos alkaa oikeasti innostua..

Vierailija:

ellei ole jostain pienestä asiasta kyse. On paljon haitallisia ja tyhmiä harrastuksia, joihin ei todellakaan kannata laittaa lastansa. Lapsethan haluaa tehdä just sitä mitä kaverit vaikka ne sitten harrastaisi ties mitä tyhmää ja vaarallista. Vanhempien velvollisuus on ohjata omaa lasta.

kun lapsi oli tuonikäinen. Oli kyllä jo jalkapalloa pelannut, eikä oikein siellä pärjännyt.



Minulla on suuret ennakkoluulot juuri jääkiekkoa kohtaan:

1. Eivät tosiaan ole järjen jättiläisiä, jos ovat päänsä lyöneet monta kertaa. Aikuislätkässäkin tappelevat jäällä hullun kielto silmissä.

2. Kallista ja kaikki harkat yleensä viikonloppuaamuisin aikaisin (lapsi tykkää nukkua pidempään tuolloin)

3. Olen kerran ollut katsomassa noin 12-vuotiaiden lätkämatsia, ja toisen joukkueen valmentaja suuttui tappiotilanteesta niin paljon että lähtivät kotikunnalle (100 km matkaa) kesken ottelun.

4. Isossa kaupungissa peliaikaa saa huonoimmat, ja voisin kuvitella ettei poikani ihan huippuhyvä lajissa tulisi olemaan.

5. Treenejä niin usein, ettei pihalla leikkiaikaa jäisi juurikaan kavereiden kanssa.



Keskustelimme tuolloin asiasta, ja asia kuivui kokoon. Poika ei ihan hirveän vakavissaan ollut edes ollut.

Vierailija:

kun lapsi oli tuonikäinen. Oli kyllä jo jalkapalloa pelannut, eikä oikein siellä pärjännyt.

Minulla on suuret ennakkoluulot juuri jääkiekkoa kohtaan:

1. Eivät tosiaan ole järjen jättiläisiä, jos ovat päänsä lyöneet monta kertaa. Aikuislätkässäkin tappelevat jäällä hullun kielto silmissä.

Muuiten annat lapsellekin aika heppoisen viestin arvoistanne...ja joka tapauksessa lapsi aikuistuessaan rakentaa oman arvomaailmansa. Ja helpommin se käy, jos on joku pohja, eli kotona selkeät arvot. Ne/osa niistä voi sitten hyväksyä tai hylätä, tai jotain siltä väliltä.

tietysti se sopii joillekin lapsille ja nuorille ja parhaimmillaan antaa upeita kokemuksia ja kavereita ja kasvattaa vastuulliskesi ja ties mitä hienoa. Mutta jos minun lapseni aikoo joskus sellaiseen ryhtyä, aion olla TODELLA tarkkana, että millaisia arvoja ja oppeja siellä tulee matkan varrella ja kuinka kivaa se kilpaurheilu sitten oikeasti on. Liika stressi, varsinkin tyttöjen lajeissa syömishäiriöt jopa aivan pienillä tytöillä, hirveä vertailu toisiin, kamalat pettymykset jos ei pärjääkään kovasta työstä huolimatta, hullut valmentajat, treenit iltamyöhään. Yleisiä juttuja, on omia kokemuksia. Eikä minusta ole niin paha, jos nuorella on tyttö/poikakavereita, seksiä ja pientä viinalla läträilyä siinä missä muillakin ikäisillään. Pahempi se, että on elää jossain omassa treenimaailmassa, josta putoaa sitten tyhjän päälle, jos tulee vaikka vamma tai valmentaja sanoo, että et olekaan Suomen toivo tässä lajissa, ala mennä.



Urheilu on sinänsä tosi tärkeää. Olisipa vaan niitä rentoja seuroja, joissa urheiltaisiin hauskanpidon takia eikä verenmaku suussa.

Hyvä!

toki on olemassa erilaisiam seuroja, erilaisia valmentajia ja erilaisia lajeja MUTTA kyllä lapsen hyvinvointi lähtee vanhemmista. Meidän seurassa ei koko 15-vuotisen kilpaurheilu-urani aikana ollut yhdelläkään luistelijalla syömishäiriötä. Koko aikana kuulin vain yhdestä helsinkiläisestä luistelijasta joka sairastui anoreksiaan. Eli se on melko vähän...tämä tyttö olisi luultavasti sairastunut harrastammisesta huolimatta.



Ja jokainen vanhempi omalla tyylillään, mutta kyllä minä mielummin toivon lapseni viettävän illat treeneissä kavereiden kanssa kun juomalla sitä siideriä bileissä tai sekstailemassa 13-vuotiaana " poikaystävän" kanssa. Jokainen toivoo tietysti omille lapsilleen omasta mielestään hyviä asioita. Minusta urheileminen ja hyvässä seurassa treenaaminen on parasta ajanvietettä mitä voi lapselleen tarjota. Tietysti lapset ovat erilaisia ja jos joku lapsi ei viihdy harrastuksissa, niin eipä sitä pidä sinne väkisinkään tunkea :)



Kilpaileminen on sitäpaitsi meissä ihmisissä sisällä, eikä sellainen ihminen elämässä pärjää joka ei kilpailla halua. koko elämä on yhtä kilpailua, jos ei muiden niin itsensä kanssa!





t. se taitoluistelija

Vierailija:

Minä ymmärrän myös äärimmäisen hyvin ajatuksen siitä, ettei välttämättä haluaisi lapsensa hengaavan vuosikausia lätkäpiireissä. Seura yleensä tekee kaltaisekseen, halusipa sitä tahi ei. On tosiasioiden kieltämistä väittää, että ne kaikkein fiksuimmat ja filmaattisimmat kaverit löytyvät lätkän parista.

Ja nyt vasta yleistys tuleekin, mutta mielestäni esim. tapaus Karalahti kertoo, ettei jääkiekko ole elämäntavaltaan tervein. Jotkut joukkueet olisivat edelleen valmiita ottamaan JK:n joukkeeseensa, mitä viestiä tämä kertoo lätkäjunnuille?

Varmasti muissa lajeissa pyörii myös huumeveikkoja tai ainakin asiaan sotkeutuneita (pidän myös dopingin käyttöä huumeisiin rinnastettavana rikollisuutena), ja siksi en toivoisi oman poikani innostuvan näistä äijälajeista.

Miten ihmeessä voitte tuomita jääkiekon ja jääkiekonpelaajat? Itse täällä keskustelette kuin mokomatkin asiantuntijat eri lajeista, joista ette oikein mitään taida tietää. Mutta fiksuja ollaan? Joopa joo.



Lapset, jotka lähtevät harrastamaan jääkiekkoa saavat kunnollista fyysistä harjoittelua. Luistelu kehittää hapenottokykyä ja lihaksia tehokkaasti. Vartalon hallinta kehittyy jne. Ja ennenkaikkea, lapset oppivat toimimaan ryhmässä ja ottamaan huomioon kaverinkin. Kannattaisi ehkä miettiä myös näitä hyviä puolia. Laji saattaa olla kallis, ainakin jossain seuroissa, mutta kyllähän harrastukset maksavat.



En voi ymmärtää aikuisia ihmisiä, joiden " arvot" ovat jääkiekkoa vastaan. Voi tsiisus.



Aika pahasti sanottu muuten jääkiekkoilijoiden älykkyydestä. Poikasi kaverit taitavat siis olla paljon tyhmempiä kuin oma poikasi? Ihan kuin jääkiekko vetäisi tyhmimmät tyypit puoleensa kuin magneetti. Jalkapalloa pelaavat vain älykkäät? Aikamoinen asenne. Perusteita näille väitteille tuskin löytyy.

Parempi pysytellä sitten neljän seinän sisällä tekemättä mitään.

Vierailija:

Ja nyt vasta yleistys tuleekin, mutta mielestäni esim. tapaus Karalahti kertoo, ettei jääkiekko ole elämäntavaltaan tervein. Jotkut joukkueet olisivat edelleen valmiita ottamaan JK:n joukkeeseensa, mitä viestiä tämä kertoo lätkäjunnuille?

Varmasti muissa lajeissa pyörii myös huumeveikkoja tai ainakin asiaan sotkeutuneita (pidän myös dopingin käyttöä huumeisiin rinnastettavana rikollisuutena), ja siksi en toivoisi oman poikani innostuvan näistä äijälajeista.

Mutta jääkiekko on paha. Emme itsekään haluaisi että lapsemme ryhtyisi sitä harrastamaan. Lajissa sinänsä ei ole mitään vikaa ja urheiluharrastus on nimenomaan hyvä asia, mutta.... Ensimmäinen asia mikä jääkiekossa tökkii on lajin väkivaltaisuus. Tytön varmaan voisin antaakin lajia harrastaa kun naisten jääkiekko ei ole niin väkivaltaista, mutta poikien ja miesten lajina se on kyllä todella väkivaltainen vaikkeivät säännöt väkivaltaa hyväksyisikään. Toinen mikä jääkiekossa tökkii on lajin " äijämäisyys" , siis se että hyvin monilla lajin harrastajilla ja valmentajilla tuntuu olevan äärimmäisen sovinistiset mielipiteet ja äijämäiset asenteet ylipäänsä elämästä, suhtautumisesta naisiin jne. emmekä haluaisi lapsemme sellaisia omaksuvan. Kolmanneksi nimenomaan jääkiekko on lajeista se, minkä parissa esiintyy eniten kaikenlaisia lieveilmiöitä: nuuskaa, tupakkaa, huumeita, jopa pikkurikoksia. Lisäksi lajissa ei tunnuta opettavan mitään käytöstapoja, arvoja jne. vaan tuntuu että valmentajat pikemminkin opettavat halveksumaan kaikkea ja kaikkia muita... Ja nämä mielipiteet eivät kumpua ennakkoluuloista vaan nähdystä ja kuullusta, nimittäin taitoluisteluharrastuksen myötä näkee ja kuulee kaikenlaista...





No joo, mutta alkuperäisestä aiheesta. Jääkiekko on siinä mielessä paha että laji ei ole absoluuttisesti " paha" , siis muutamalla jos-sanalla se olisi kuitenkin ihan kelvollinen harrastus. Joku ikäihmisten lätkänpeluuhan on ihan hyvää kuntoilua ja itsekin voisin kuntoilumielessä kiekon tai pallon perässä luistella kun nuo asenteet ja väkivalta saataisiin lajista kitkettyä. Eli jos lapseni haluaisi kiekkoa harrastaa niin ehkä kävisin hänen kanssaan tiukan keskustelun asiasta, mutta jos oikeasti haluaisi ja olisi motivoitunut niin ehkä antaisin periksi.



Sen sijaan mitä tahansa LAILLISTA lajia ei vanhemmilla ole mielestäni velvollisuutta antaa lastensa harrastaa. Esimerkiksi nyrkkeily on sellainen laji mihin en missään tapauksessa enkä missään olosuhteissa antaisi lapselleni lupaa, oli laji kuinka laillinen tahansa. Vakavat päävammat ennemmin tai myöhemmin tuntuvat olevan enempi sääntö kuin poikkeus. Myös muuta " vammaherkät" lajit olisivat sellaisia että aika paljon minua saisi ympäri puhua ennen kuin suostuisin, esim. moottoripyöräily, enduro, mäkihyppy,...