Esikoinen jo 4-vuotias ja toista ei vain kuulu!
Onko minulla ollenkaan kohtalotovereita? Tuntuu aina, että kaikilla se ikäero on sen pari vuotta ja kun itsellä se ei niin mene, niin ahdistaa kyselyt, että millos teille toinen tulee ja ne vatsaan tuijottelut, että odottaakohan se jne. Olemme jo yli vuoden yrittäneet säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tulosta ei vaan tule. Esikoinen sai alkunsa suht helposti.
Kommentit (18)
myöskään suunnitelleet mihinkään hoitoihin ryhtymistä ainkaan toistaiseksi. Luomusti jatketaan ja parasta toivotaan. Rankimpia hetkiä ovat tosiaan ne, kun ympärillä tulee jatkuvasti vauvauutisia. Yritän olla iloinen ystävien puolesta, mutta ahdistus on kova. Greippimehu on ainoa poppakonsti mitä olen nyt pari kiertoa käyttänyt ja ovistikut ovat myös nyt käytössä. Tsemppiä myös sinulle! Kirjoittele kuulumisianne tänne jos jaksat, on helpottavaa kun on joku joka ymmärtää!
kohtalotoveri! Lapsi on hiljattain täyttänyt neljä ja 13 yrityskerta pikkukakkoselle lähti juuri käyntiin. Eniten sydäntä korventaa lapsen suuri toive sisaruksesta. Ja tietysti ne vauvauutiset ympärillä harmittaa, varsinkin kun lapsen ikätoverit ovat saaneet sankoin joukoin hiljattain sisaruksia.
Vauvaonnea Teille!
Kohtalotoveri AnniHelen@
Esikoinen täytti juuri neljä vuotta. Noin puolitoista vuotta on yritetty pikkukakkosta, 19. yrityskierto lähenee juuri loppuaan, ei näyttäs tärpänneen vieläkään.
Me käytiin syksyllä tutkimuksissa, ei löytyny vikaa. Esikoinen tärppäsi ekasta yrityskierrosta. Sain lapsettomuuspolilta clomifen-lääkkeet joilla kokeillaan nyt, mutta eivät näytä auttavan tärppiin. Ehkä keväällä jo kokeillaan inseminaatiota.
Me aateltiin ruveta hoitoihin, koska minulla vauvankaipuu on kova. Ja kun ikää tulee tänä vuonna 35 täyteen niin mietin, ettei tässä hedelmällisyys taida enää olla kovin terävimmillään. Vaikka siis mitään vikaa ei löytynytkään, ei minusta eikä miehestä. Mutta en halua sit jossitella joskus myöhemmin, ettei ees kokeiltu.
Välillä kyl pyörii mielessä jo ajatus, ettei toista ehkä tulekaan, mutta yritän lannistaa sen ajatuksen vielä tosissani. Näyttäs vievän nyt enempi aikaa, mutta pakko sen on vielä onnistua!
Tsemppiä teille muillekin ja jaksamista!
Koralli
miellä tyttö huhtikuussa 5v ja ollaan kans kohta 1v6kk yrotetty, ja olen kokenut tässä välissä jo tuulimunanki, ja kakkosta ei ole vielä näkynyt yrityksistä huolimatta.
Kyllä se harmittaa, kun tuntuu, et muut noin vain tulee raskaaksi, ja itse ei meinaa enää tulla.
esikoinen tuli kanssa melkein ensi yrittämällä.
Katsotaan josko nyt sitten tärppäisi onnea yrityksiin kaikille
Meillä kolmevuotias poika jonka saamisessa ei juurikaan vaikeuksia, mutta nyt pikkukakkosen yritystä takana kohta 2 vuotta eikä tärppää.
Tutkimuksia on tehty ja mitään vikaa ei pitäisi kummassakkaan olla.
Ikääkään ei ole vielä valtavasti, olen -81 syntynyt.
Onhan niitä kohtalotovereita näköjään:) Esikoinen 4v ja ihan huomaamattaan aika lipsahti.. Tai oikeastaan vauvakuume yllätti mut vasta heinäkuussa ´07.
Jos olisin ollut järkevä, niin olisin kuunnellut miestäni ja yritys olisi aloitettu jo aikoja sitten. Miehellä oli selvä vauvakuume jo paljon aiemmin kuin mulla, mutta eihän tuo onneksi painostanu mua millään lailla vaan antoi ajatuksen kypsyä mun päässä.
Nyt kun on yritys aloitettu, niin huomaa ettei se enää olekaan niin itsestäänselvää että vauva tulee tosta vain. Esikoinen tärppäsi aikoinaan ekasta ja nyt on jo yk6.
Meillä esikoinen ivf:llä (mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan) ja toista sitten tehtiin tyyliin, tulee (tai siis tod. näk. ei tule) jos on tullakseen. Toinen raskaus oli tosi iso yllätys ja ikäeroa lapsillemme tuli sitten aika tarkkaan 5 vuotta.
Isolla ikäerolla olevia ei vaan huomaa niin helposti, kun näissä perheissä isompi lapsi on päivähoidossa ja odottava äiti töissä. Onhan meitä tietenkin paljon vähemmän kuin heitä joiden lapsilla on " normi-ikäero" , mutta on kuitenkin.
Ja paljon on niitäkin, joille sitä kakkosta ei tule ikinä.
Siskolla sama ongelma. Esikoinen oli lopulta 5,5 kun toinen syntyi. Kannattaa ottaa koira, se auttoi. Eli he " luopuivat" toivosta. Nyt heillä on kolme lasta.
Hei kaikki,
kohtalotovereita onneksi (tai siis ei tietenkään onneksi, ymmärtänette mitä tarkoitan) näyttää löytyvän meille, joillaon yksi lapsi mutta toista ei vaan kuulu.
Omaa taustaania meillä on ensi viikolla 3 täyttävä poika, joka sai alkunsa keskenmenon jälkeen toisesta kierrosta. Keskenmennyt raskaus alkoi pillereiden lopetuksen jälkeen niin ikään toisesta kierrosta. Poistatin kuparikierukan viime heinäkuussa, ja sitten tärppäsi kaikeksi ihmetykseksemme ekasta yrityskierrosta, mutta raskaus meni kesken viikolla 8. Sen jälkeen ei ole tärpännyt, vaikka olen mielestäni tunnistanut oviksen (tikuttanut en ole) ja olemme puuhailleet oikeaan aikaan ja tiheään tahtiin. Olen siis ollut kolme kertaa raskaana, ja kaikki ovat alkaneet ensimmäisestä tai toisesta yrityskierosta, mutta nyt on menossa siis km:n jälkeen viides kierto.
Uusi keskenmeno ei varsinaisesti pelota, mutta en varmaan uskalla olla kunnolla raskaana ennen ekaa ultraa, tehdä suunnitelmia. Nyt kuitenkin huolettaa, ettei raskaus ala pitkään aikaan.
Minulla ei ikä paina, olen 26. Tavallaan vielä pahempi, kun ei ole edes mitään todennäköistä syytä raskautumattomuuudelle ja keskenmenoille. Okei myönnän, että viisi yrityskiertoa on vielä tosi vähän, enkä nyt varsinaisesti ole vielä tosissani huolestunut, ettenkö tulisi raskaaksi jossain vaiheessa. Mutta kun haluan tulla nyt! Toivoin lapsille ikäeroksi 3-4 vuotta, ja siihen onkin vielä mahikset. Silti masentaa ainakin näin alkukierrosta taas.
Eli kerron väliin meidän tarinamme, kakkosen saimme kuin saimmekin.
Esikoisemme sai alkunsa ilman mitään yritystä, ei siis tikutteluja tai mitään muutakaan poppaskonsteja seksin lisäksi ;) Kiertoni ei ollut edes palautunut normaaliksi pillereiden jälkeen, tärppäsi 4 kk päästä ensitoiveesta vauvasta. Ja kierrot olivat silloin 40-70 pv.
Kakkosta aloimme yrittää kun esikoinen oli 1 ½ vuotias. Halusimme reilun kahden vuoden ikäeron. Oikein kevätvauvaa toivoimme, ajattelin että kun kiertoni on nyt näinkin säännöllinen, on helppo tähdätä mihin haluaa... (Kiertoni olivat kellontarkasti 28 pv ja olin oppinut tunnistamaan oviksen, oireet vahvistuivat mielestäni sitten aikojen ennen synnytystä)
No, ei tärpännyt ekalla, harmitti. Ajattelin että eiköhän nyt neljän kierron aikana tärppää kun kaikki on kunnossa. Kun puoli vuotta oli kulunut, aloin hermostua. Tuntui uskomattomalta ettei tärppää. Tikuttelin jo hätäpäissäni ja ovis löytyi helposti ja ajoitus oli aina täydellinen. Mietin että ihan kuin munasolu ja siittiö eivät kohtaisi kun tuntui niin kummalta tärpittömyys. Kävin gynellä ja sovittiin että tehdään tutkimuksia mulle alkuunsa. Kaikki oli kunnossa joten eikun miehen vuoro seuraavaksi. Järkytys oli melkoinen kun tulokset tulivat, meille suositeltiin ivf-hoitoja. Luomukin olisi mahdollinen, mutta voisi kestää todella kauan. Esikoinen taisi kuulemma olla onnenkantamoinen. Huh, ja saimme hänet niin helpolla.
Kokeilimme pari inssiä, eikä mitään pienintäkään raskausoiretta niistä. Sitten alkoi talomme rakentaminen, ajattelin että perhana saanpa nyt sitten rehkiä olan takaa kun ei ole masua. Ja lopetimme inssit ja siirsimme ivf-ajatukset parin vuoden päähän. Saimme talomme perustukset juuri valmiiksi kun menkat jäivät tulematta, ja plussaa näytti!! Toinen ihme meille, ja hyvin sujui loppuun asti. Nyt yritämme kolmatta ja olen varautunut parin vuoden yritykseen. Jos ei siinä ajassa tule, kahteen taitaa jäädä. Salaa toivon silti että onnenkantamoinen sattuisi jo tämän kevään aikana ;) Jaksamista kaikille sekundäärisille, näitä juttuja ei voi aina käsittää. Ikinä en voi tuota aikaa unohtaa vaikka nyt kävisikin tuuri pian.
Hei vaan
kyllä on tämän ketjun viestit kolahtaneet! Ja paljonhan meitä näyttää olevan. Meillä siis on kuukauden kuluttua 4 vuotias tyttö ja tuloksena parin vuoden yrityksestä. Sen jälkeen olen saanut aikaiseksi vain kaksi km 06 ja 07. Keskenmenojen jälkeen laitoimme miehen kanssa vauvakuumeen pussiin ja kaapin ylähyllylle. Nyt itselläni on taas kuume nousussa ja ensimmäisenä sattui tällainen pino silmään.
Kuume siis nousee enkä tiedä miten tähän suhtautuisin. Minullakin ikää on 35, joten hoitoihin lähtö tuntuu olevan edessä. Toisaalta mies nyt ei niin hirveästi kuumeile, joten vauhti taitaa hidastua. Minusta on ollut myös hassua, että tuo tyttö kuumeilee myös. Hoidossa oli jo kertonut että meille tulee vauva... Paha olo on siis koko perheen puolesta.
Vauvakuumeiluja
-vauvaksi-
Tänne vauva-lehden keskustelupalstalle on tullut oma: " Sekundaarinen lapsettomuus" , joka siis on käsittääkseni tarkoitettu niille, joilla on jo lapsi tai lapsia ja uusi raskaus ei jostain syystä alakaan.
Meillä aikanaan esikoista tehtiin reilu vuos... Tuskaa, hikeä, kyyneleitä joka ikinen kuukaus.. Lämmöt mittasin, tein kaikkeni.. Silloin mes ei ollut niin vahvasti mukana prosessissa, vaik velvollisuutensa hoiti mukisematta..
Esikoinen synty sektiolla, joten tohtori kehotti oottamaan vuoden, ennenku edes yritetään kakkosta..
Esikoinen oli about 4kk, kun miehelle iski selittämätön vauvakuume.. Tiedä sitten, mitä tehtiin toisin, mut pikku-kakkonen sai alkunsa kerrasta. Tai sitten siitä toisesta, mutta ainoitakaan menkkoja ei idean ja plussan välillä tullut..
En halua tuottaa pahaaieltä, ajattelin vain kertoa että toisaalta tiedän, miltä tuntuu odottaa odotusta...
Ja toivottaa TODELLA paljon tsemppiä ja enkeleitä.
Nyt vaan toivon ja rukoilen, että kaveri pysyy matkassa mukana! Yritystä siis tooodeellla kauan takana.
Sain tältä palstalta vinkin homeopaattisista valmisteista, joista joku kertoi saaneen apua raskautumisessa. No en ole noihin ikinä uskonut, mutta kun epätoivoa jo oli ilmassa, niin päätin kokeilla. Kuukauden niitä sitten ehdin syödä ja tulos plussa. Liekö niistä ollut hyötyä vai silkkaa sattumaa, tiedä häntä.
Teille kaikille myös plussaonnea, pidän teille peukkuja!
Tervehdys, mitä homeopaattisia valmisteita käytit ja minkä verran? Mistä ostit? Määräsikö joku homeopaatti?
Meillä tosin esikoinen " vasta" 2 v 2 kk, mutta hän sai alkunsa 17. kierrolla ja 2. inseminaatiolla. Mitään vikaa ei ole löytynyt kummastakaan, vaikka tutkittu on, mutta ei vaan tärpännyt. Nyt on sitten kohta vuosi yritetty kakkosta ja siihen yritykseen on jo 3 inssiäkin ehditty tehdä. Ei haamuviivaa, ei mitään. Masentaa. Pitäisi päättää siirtyäkö rankempiin hoitoihin, luomuunkaan ei oikein jaksa uskoa kun eläessään ei ole kertaakaan luomusti rakautunut.
Itse en tiedä, mihin kategoriaan kuuluisin. Lapsettomuudesta kyllä kärsin, kun raskaudet ei ala luomusti, mutta minulla on yksi lapsi. Toisaalta sekundaarisilla kai yleensä eka on tullut ongelmitta ja vaikeus ja kriisi iskee sitten se kakkosen kanssa, meille tämä epätoivon suo taas on tavallaan jo tuttua.
Kovasti plussaonnea kaikille kirjoittajille, ei kai tässä muutakaan voi, kuin vain yrittää uskoa tulevaan!
Esikoinen 7v, kuopus 4,5v ja ehkäisyä ei ole ollut nuorimman syntymän jälkeen. Varsinaisia yrityskieroja 21. Toinen munasarjakin(+johdin) lähti vastikään ison kystan vuoksi. Mies ei ole innostunut hoitoihin ja jos ei tärppää luomuna niin ei mahda mitään. Toki olen onnellinen kahdesta lapsestani, esikoista yritettiin reilu vuosi (siinä ajassa yksi km) ja toisessa meni vaan nelisen kuukautta.
Tsemppiä kaikille, ei luovuteta!!
Joo, meillä myös esikko jo 4,5 vuotias ja toista yritetty jo kohta 2,5 vuotta. Esikko sai alkunsa helposti kolmannesta kierrosta. Olen itseasiassa myös samanikäinen kuin sinä, -77 syntynyt. En tiiä, missä vika, kun ei tärppää. Gynellä kävin viime syksynä, ovulaatio tapahtuu normaalisti ja kohdun limakalvokin oli riittävän paksu. Mitään suurempia hoitoja ei meinata ottaa, odotetaan luomuihmettä. Mutta rankkaa on varsinkin, kun kaikki raskautuu ympärillä. Voimia teille:)