Elämänkatsomusopetus

Elikäs oma katsontakantani on tietenkin oman vakaumukseni mukainen, ts. en kuulu mihinkään uskontokuntaan ja lukeutuisin kenties parhaiten agnostikkoihin - jos nyt johonkin on pakko lukeutua... Mulla on kolme lasta, joista kaksi alakoululaisia ja heistä molemmat ovat ET:ssä eli elämänkatsomustiedon opinnoissa uskonnon sijaan. Sinällään luonnollinen valinta meille.



Kuten sanottu, olen " uskonnoton" ja kasvatan toki lapseni myös oman näkemykseni mukaan. Mutta olen niin ikään hyvin vapaamielinen ja mielestäni kaikilla maailman ihmisillä pitää olla vapaa oikeus omaan vakaumukseensa *ja* sen tunnustamiseen, kunhan siitä ei koidu haittaa tai häiriötä muille. Omaan tuttavapiiriini ja lasten kaveripiiriin kuuluu mm. useita islaminuskoisia, samoin eri kristillisen katsontakannan edustajia ja kaikki elämme sulassa sovussa ja kunnoitamme toisiamme - omasta mielestäni aivan ihanteellinen tila, johon toivoisin hartaasti koko maailman pääsevän! :-D



Mitä sitten koulun elämänkatsomustietoon tulee, niin mielesttäni sen tulisi olla pakollista kaikille - ja itse asiassa kuulun niihin, joiden mielestä uskonnon opetus kouluissa on ylipäänsä turhaa... TAI sitten ihanteellisesti sen tulisi todellakin olla uskonTOJENopetusta, ilman mitään tunnustuksellisuutta. Se olis omasta mielestäni ehkä kaikkein parasta. Itse olin yläasteikäisenä onnekas, kun vielä kuuluin siis kirkkoon (erosin heti 18v täytettyäni), sillä meillä oli aivan mahtava uskonnonopettaja jossain vaiheessa - koulutukseltaan toki teologi, mutta hän opetti aidosti meille faktoja eri uskonnoista, ihan kulttuuriantropologisessa mielessä. Monet asiat ovat jääneet noilta tunneilta mieleen ja niitä on vanhempana voinut sitten avartaa.



MUTTA, having said that, mielestäni ET:n opetus on hiukan jopa retuperällä ja kaipaisi kipeästi vähän parempaa jäsentämistä. Omien poikieni alakoulussa, kuten varmasti suurimmassa osassa kouluja (ja sama koskee tietääkseni myös esim. islaminopetusta jne.) koko alakoulun " eeteeläiset" ovat kaikki opetuksessa yhtäaikaa, niin eka- kuin kuudesluokkalaisetkin... Ja se tuntuu tietenkin paitsi vähän hölmöltä, myös epäreilulta järjestelyltä ihan jokaista vuositasoa ajatellen. Samoin ainakin omien poikieni ET-ope on tainnut vaihtua ihan joka vuosi...Hieman outoa ja tyhmääkin minusta. Sinällään ET-tunneillahan käsitellään elämän ja yhteiskunnan sekä yhdessäolon ja -elon perusajatuksia ja -arvoja - asioita, joita toki käsitellään myös uskonnontunneilla, mutta sanomattakin selvää, että kenties vähän eri näkövinkkelistä... Tosin tässä on varmasti todella isoja eroja koulusta ja opettajastakin riippuen.



Eli, kuten sanoin, oma katsontakantani on puolueellinen, mutta yhtä kaikki aine itsessään on minusta tärkeä ja tarpeellinen, etenkin näinä yltiöitsekkäinä aikoina, ja sen kehittäminen olisi varsin tärkeää. Huvittikin ennen joulua, kun jälleen kerran kyselin nyt jo 6.-luokkalaiselta pojaltani, että mitä te siellä ET:ssä olette viime aikoina tehneet ja vähän tuskastunutkin vastaus oli: " no, ei kyllä yhtään mitään" . Kun sitten vilkaisin materiaalia, niin siellä oli kaikenlaista arvokasta itsensä tutkiskelusta ja itsearvostuksesta omaan vastuuseen niin koti- kuin kouluympäristöissä, oli käyty läpi vanhuksia ja vanhusten yksinäisyyttä sekä heidän arvostamistaan ylipäänsä ja omien isovanhempien kautta, oli materiaalia ystävyyssuhteista ja niiden vaalimisesta ja ties mistä. Äiti ainakin oli ihan tyytyväinen, sillä tehtävät oli tehty ja itsetutkiskelukaavakkeetkin täytetty varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta - eli omasta mielestäni ainakin ET:n tehtävä on edes jollain tasolla tullut täytetyksi: nimittäin lapset ja nuoret saadaan *ajattelemaan* ja ajattelemaan asioita myös toisten ihmisten kannalta.Sikäli kyllä suosittelen elämänkatsomustietoa kaikille! :-D

ja tulee siis olemaan jatkossakin, mutta vasta esikoinen koululainen.



ET:n opetus on meidänkin kokemuksen mukaan retuperällä. Ts. täällä on koulussa opettajia, jotka olleet talossa kymmeniä vuosia, eivätkä koske aineeseen kuin pakon edessä. Ekalla oli opettajana vähän vanhempi nainen, meni siitä mistä aita on matalin. Tokalla on juuri valmistumassa oleva ope, jolla ei hajuakaan, mutta on kiinnostunut ottamaan selvää asioista,j otenkoko ajan paranee.



Kolmannella siirrytään toiseen koulurakennukseeen, enkä tiedä,miten siellä on et järjestetty. Tosi yllättävää, että kuudella luokalla (= ykköset ja kakkoset) on alle 10 et-oppilasta. Mutta asummekin porvarillisella alueella...



Kaikista vaikeuksista huolimatta valitsisin edelleen ET:n. Tietysti oman maailmankatsomuksen mukaan, mutta myös siksi, että uskonnon opetus on täällä vielä takkuisempaa. Siis sitä samaa, kuin itselläni vanhoillisessa koulussa 30 vuotta sitten ja äidilläni samassa koulussa lähes 60 vuotta sitten...

Itse kuulun kirkkoon ja niinpä myös lapsi kuuluu kirkkoon. Isä ei kuulunut. Olen leski.

Tuossa parikin kirjoittajaa kertoi ET-opetuksen olevan vähän retuperällä. Itse olen ollut ihan muutaman kerran sijaisena ET-tunneilla alakoulussa ja olen saanut sen käsityksen, ettei aineeseen vieläkään ole ainakaan alakouluikäisille opetusmateriaalia. Ei siis ihme, että opettajat karttavat ainetta, sillä kaikki on revittävä omasta selkänahasta.



Lisäksi tosiaan tyhmät ovat todella haastavia. Esim. omassa koulussamme 1., 3., 4. ja 5.-luokkalaiset opiskelevat ET:tä (tai uskontoa) tunnin viikossa ja 2. ja 6.-luokkalaiset kaksi tuntia. ET:tä opettava henkilö opettaa kaksi tuntia, joista ensimmäisellä tunnilla hänellä on ekat, tokat, kolmannet ja kuudennet luokat ja toisella tunnilla tokat, neljännet, viidennet ja kuudennet luokat. Lisäksi vielä ensimmäiselle tunnille tulee harjaantumiskoulusta yksi oppilas. Nostan todella hattua opettajalle, joka onkin jo ilmoittanut, ettei todellakaan aio ottaa aineen opetusta enää ensi vuonna (hän on nyt ensimmäistä vuotta töissä).

Anteeksi, mutta sain päivän naurut;DD

Olen itse ollut siinä ymmärryksessä, että 2003 voimaan tulleen uuden uskonnonvapauslain myötä ET olisi " avoin" kaikille halukkaille, mutta ilmeisesti näin ei olekaan... http://www.feto.fi/et_kats_vap_oikeus_et.htm Mikä ON harmi! Meillä kun on tässä maassa niin kamalasti ihan muuten vaan kirkkoon kuuluvia, hädin tuskin edes " tapakristittyjä" , joista monet saattaisivat haluta lapsena mieluummin ET-tunneille, mutta eivät siis saa kait (?) valitakaan ET:tä, niin kauan kuin kuuluvat kirkkoon... Omituista uskonnonvapautta, sanon minä! :-(

mammutter:

Nostan todella hattua opettajalle, joka onkin jo ilmoittanut, ettei todellakaan aio ottaa aineen opetusta enää ensi vuonna (hän on nyt ensimmäistä vuotta töissä).

Niinpä niin. Kuten sanottu, retuperällä homma valitettavasti tuppaa olemaan - mutta minusta erityisen surullista jälleen kerran on se, että lapsethan tästä tilanteesta kärsivät!! Me vanhemmat emme näistä asioista edes tiedä, ellemme ole erityisen aktiivisia (kaikkeen ei valitettavasti tahdo aika riittää vanhemmillakaan...) TAI ellei meille näistä asioista suoraan kerrota... Siis esim.materiaalin puutteesta. Mutta ainakin tuolla FETOn sivuilla taitaa olla vapaasti tulostettavaa materiaalia. Vai olivatko ne jotkin muut sivut - mutta jonijn verran esim. netistä materiaalia löytyy. Jä tuolta FETOn sivuilta näemmä jopa sijaishalukkaita!! Hienoa sinällään. :-D

No, materiaalin puutetta ja retuperällä eli ei, niin kyllä ET aina uskonnonopetuksen hakkaa... ;-)

muuten ehkä olisin saattanut isovanhempien mieliksi myöntyäkin siihen... tai ehkä en sittenkään, kyllä papin kutsuminen juhliin olisi kai vaivannut. Minusta kasteesta ei olisi ollut mitään haittaakaan pelkkänä seremoniana, mutta uskonnonopetukseen en halua lapsiani kun ET on tarjolla. Kumpikin voi olla hyvää tai huonoa, mutta minusta huonon uskonnonopetuksen haitta olisi isompi: mietin että jos lapset alkavat huolehtia siitä että minä en käy kirkossa, rukoile tms. Tai pelkäävät pääsiäiskertomusta ym.



Ennen kaikkea: en halua vielä ekaluokkalaiselle joutua sanomaan että olen asioista eri mieltä, kuin opettaja opettaa. Toki sekin joskus tulee vastaan, mutta turha sekoittaa lasta vielä sillä. Hyvin hän ymmärtää että ihmiset uskovat eri lailla ja heillä on eri tapoja, mutta ymmärtäisikö sen, että koulussa opetetaan totena jotain mikä ei ole (äidin mielestä) totta?

smrzlina:

uskonnonopetukseen en halua lapsiani kun ET on tarjolla. Kumpikin voi olla hyvää tai huonoa, mutta minusta huonon uskonnonopetuksen haitta olisi isompi: mietin että jos lapset alkavat huolehtia siitä että minä en käy kirkossa, rukoile tms. Tai pelkäävät pääsiäiskertomusta ym.

Ennen kaikkea: en halua vielä ekaluokkalaiselle joutua sanomaan että olen asioista eri mieltä, kuin opettaja opettaa. Toki sekin joskus tulee vastaan, mutta turha sekoittaa lasta vielä sillä. Hyvin hän ymmärtää että ihmiset uskovat eri lailla ja heillä on eri tapoja, mutta ymmärtäisikö sen, että koulussa opetetaan totena jotain mikä ei ole (äidin mielestä) totta?

Erittäin hyvin puit minunkin ajatuksiani sanoiksi, kiitos! ;-)

Kasteesta tuli sen verran mieleen, että minusta jotenkin kaikkein hulluinta on se, että monet nk. " tapakristityt" kastavat lapsensa jotenkin kastamisen ilosta (?) - tai siitä, että lapsella jotenkin " kuuluu" olla kummit ja että saa sitten kummilahjoja ym. Tuo sotii jotenkin niin vahvasti omaa etiikkaani vastaan... Tuttavapiirissäni on mm. tapaus, jossa *syli*kummi (tosin toinen kummi on ihan oikeastikin melko uskovainen, joskaan ei tuo uskoaan arjessa esille ja on aina kunnioittanut muiden vakaumusta) ei kuulunut kirkkoon, mutta lupasi liittyä kastetta ennen (rippikoulun käynyt ihminen, siis), minkä tekikin, mutta erosi sitten taas kotvan kuluttua...!! Eikä hänellä käsittääkseni todellakaan ole uskonnollista vakaumusta lainkaan - eikä edes hyväksy kirkkoa jne. En käsitä moista lainkaan... Voihan lapselle nimetä " kummin" myös uskonnottomasti - eli läheisen ja rakkaan luottoaikuisen, jonka soisi lapsesta huolehtivan, jos vaikka vanhemmille jotain sattuu. Sehän lienee kummiuden ap tarkoitus - että kummi huolehtii lapsesta tarvittaessa ja ennen kaikkea lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Siksi itse en lainkaan ymmärrä em. ajattelutapaa tai menettelyä! Jos jotain inhoan, niin tekopyhyyttä... :-/ Sanottakoon, että itsekin aikoinani olisin antanut kastaa lapseni lasten isän (katolinen kasvatus...) niin halutessa - en myöskään näe, että sitä mitään haittaakaan on. Mutta jos kristinuskoon ei kukaan kotona oikein usko eikä elä dogmien mukaan, ei kyllä mikään puolla tapakastetta...

Mutta nyt meni pahasti ohi, sori!! ;-)