Olen tosi onnellinen, että lapseni ovat rohkeita eikä puntissa nyhjääjiä

Vierailija:

Kiintymysuhde on häiriintynyt, jos hölöttää kelle sattuu, eikä tee eroa tuttujen ja vieraiden välillä.

Jos lapsella on kiintymyssuhde kunnossa, hänellä on ikään kuin mielikuva äidistä, jonka turvin hän uskaltaa paremmin tutustua ympäristöönsä. Ja sitten välillä käydään " tankkaamassa" sitä turvaa äidiltä, kuten tuossa kerhoesimerkissä. Jos on ongelmia kiintymyssuhteessa, niin ei uskalleta lähteä äidin luota mihinkään.

Näin muistelisin asian olevan.

15

Jos ilmapiiri on vihamielinen ja muu seura tuollaista kuin sinä, niin tuskin se äitikään oikeasti haluaa kanssasi keskustella. En minä ainakaan haluaisi ajatuksen ajatusta vaihtaa. You know - ajatus? Sellainen aivojen tuotos? Ai niin, millä niitä voisit tuottaa...

Verrata lapsia tuolleen. Et tiedä mitä nysvääjiä lapsistasi tulee isona, kun taas serkkusi lapset pärjäävät maailmalla.

hyvästä kehityksestä. Samassa jatkumossa on eri asteista käytöstä. Ääripäät on merkkejä ongelmista, siinä välissä on pitkä pätkä normaalivaihtelua.

Vierailija:

Minun 2 v ja 4 v lapseni ovat rohkeampia ja sosiaalisempia kuin serkkuni lapset ikinä (nyt 5 ja 7). Ajatelkaa, että noin isot on aina kyläilessä äidin syliin tunkemassa niin, ettei voi kunnolla mistään puhua. Minun lapseni taas uskaltavat tehdä kaikkien kanssa tuttavuutta.

Mun lapset on rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita mutta ne olisi mulle ihan yhtä tärkeitä, rakkaita ja hyväksyttyjä vaikka olisivat nysvääjiä. Inhoan tuollaista asennetta kuin ap:lla, ujous tuntuu olevan nykypäivänä paha vamma josta tulisi päästä eroon.

niin ei se että tuo käytös puuttuu, ole merkki huonosta kehityksestä. Erilaisuudesta vain.

piirre lapsessa: äidissä pakonomaisesti roikkuva ja kaikkien kaveri.



Ihmiset ovat erilaisia. Niin lapset kuin aikuisetkin.



Olen ihan onnellinen, että lapseni on ujo, koska ymmärrän hyvin hänen tempperamenttiaan. Rohkean räpättäjän kanssa voisin olla kasvattajana hiukan huuli pyöreänä, mutta yhtä onnellinen ehkä kuitenkin.