Äidille pukeutumisvinkkejä ;)
Täällä puhutaan lapsista ja heidän pukeutumisestaan, tiedän :)
Mutta auttakaa töihin palannutta äitiä ja antakaa jotain sopivia + muodikkaita vinkkejä piristämään pukeutumista :)
Asiakas ja istuntopäivinä on käytössä jakkupuku (housuilla tai hameella) + kauluspaita tai poolo (yleensä hihaton) ja joskus huivi. Tuo on ihan jees, mutta tylsääääääääää
Toimistopäivinä olen tähän mennessä käyttänyt pillifarkkuja, tunikoita ja pitkiä saappaita, joskus hametta + pooloa, toisinaan farkkuja ja kauluspaitaa. Mutta tuo on tylsää, tylsää ja tylsää. Miten piristää omaa pukeutumista, kun " ylilyöntejä" ei voi tehdä ja pitäisi pysyä suht konservatiivisena. Ehkä punaiset pitsihepeneet jakkupuvun alla tai timangistringit ;)
Voisikohan sitä pelata jotenkin väreillä tms. Mistäköhän löytyisi värikartta tai jokin ohje yhdistellä eri värejä? Luoja, että sitä tulee " tumpeloksi" kolmessa kotona vietetyssä vuodessa ;)
Mutta sinä aikana on koi sentäs laitettu uusiks ja lapset puettu sävy sävyyn,heh!
Kommentit (6)
Kävin aikoinaan esikoisen jälkeen töihin palatessani Stokkan pukeutumisneuvojalla. Hänellä oli ihan kivoja vinkkejä työasun keventämiseen ja piristämiseen. Lähinnä kyllä juuri noita huivi/koru/kengät(!)/vyö eli pieniä juttuja, koska perusasut nyt on niitä konservatiivisia. Pukeutumisneuvojalta ei ole pakko ostaa mitään. Ainakin itse sovelsin, koska paljon löytyy valmiina kaapista, kun vaan muistaisi ja hoksaisi. Ja osan ostin vasta myöhemmin. Myös sokoksella on pukeutumisneuvoja ja varmaan muuallakin.
Mieheni kävi tuollaisessa palvelussa Stockalla joskus vuonna yks ja kaks kun uraansa aloitteli - ja olimme tyytyväisiä lopputulokseen.
Tarvitseekin varata aika tunne heti alkuviikosta :)
Ja kiitos sinulle Finette vinkeistä, tuo värimaailma on minulle aina hieman ongelmallinen (itseni kohdalla, lapsille osaan kyllä värit valita). Hiukseni on lähes mustat ja ihoni valkoisempi kuin paperi (sillain hieman liiotellusti). Tuo ihotyyppi on aika haastava noiden värejen kanssa, kun toiset värit saa minut näyttämään vielä enemmän haamulta kuin normaalisti (ja toiset keltaiselta!). Kävin joskus teininä sellaisessa värianalyysissa, mutta tulos ei minua miellyttänyt (siis värien kohdalta) :(
On minullakin ongelmat :) Mutta kun assarit ovat nykyään kakskymppisiä ja puhuvat kieltä jota en ymmärrä, sekä käyvät iltaisin paikoissa mistä en edes tiedä jne. Niin tunnen itseni 60-kymppiseksi! Pukeudun kuin keski-ikäiset ja viikon kohokohta on nauttia perjantai-iltana pullo punaviiniä ja pihvi tuoretta tonnikalafilettä ;)
Olisikohan minulla jokin myöhästynyt kolmenkympin-kriisi, tai sitten töihinpaluu-syndrooma :)))
Ihan trendikkäältä nuo sinun vaatteesi kuulostavat nytkin...
Sanoisin sen verran että älä turhaan " kadehdi" ja yritä sulautua niiden parikymppisten joukkoon siellä työympäristössä, vaan ole reilusti se kuuskymppinen ;D
Ensinnäkin olethan jo kuitenkin äiti ja aikuinen, ja varmasti haluat luoda jonkinlaista uskottavuutta sekä heihin että muihin päin, eikö?
Itse olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, töissä myös melko konservatiivinen pukeutumiskoodi, mutta olen löytänyt oman tyylini ja olkoon se sitten mummo tai mitä, mutta se sopii minulle! Tärkeintä on löytää se oma tyylinsä ja viihtyä siinä, eikä niinkään yrittää väkisin sopeutua työyhteisöön. Siinä kadottaa helposti oman identiteettinsä.
Lisänä vielä hyviin edeltäviin vinkkeihin: itse olen myös ihan tumma, lyhythiuksinen ja hyvin vaaleaihoinen. Hankin melko särmikkäät pokat, pidän paljon trendikkäitä hopeisia koruja, ostan kivoja, jänniä laukkuja piristämään muuten vähän tylsiä asuja. TYkkään vaatteissa paljon mustasta, mutta vaaleaa ihoa vasten se on usein vähän kolkko. Lisään siis esim. mustan jakkupuvun alle jonkin kivan trendikkään värisen paitiksen, sähäkät saappaat, vähän glitteriä meikkiin jne. millä saa pientä piristystä helposti. Olen vaatefriikki ja poimin uusista trendeistä itselleni sopivat menemättä kuitenkaan yli. Kamalinta on mun mielestä 3-tai 4-kymppinen joka yrittää näyttää 2-kymppiseltä!
t. mummoäippä
En todellakaan jaksaisi parikymppisten tavoin juosta trendipaikoissa ja olla " niin ihqu" , tarkoitin vain että heidän juttunsa saa minut tuntemaan itseni VANHAKSI, joten pukeutumisella voisin " piristää päivääni" ;)
Ja tosiaankin on kamalaa katsottavaa kun joku nelikymppinen haluaa näyttää parikymppiseltä " pissikseltä" ...
Kuten mm. Finette ehdotti, on asustaminen helpoin, monipuolisin ja oikeastaan hauskin tapa!
Erilaisia huiveja, (pitkiä) kaulakoruja, cuff rannekoruja tai ohuita rannerenkaita, vöitä, kenkiä ja tietenkin laukkuja ;-).
Nämä ovat myös sikäli kiitollisia juttuja, että niitä on helppo (paitsi ehkä kengät) tilata netistä ulkomailtakin ja näin saa kivaa vaihtelua ja juttuja joita muilla ei välttämättä ole.
Asusteita on myös helppo pyytää vaikka miestä tuomaan tuliaisina ulkomaan työmatkalta ;-).
Laadukkaisiin perusbisnespukuihin (mustaan, harmaaseen, tummanruskeaan jne) on helppo yhdistää lähes mitä vaan ja oikeastaan oma asema ja firman pukeutumiskoodi on ainoa joka rajoittaa tätä.
Mulla ei ole koskaan töissä esim. pillifarkkuja tai tunikoita (tänä keväänä kyllä on, kun siirryn mammavaatteisiin). Mun työfarkut on semmoista ohuempaa kangasta prässeillä ja levenevät lahkeet. Muuten on tavallisia suoria housuja, hameita, pooloja, neuletakkeja, kauluspaitoja, takkeja, jne.
Mutta aika pienillä asioilla noita tavallisia tylsiä voi piristää.
Esim. valkoinen paita ja harmaat housut näyttää ihan erilaiselta, jos laitat niiden kanssa
- viininpunaisen huivin tai kaulakorun ja saman sävyisen vyön
tai samat mustana tai vaikka metallihohtoisena pronssina
Samoin monella tuntuu olevan monet eri pokat ja vaihtelevat niitä ja aina ilme muuttuu, vaikka vaatetus olisi sitä samaa musta-valko-harmaa-ruskea,jne.