Osaatko runoilla?

Kun iltana jo kolmantena

revontulet näin.

Niin vihreänä kateudesta

katsoin niitä päin.

Jos pensselöidä osaisin

mä revontulet nuo.

Niin taulukauppiaskin kysyis:

Milloin tulet luo?

Vaan eipä ole luonto-äidin´

kättä voittanutta.

Ja tässä juuri onkin tämä

kaikkein suurin mutta.

Kun Pallo Hullu Mosse

on taas täysin kuutamolla.

Niin Sarin täytyy tarkkana

myös kameroineen olla.

Vaan Mosse tietää että

jos nyt haukkaan kuutamossa.

Niin emäntäni kanssa 

ollaan kiinni palkinnossa.

Pelastakaa kaikki vasat

jotka pulahtavat.

Tiedän että niiden emot

hädissään jo ulahtavat.

Jotkut ovat sitä mieltä,

että luonto hoitakoon.

Ja pois ne joutaa sieltä

jotka eksyy jorpakkoon.

Veikkaan että pelastaja

myöskin tirauttaa.

Tyytyväisen kyynelen

kun joku pirauttaa.

Saahan tässä mukavasti

liikuntaa myös hän.

Joka laittaa päälleen

puvun veden pitävän.

Ja kaikki osapuolet ovat

jälleen tyytyväisiä.

On hyvä että suurin osa

on näin selväpäisiä.

Pelastakaa kaikki vasat

jotka pulahtavat.

Tiedän että niiden emot

hädissään jo ulahtavat.

Jotkut ovat sitä mieltä,

että luonto hoitakoon.

Ja pois ne joutaa sieltä

jotka eksyy jorpakkoon.

Veikkaan että pelastaja

myöskin tirauttaa.

Tyytyväisen kyynelen

kun joku pirauttaa.

Saahan tässä mukavasti

liikuntaa myös hän.

Joka laittaa päälleen

puvun veden pitävän.

Ja kaikki osapuolet ovat

jälleen tyytyväisiä.

On hyvä että suurin osa

on näin selväpäisiä.

Mä olen aivan kuittina

kun pizzaa metsästän.

Voi mistä saisin euroja

mä hiukan enemmän.

Pizzaa tekis mieli,

vaan pizzaa en mä saa.

Kun kaikki halvat pizza

paikat täytyy lopettaa.

Mä omistan vain 6 euroo,

enkä enempää.

Vaan jostain päin mun 

täytyy tämä pizza metsästää!

Voi Sippilän Sipi, miksi köyhiä vainoot?

He sulle on kai pahikset ainoot.

Jos köyhät aikaiseksi kyykkyyn saisi,

se Suomen kilpailukyvyn pelastaisi.

Osaan.

Hän heitti päällemme kylmää vettä

eikä suostunut kertomaan, että

mistä sitä halpaa köyttä nyt sitten saa.

Kyykyssä, köyhät, jatkakaa!

- -

Minä päättäisin päiväni tähän,

mutta rahaa on liian vähän.

Anteeksipyydellen palajan töihin.

Sairaspäivän puuhana lisään reikiä vöihin.

- -

Jaa mutta vyö!?

Jo päättyy tää synkeä yö.

Solki nahkaa hiljalleen syö.

Vaan mulla on yötön yö.

Kyllä teidänkin täytyy viedä lapset lentokoneella ulkomaille

-sanoi appiukko ylhäältä käsin.

Ajattelin tarjota hänelle ensimmäisenä matkustamisen elämyksen.

Postimerkki persiissä Timbuktuun.

Meillä muilla ei sitten olekaan varaa matkustaa.

Korvat soivat vieläkin

kun Mihailii mä hurrasin!

Ja nyt on vuoro, Lavrovin

siis korvatulpat asensin.

Älkää sitten säikähtäkö

ääntä Lavrovin.

Se tulee niin kuin pohjalta,

pelti-tynnyrin.

Miksi on niin möree-ääni,

tällä Sergeillä.

Ääni melkein särkee pääni,

puhuis käsimergeillä. 

Meidän Kaisa hiihtelee

ja posauttelee tauluun.

Suomen kansa kiittelee

ja yhtyy Maamme-lauluun!

Vaan jos ei Kaisa osuis aina

edes yhteen tauluun.

Niin silloin täytyy turvautua

kahteen -Maamme-lauluun!

Ja kerralla jo seuraavalla

napsahtelee tauluun!

PilipaliPOM, mullapas hyvää siideriä on! Molskis sinne tipahtaa pari jääpalaa loiskahtaa..on suussa sulavaa hyvää siideriä maittavaa. Seuraksi siihen pari palaa suklaata tummaa ihanaa. 

Tämän päivän tapahtumat

riimitellään tässä.

Kun olen jälleen sohvallani

yksin lepäämässä.

Aamu alkoi A:lla niin kuin

alkaa kaikki aamut.

Ja pikku hiljaa unohtelin

näkemäni haamut.

Kun itseäni herättelin

kahvi kupposella.

Niin heti kohta täytyi

tämä kone tutkiskella.

Sähköposti osastossa

oli yksi juttu.

Sinne oli viestittänyt

kiireisempi tuttu.

No vastausta laittamaan

jo tälle tuttavalle.

Kun tiesin hänen joutuneen

jo suuren huolen alle.

Vaan osasinpa neuvoa mä

tuttavaani tätä.

Kun ystävääni hyvää en mä 

koskaan pulaan jätä.

Vaan palataanpa tämän aamun

muihin tapahtumiin.

Kun tv-kaukosäädin meni 

jollain tavoin jumiin.

Vaan siitäkin mä selvisin 

kun nokkelasti toimin.

Ja kaikki pisteet kotiin päin

mä jälleen kerran poimin.

No kello näytti sitten kohta

melkein yhdeksää.

Ja päätin etten kämpilleni

tänään minä jää.

Vaan lähden ulos aurinkoon

ja ilmaan koleaan.

Kun tiedän että lenkkeilystä

voimaa minä saan.

Ja niin mä sitten suuntasin

taas luotopolulle.

Kun tiedän että luonto antaa 

voimaa solulle.

Vaan nyt mun täytyy lopettaa

kun kännykkäni soi..

Tää puhelu on tärkee,

enkä keskittyä voi..

Samualiani rassailen
Ja kaalia syön
Näitä juttuja harrastaen
Jaksan koko yöN
T: hemuli

Arja-kulta Koriseva.

Sun hymys mua niin piristää!

Sä oot sarjatultaporiseva!

Joskin kaulasuontas kiristää!

Jos talon minä omistaisin,

vaikka pienenkin.

Sen köyhälle mä somistaisin,

lailla ministerin.

Vaan enhän minä pisteitä,

noin pääse keräämään.

Kun asunnotta itsekin,

mä joudun kiertämään.

Ja miten sen mä päättäisin,

kelle lahjoittaa?

Teki sitten kuinka vaan

niin moitteet aina saa.

Mä antaisinko asunnon,

Suomalaiselle?

Vaiko sitten Juhan lailla,

muukalaiselle?

On muukalainen keulilla,

näin Merkel komentaa.

Ja Juhan täytyy kanslerin,

tää toive toteuttaa!

Olkapäitä piiloon mutta

baskeri saa jäädä.

Ethän sinä sentään sitä

Velttoo ulos häädä.

Niin pieni on mun liiteri,

vaan siellä kuivat puut.

On repussani siideri,

makkarat ja muut.

Osaan. Paska haisee ja banjo soi, pieru perseessä karkeloi.

Levi lienee sulana,

ei ruuhkaa Rukalla.

Ylläskään ei yllätä,

ees´hiihtosukalla.

Tahko tahtois että,

sataisi ei vettä.

Jo nälissään, tuo

hyönteinen,

etsiskelee mettä.