Osaatko runoilla?

Meidän Kaisa hiihtelee

ja posauttelee tauluun!

Suomen kansa kiittelee

ja yhtyy maamme lauluun!

Kaisa hiihtää kovaa!

härnää Soukalovaa!

Kaisa ampuu tarkkaan

osuu vaikka markkaan!

Siperia opettaa, Kaisa

ei saa lopettaa!

Seija paasoo

Matti huutoo

Pekka luppoo

poutoo.

Salojärven

Visku neuvoo

miten tuulessa

soutoo.

Kesämökin rauhaan

Patrik vetäytyi.

Tarttui löylykauhaan

Sanna herkistyi.

Yhdessä kun ollaan

lauteilla me näin.

Ei mittari jää nollaan

se pyörii silmissäin..!

Sanna heittää hiukan

vettä kiukaaseen.

Pitää asun niukan

järveen tästä meen.

Patrik ei voi uida

kun side ahdistaa.

Vaan eipä sitä puida

kun yhdes olla saa.

On alku

On loppu

Sä kädessä Jumalan oot

Älä siis pelkää

Hän sua auttaa ylittämään

senkin vuoren, jota ei voi ylittää

On loppu

On alku

Viivi Lehikoinen

jo EM-kultaa toi.

On se melkomoinen

maamme laulu soi !

Viivissä on voimaa

ja sisua myös niin.

Tahtoa niin roimaa

siks me voitettiin !

Teemua ja Sirpaa

nyt onnitella saa.

Heil on nyt rahaa,

Prahaan matkustaa.

Hevosajelulle,

siel jos päästä vois.

Kuiskaan sitten sulle:

En koskaan lähde pois.

Myös jokiristeilyllä,

käydä tahtoisin.

On onnen pilvet yllä,

mä mistä uneksin.

Loistavia!

Ole Einar tyytyväinen,

Kaisastamme, kuumasta.

Hän on meidän Mäkäräinen,

jota pitelet, sä uumasta.

Kaisa on nyt kauneimmillaan,

kuvassamme, tässä.

Kanssain hän ei jouda hillaan,

oon siis yksin, rämpimässä!

Vaan Kaisa jos viel vapautuu,

kanssain´ suolle rämpimään.

Niin kunto tuskin rapautuu,

tuu luoksein, lämpimään.

Sukset jalkaan voit sä laittaa,

jos niin sä tahdot vaan.

Hiihtäen voit matkaa taittaa,

tuuthan sankoo kantamaan.

Tumma taivas, tumma maa.

Yössä vesi, suihkuaa.

Kuvan kauniin, siitä saa.

Näin Matti malttaa, odottaa.

On elokuu, ja kukas muu.

Kuvaamaan, jo asettuu.

Kunhan päivä, kirkastuu.

Kuvaan kaikki, ihastuu.

Akka ja ukko

akalla aukko

Ukolla suoros

Sun vuoros

Monta kertaa

Ukko ahertaa

Antaa itsestä

Kunnes ei kestä

Ulos kaaressa lentää

Ja oloaan keventää

Aavan meren tuolla puolen

Reiska odottaa.

Saapa nähdä jos mä kuolen,

enkä koskaan saa.

Palkintoa tuota,

joka mulle kuuluu vaan.

Raatiin en mä luota,

en totta tosiaan.

En ehkä osaa sulle sanua.

Mut sinunlaistas hanua

en tahtois tavata

ees 2080-luvulla.

On ilta seis, synkkä sun makkaras salaisuus,

himmentynyt kuu ja sua huhuan menneisyydestä,

tunnustetusta isyydestä,

arkkivihollisen vihlovan kulmahampaan raosta.

Enkä koskaan saattanut maailmaan lasta.

Kello käy. Känny soi. Minä elämältä kaiken koin.

Kiivas on taistelu silmien...

Unihiekkaa.. niin pilvinen... Olisi aika ylös rävähtää, siippakin keinussa märähtää.

Radiossa soi Beethoven... korvani huutavat: "Ei morjens..." Rakkaalla lapsella on monta nimeä...aamu sarastaa.... on niin pimeä.

Nyt minä nousen. Sen minä teen... Taakse jäänyt on burana c

Runo Antille.

Antti, Antti. Arvokkaampi kuin pullopantti.

Sut varoen öljyssä paistaisin, jauhoissa paneroisin, sisälmyksesi haaskaisin,

varoen maistaisin ja tuoksusi huumaavan haistaisin,

saisin aidsin ja kuolisin.

Ja leppäsavumakkara tuudittaisi kesäistä yötä.

Suvi suloinen on meillä parhaillaan

Suvi suloinen saa kiitosta nyt vaan

Suvi suloinen nyt kymppitonnillaan

Suvi suloinen nyt pääsee juhlimaan

Suvi suloinen on meillä parhaillaan

Suvi suloinen saa kiitosta nyt vaan

Suvi suloinen nyt kymppitonnillaan

Suvi suloinen nyt pääsee juhlimaan

Tää Vainionpää ei punkkaan jää

salamat maahan kun ennättää.

Sun täytyy salamaa metsästää

ennen kuin tuuli sut lennättää

Börjen henki varjeltuu

pian taas maistuu luu.

Börje täysin palautuu

onneks vanki asettuu.

Börje tekee hyvää työtä,

ain etsiessään rosvoja.

Börje lepää monta yötä,

hoidellaan sen haavoja.

Tää Börje ei saa kuolla,

kirjoistamme, unholaan.

Se tahtoo vielä nuolla,

pelastajaa, kasvoistaan.

Kun Kalle menee Pizzalle

niin Silviakin huokaa.

Putoon kohta pöydän alle

jos en saa mä ruokaa.

Smoolannissa kokki tykkää,

varmaan tästä vierailusta.

Pizzaa uuniin kohta lykkää,

josta ei saa tulla musta.