Tsiisus miten toi CMX voi olla teennäistä.
Ihan totta, olen siis yrittänyt nyt ymmärtää mutta koskaan ei ole kolissut. Nyt ostin levyalesta Talvikuninkaan ja just joo tää on niin tätä - yliopistopaskaa, jossa laulutaitoa korvataan nk. syvällisillä sanotuksilla. - Joo ja oon ite yliopistoni käyny niin ettei tarvii väittää ett on joku kompleksi.
En tajuu, mieluummin kuuntelen vaikka jotain teräsbetonia, jossa sentään laulaja on suvereeni.
Kommentit (29)
Tehnyt vain hitaita runollisia lauluja, itse en jaksa kuunnella :)
Keksi nyt äkkiä jotakin vastalauseita!! ;)
Vierailija:
Yrjänä on useasti mainostanut sitä että kun biisit on niin ja niin syvällistä, moni ei ymmärrä ja blaa blaa... Vastailee kysymyksiin aina hetken mietittyään jotain erikoista tahalleen että kaikki olisi hämillään!
En minäkään väitä ymmärtäväni kaikkea taidetta, mutta enpä menisi sitä määrittelemään tekotaiteeksi. Sehän vasta koomista olisi; kun MINÄ en ymmärrä, niin sen on PAKKO olla tekotaidetta. Nih!
Minusta Yrjänä ei ole ollut mitenkään tyrkyllä. CMX on varsin suosittu ja lisäksi Yrjänä tekee muutakin (esim. ne runot), joten onhan se nyt luontevaa olla esillä.
Ei taiteellisuuden tarvitse olla boheemia " minä en puhu työstäni kenellekään mitään, koska olen taiteellisen vaatimaton" -nyhjöttämistä.
Ärsyttävä! Minä ymmärtäisin häntä jos ei olisi niin olevinaan!
aidosti eikä johonkin hemmetin itsepönöttäviin kummallisuuksiin kiedottuna. Kun tekee taiteellisesti kunnianhimoista juttua se on moniselitteinen ja siksi ehkä ei-heti-niin avautuva, mutta jos koko homman tekee niin, että se itsetarkoitus on vaikeaselkoisuus niin silloin kyse on tekotaiteellisuudesta. Kyllä sen huomaa.
Otetaan vaikka 1970-luvun lopun Bowien Berliinikausi, trilogia Low-Heroes-Lodger. Innovatiivista mielenkiintoista älykästä ja ristiriitaista ja silti ne biisit svengaa itsellän ja Bowien ääni toimii.
Ap
Kauko Röyhkä on toinen sankari. Ok, sillä on muutama nätti juttu jossa sen rajoittunut ääni pelaa kuten Lauralle, mutta ylipäänsä sekin joutuu " tulkitsemaan" kun sen laulutaidot ei riitä tulkintaan.
Mutta minusta CMX sanoituksissa vaikeaselkoisuus ei tosiaan ole itsetarkoitus. Eikä ne kaikki ole edes mitenkään haastavia. Esim. Puuvertaus ja Ei yksikään.
Yrjänä on useasti mainostanut sitä että kun biisit on niin ja niin syvällistä, moni ei ymmärrä ja blaa blaa... Vastailee kysymyksiin aina hetken mietittyään jotain erikoista tahalleen että kaikki olisi hämillään!
Kyllä sen teennäisyyden huomaa. Itse pidän esim Jarkko Martikaisesta koska ei tuo itseään niin tyrkysti esille, häntä pidän taiteellisena, ja nyt en puhu YUP:sat vaan ihan miehestä omana itsenään!