KOKS, millanen paikka synnyttää yms? Kenelläkään tietoa?

Siellä todellakin käskytetään ja isä ei saa osallistua mihinkään. Meillä esim. isä ei ole leikannut kummankaan napanuoraa, kun ei ole itse älynnyt ängetä sinne kätilöiden väliin sitä vaatimaan.



Eka kätilö oli sitten vielä ihan kypsä työhönsä, eikä ohjannut synnytyksessä ollenkaan, ja siitä tulikin massiiviset repeämät. Toinen synnytys menikin sitten ihan jees, kun itsellä oli jo kokemusta.



Ja synnyttäneiden osastolla oon kummankin kanssa saanut olla yhden päivän yksin kahden hengen huoneess, ja lopun aikaa on ollut kaveri. Siellä osastolla se meininki on kyllä kuin armeijassa, ja jos ei ole koko ajan vaatimassa, niin mitään ei kyllä kerrota eikä auteta.



Ja mun lapsista on mittailtu keltaisuutta kummastakin, mutta mitään ne ei vapaaehtoisesti kerro, että mitä tuloksia niissä mittauksissa on tullut. Ja sit kun työvuoro vaihtuu, niin taas on uusilla hoitajilla eri raja-arvot kuin edellisillä. Se kaikki tuntui jotenkin ihan holtittomalta.



Musta siellä on ollut lähinnä pelottavaa. Mutta onneksi molempien kanssa on päässyt suht. nopeesti kotiin ja saanut siten ihmisarvon takaisin.

Ootko 8 varma, että puhut samasta sairaalasta? Kuullostaa todella vieraalta. Meillä isältä oikein kysytiin, että haluaako leikata napanuoran. Osastolla sain apua tarvittaessa eikä siellä kyllä ainakaan mua määräilty. Jos oli kysyttävää niin sain kyllä ihan asialliset vastaukset.

Ihan jees. Meitä oli kolme samassa huoneessa silloin.

Meitä oli kaksi silloin ainakin siinä huoneessa, jossa minä olin. Silloin oli kova ruuhka ja vähän patistelivat kotiin. Amme oli, mutta en siihen ehtinyt. Kun tutustuttiin sairaalaan niin esittelivät. Kannattaa käydä tutustumassa, sinne on aina tiettyinä päivinä tutustumiset, kysy neuvolantädiltäsi!



Olen synnyttänyt toisen lapsemme Kätilöopistolla ja täytyy sanoa että KOKS on aivan peräkylää joka suhteessa. Vähän musta kyykytetään asiakasta. Kun tulin sairaalaan niin ekana valmisteluhuoneeseen odottamaan ja isälle vaan sanottiin että odota käytävällä. En ihan ymmärtänyt miksi niin? Olin siinä vaiheessa jo 10cm auki ja kun riisuin vaatteita ja vaihdoin päälle sairaalan kaavun niin siinä olis isäkin voinut olla avuksi. Jakkaraa en meinannut millään saada vaikka sairaalaan tutustuessa sitä auliisti esiteltiin ja siinä sai kokeilla istumista. Tämä ehkä riippuu kätilöstä. Mitään hyvää syytä sen epäämiselle ei ollut, mutta kovasti yrittivät kellistää sängylle. Ekat ponnistussupistukset tulikin niin että seisoin sängyn vieressä ja odotin jakkaraa. Siinä yritin sitten pidätellä.



Turhaan tässä mitään stooria kirjottelen. Olen henkeen ja vereen luomuihminen ja KOKS ei nyt vaan ole mikään kovin luomuhenkinen vaan vähän sellainen vanhanaikainen. Varmasti siellä on kyllä ihan hyvä synnyttää, mutta itse en vain viihtynyt.

Mulla kokemuksia vuodelta 2004 eli jokseenkin vanhoja tosin.



2 äitiä oli silloin samassa huoneessa. Amme oli silloin uusi ja ehdin olla siellä jonkin aikaa. Tutustumisen aikaan amme oli vielä remontissa eikä valmis.



Usein olen kuullut sellaisia kokemuksia, että " alakerrassa" , synnytyssalissa on hyvät, mukavat kätilöt (aina lienee poikkeuksia ja huonoja päiviä), yläkerrassa on taas vähän... no, siellä en huipputapauksiin törmännyt, jos näin vaikka sanotaan...

siellä synnytin ja aivan ylhäisessä yksinäisyydessä saatiin miehen kanssa olla. Synnytyssalit oli tyhjiä. Osastolla oli kai aika tyhjää koska ne pari päivää jotka siellä olin, sain olla yksin kahden hengen huoneessa. Vauva syntyi sunnuntai-iltana ja pääsin kotiin keskiviikkona.

Ammeeseen en mennyt vaan katteltiin telkkaa siellä synnytyshuoneessa ja nautittiin siitä kun kätilöt(t) olivat vain meille omistautuneita.

kun vieraita oli rajoitettu. Vierailuaikana sai käydä isovanhemmat ja milloin vain isät ja sisarukset. Muuten vieraita sai ottaa vastaan siinä osaston ulkopuolella aulassa. Ihanan rauhallista kun ei ole naapurilla koko suku yhtäaikaa käymässä ja itse yrität vaikka imettää vauvaa tai nukkua ja sata ihmistä on siinä verhon takana.