Miksi synnytyssairaaloista on poistettu vauvalat?

70-luvulla kukaan ei ollut masentunut vaan onnellinen kun sai lapsen. Olisin mieluusti hoitanut vauvaani jo laitoksella.



Ensimmäinen kunnollinen kosketus lapseen tapahtui lähtöpäivänä jolloin äiti sai riisua vauvan, kylvettää ja pukea omiin vaatteisiin



Lastenhoitaja oli vieressä katsomassa onnistuuko homma ja tarvittaessa ohjeisti äitiä. Minulta homma sujui kuin ennen tehneeltä vaikken koskaan ollut vauvoja hoitanut, nainen on tehty äidiksi ja osaa automaattisesti hoitaa jälkeläistään - jos on normaali.

Mulla takana kolmatta vuorokautta valvomista, myrkytys ja yli vrk synnytysyritys+yö leikkurissa. Aamuyöstä tultiin huoneeseen ja hoitaja kysyi haluanko vauvan olevan vieressä vai haluanko nukkua ja vauva hoitajilla. Aamuyön tunnit sitten nukuttiin vierekkäin vauva ja minä, mutta seuraavana yönä oli osittain kansliassa ja nukuin pois univelkaa että jaksoin edes olla pystyssä tarpeeksi. Siinä sairaalassa sanottiin että äidinkin on hyvä saada lepoa ja hyvin voi antaa yöhoitoon.

Minua ei tultu herättämään ruoka-aikana, antoivat korviketta kerran ja aamusta jatkettiin imetystä. Meitä oli huoneessa 2 äitiä, toinen vauva huusi yötäpäivää kokoajan, omani vain nälissään. Olin niin puhki että nukuin ekat yöt naapurista huolimatta ja reagoin vain vauvani itkuun.

Olosuhteet sairaalassa olivat aivan hirveät. Sen jälkeen lapsen hoitaminen kotona oli todella helppoa. Oli ihanaa, kun kotona sai nukkua! Sukulaiset vielä päivittelivät, että olisi kannattanut olla pitempään sairaalassa " lepäämässä" . Ilmeisesti se on joskus ollut lepoa.

Ei olisi edes tarvinut vauvaa imettää ensimmäisenä yönä, mutta olen halunut, että maidontuotanto alkaisi.

Pari kertaa vein vauvalaan kun kävin sairaalan kioskilla ostoksilla.

ja osastolle päästiin siinä yhden aikaan. Sanoivat että ottavat vauvan kansliaan yöksi, jotta saan vähän nukuttua. Aamulla kuuden aikaan tuotiin vauva viereen ja siinä hän olikin siihen asti,kun kotiin lähdettiin=) Tää oli hyvä käytäntö minusta. Suihkuun mennessä sanoin huonekaverille, että jos vauva alkaa kovin huutamaan soittaa kelloa.



Ja vaikka vauva olisi ollut joka yö hoidossa, tuskin olisin nukkunut yhtään enempää kuin nytkään. Siitä pitävät huolen toiset vauvat, ikävä kyllä. Päivisin sitten sai nukuttua vauvan kanssa.

Vasta kun kotiin pääsee voi nukkua kunnolla, vaikkakin on yösyöttöjä, mutta se väli siinä on yleensä hiljaista, eli pystyy nukkumaan =)

yleensä huoneessa on ainakin 1 vauva ja äiti oman vauvan lisäksi. Tuntemattomia vieraita käy päivisin. Ruokaa saa vain silloin, kun sitä on tarjolla. Jos on ruuhka-aika, kätilöä saa odottaa ja odottaa.

Kun ne vauvatkaan eivät nuku samassa rytmissä. Onpa kiva herätä muiden vauvojen itkuun kun on juuri saanut omansa hoidettua ja unen päästä kiinni.

hankitte? Meillä ainakin lapsen isä oli hoitamassa vauvoja aktiivisesti alusta asti.

Univajeen viimeistelee yhteisasuminen 4:n hengen huoneessa, jossa päivisin ravaa porukkaa kuin markkinapaikalla. Jo valmiiksi unihäiriöiselle tuo on shokki.



Olen synnyttänyt v. 2001 ja 2003 ja molemmissa sairaaloissa sai kyllä vauvan hoitoon kun tarvetta oli (sitä jopa tarjottiin Tammisaaressa).



Me synnyttäneet ja hoitohenkilökunta ei aina muisteta kuinka hurja juttu tuo synnyttäminen on. Olin monta kesää opiskeluaikoina isossa sairaalassa synnyttäneiden osastolla siivoamassa ja aina minua jaksoi järkyttää, kuinka haurailta ja väsyneiltä juuri synnyttäneet äidit näyttivät.

Oma vauva ei olisi häirinnyt, jos olisi saanut sen viereensä, mutta huoneessa oli kuusi muuta äitiä vauvoineen, aina joku itki yötä päivää. Olin ihan paskana ja itku kurkussa kun en saanut synnytyksen jälkeen nukuttua pariin vuorokauteen melkein yhtään. Sitten vielä hoitaja sanoi, että nyt on hyvä levätä täällä osastola kun vielä voi, kotona kun ei sitten voi! Olin ihan hermona kun uskoin hoitajaa ja ajattelin, ettei vauvan hoidosta tule mitään jos tämä nyt on sitä lepoa! Tietenkin sitten kotona sain levättyä ja toivuttua paljon paremmin, mutta jäi kyllä kauheat muistot. Tietysti ymmärrän, ettei kaikille riitä yksityishuoneita.

Toisen syntyessä isä oli tietenkin esikoisen kanssa kotona.

Äiti pystyy oikeasti lepäämään kotona paljon paremmin, kun itkeviä vauvoja on samassa huoneessa korkeintaan yksi. Kunhan synnytys lähtee käyntiin niin kotona pärjää paremmin, vaikkei vielä pystyisi edes istumaan.

Vierailija:

Äiti pystyy oikeasti lepäämään kotona paljon paremmin, kun itkeviä vauvoja on samassa huoneessa korkeintaan yksi. Kunhan synnytys lähtee käyntiin niin kotona pärjää paremmin, vaikkei vielä pystyisi edes istumaan.

Ymmärrän, että esikoisen synnytyksen jälkeen sairaalassa haluaa olla muutaman päivän ja silloin voi tulla kovakin väsy, kun eihän siellä kumminkaan saa levättyä kuten kotona. Mutta jos kaikki on hyvin, ei suurempia verenvuotoja ja synnytys ollut normaali, niin eikö normaalilla naisella sen verran voimia ole, että ne päivät jaksaa?! Lepää sitten kotona, kun isä voi hoitaa vauvaa. Ei siellä synnärillä nyt kuitenkaan montaa päivää tarvi olla, jos kaikki on ok. Ja ihan oikeasti, ei yhden yön unilla monen kuukauden valvomisia jaksa =O Samaan sysyyn se menee se ekakin yö ;)



Ja toisen lapsen saaneet voi häipyä sairaalasta vähin äänin kotiin nukkumaan viimeistään synnytystä seuraavana päivänä (jos äidillä ja vauvalla kaikki hyvin). Sinne tarvi jäädä univelkaa keräämään... Ihme touhua, että terveet naiset makaa sängyillä ja valittaa, kun naapurin vauva itkee. Lähtekää kotiin sieltä makaamasta ja valittamasta!

kun lääkärillä ei ole aikaa tavata. Ei siinä silloin voi kotiin lähteä.

Vierailija:

Ymmärrän, että esikoisen synnytyksen jälkeen sairaalassa haluaa olla muutaman päivän ja silloin voi tulla kovakin väsy, kun eihän siellä kumminkaan saa levättyä kuten kotona. Mutta jos kaikki on hyvin, ei suurempia verenvuotoja ja synnytys ollut normaali, niin eikö normaalilla naisella sen verran voimia ole, että ne päivät jaksaa?! Lepää sitten kotona, kun isä voi hoitaa vauvaa. Ei siellä synnärillä nyt kuitenkaan montaa päivää tarvi olla, jos kaikki on ok. Ja ihan oikeasti, ei yhden yön unilla monen kuukauden valvomisia jaksa =O Samaan sysyyn se menee se ekakin yö ;)

Ja toisen lapsen saaneet voi häipyä sairaalasta vähin äänin kotiin nukkumaan viimeistään synnytystä seuraavana päivänä (jos äidillä ja vauvalla kaikki hyvin). Sinne tarvi jäädä univelkaa keräämään... Ihme touhua, että terveet naiset makaa sängyillä ja valittaa, kun naapurin vauva itkee. Lähtekää kotiin sieltä makaamasta ja valittamasta!

Lohduttavaa kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia sairaala-ajasta. Itse olen jotenkin häpeillyt sanoa sitä, että sairaalassa oli mielestäni kamalaa. Etten leimautuisi ruikuttajaksi, joka ei edes halua hoitaa vauvaansa. Mietin tuota otsikkoa vielä, paremminkin olisi pitänyt laittaa se muotoon " miksi juuri synnyttäneellä äidillä ei ole mahdollisuutta levätä yhtään synnytyksen jälkeen?" . Mutta suurin osa keskustelijoista tajusi pointin. Eli en haikaile mitenkään 70-lukulaisen systeemin perään, vaan kannatan vierihoitoa jo imetyksen onnistumisenkin vuoksi. Mutta jotenkin tuntuu, että tässäkin asiassa ollaan menty liian pitkälle. Puolikuolleet ja kipeät äidit " raipatetaan" ylös vauvaa hoitamaan jos suinkin vaan jaloillansa pysyvät.



Suosittelen kaikille pikaista kotiutumista vauvan kanssa, jos vaan oma ja vauvan terveys sen sallivat.

Vauvalla ei ollut mitään ongelmaa, mutta halusivat silti seurata vauvan vointia.

sen vauvankin elämän rankimman kokemuksen jälkeen valmiit lykkäämään sen kauas tutusta äidin äänestä, tuoksusta jne. jonkun täysin tuntemattoman hoidettavaksi. Enkä mä edes tajua kuinka jollain ei ole sen vertaa äidinvaistoa, että pystyy edes nukkumaan ilman vauvaa, kun on juuri sen avuttoman nyytin synnyttänyt.



Sairaaloissa toki täytyisi panostaa entistä paremmin perhehuoneisiin, että isätkin voisivat olla siellä, ja hoitaa esim. vauvan vaippojen vaihdon, jotta äidin ei tarvitsisi muuta tehdä kuin olla vauvan kanssa ja imettää.

jos ei yhteiskunnan melkein ilmaiset palvelut kelpaa, menkää yksityiselle, synnyttäkää kotona oman lääkärin kera.



mutta älkää valittako ilmaisesta palvelusta!