5-vuotiaan ongelma: auktoriteetin hyväksyminen!

Ongelma on päiväkodissa.

Minusta lapsesi kuulostaa harvinaisen helpolta noiden esimerkkien perusteella.

Vaikka msta jopa toi 18 kertoma meni vielä ihan tavallisen rajoissa. Paitsi, jos se nyt on joka päivä tollasta vuodesta toiseen...

Päiväkodissa nyt se ongelma että " koska hän täyttää jo 6v ja aloittaa syksyllä esikoulun niin pitäisi osata kunnioittaa auktoriteetteja" .



ap

väkivalloin kukaan ei pääse kenenkään auktoriteetiksi vaan sen aseman saaminen edellyttää luottamusta ja kunnioitusta



mitä haastavampi lapsi, sitä parempi pitäisi aikuisen olla tunnetaidoiltaan.



Ei ne aina päiväkodissa mitään supernannyjä ole

5-vuotiaan kanssa voi jo keskustella aika paljon.



En mitenkään jaksa uskoa, että tarhan hoitajien mielestä olisi kauheaa sanoa asiat kaksi kertaa, että lapsi tottelee.



Ehkä hän ei tarhassa tottelekaan, ei edes 20 sanomisella ja kiukkuaa siellä. Ehkä, niin kun joku ehdotti, hän ei ole tottunut, että vieras komentaa ja sanoo mitä pitää tehdä, eikä halua totella.

Sanot vaan iloisesti: mitä nopeammin syöt sen nopeammin pääset takaisin leikkimään!

Lisäksi ennakoi, eli sano lapselle etukäteen koska lähdetään. (5min kuluttua syödään. tai kun iso viisari on ylhäällä niin lähdetään)

Lue myös Keltikangas-Järvisen Tempperamentti-ihmisen yksilöllisyys, niminen kirja.

Itse varasin ajan perheneuvolasta omaehtoisesti, koska minua ahdistaa tämä tilanne. Poika ei puhu juurikaan päiväkodin tapahtumista, mutta haettaessa henkilökunta kertoo että taas ei xxx osallistunut tms. Ja vanhempainkeskustelussa oli enemmänkin juttua tästä auktoriteettiongelmasta. Voi olla totta että lapseni ei ole tottunut antamaan kaikille aikuisille auktoriteetti-asemaa. Etenkin kun siis isovanhemmat ovat sellaisia suht vietävissä olevia ja neuvoteltavissa. Ja aikuiset hänen elämässään olivat syksyyn saakka minä, isänsä (jota myös tottelee ja häntä jo heti ekasta sanomisesta, isänsä ja järeä mies), isovanhemmat (jotka siis hellämielisiä ja neuvottelevia, hemmottelevia). No, kerhontädit olivat myös elämässä, heitä totteli siis useimmiten.



ap

Perushelpolta lapselta, jolla on jokin ongelma nyt päiväkodin kanssa, ja se pitäisi selvittää.



Äläkä todellakaan ala säädellä lapsesi tunteita. Miltä itestäsi tuntuisi, jos vaikka miehesi ilmottais, että et saa olla pettynyt, surullinen tmv, jos sinusta siltä tuntuu. Lapselle leikin keskenjääminen on iso asia, ja jos lapsesi ottaa sen noinkin hyvin, että tottelee, mutta sitten murjottaa, niin sun asiathan on loistavasti. Anna hänen näyttää pettymyksensä, kuitenkaan kiinnittämättä siihen liikaa huomiota!! Musta kuulostaa, että sinä provosoidut itse tosi helposti, jos lapsen murjotus saa sut helisemään.

Vierailija:

Vierailija:

Ei kai se nyt ole niin ihmeellistä.

Mun on myös vaikea uskoa, että päiväkodissa kaikki hoitajat kuuluisivat tuohon ryhmään, joten ilmeisesti päiväkodissa on jokin muukin ongelma kuin se, että poika ei tule toimeen lässyttäjien ja provosoituvien kanssa...

Ei ole ehkä vaan tottunut olemaan muiden " käskettävänä" ja kokee ettei häntä saa muut komentaa kuin äiti ja isä.

mutta aika paljon tuntuu niitäkin piisaavan. Meillä nämä osaavat työntekijät kehuvat lasta ja sanovat, että sen kanssa on helppo tulla toimeen, ja nämä toiset sanovat, ettei mistään tule mitään, eikä se tottele ollenkaan

Kas miten ne työntekijät ovatkin niitä " osaavia" jotka kehuvat lastasi? Ei ole ikinä koskaan tullut mieleen, että " nämä toiset" olisivat oikeassa? Eihän se voi olla, ei tietenkään. Sähän olet ollut monta päivää kärpäsenä katossa ja TIEDÄT, että lapsesi oikeasti tottelee " osaavia" :-D Voi jeesus... Ei ole tullut mieleen, että se on paljon helpompaa hymistellä, että hyvin menee jne. kuin ottaa vanhemman kanssa puheeksi lapsen käyttäytymis/keskittymisvaikeudet? Kuten tästäkin keskustelusta huomaamme...

tuli tästä johdonmukaisuudesta mieleen, että juuri nämä " viisaat" " taitavat kasvattajat" , jotka aina vuodattavat tämän mantransa ovat itse kaikkein epäjohdonmukaisempia ja helpoiten käännettävissä olevia, ja juurin niiden lasten kanssa, joiden kohdalla tämä johdonmukaisuus olisi aivan erityisen tärkeää.



On helppoa olla johdonmukainen helppojen lasten kanssa ja väittää sitten olevansa johdonmukainen kasvattaja. Näin onkin, niin kauan kun yksikään lapsi ei kokeile sitä eikä kyseenalaista näiden johdonmukaisuuksien perusteita.



t. päiväkodissa työskennellyt

ruokapöydässä ei saa rutista ja valittaa ja kiljahdella kiukusta. Tunteet voi ilmaista myös muuten kuin agressiivisena käytöksenä sopimattomassa paikassa. Tähän tulokseen olen nimenomaan tämän lapsen kohdalla tullut. Ei tule mitään siitä että aina rutistaan tuntitolkulla sen jälkeen kun häntä on kielletty. Ja kun tuo rutina on nimenomaan mielenilmaus-rutinaa, ei oikeaa surua.



ap

Kysy häneltä, miksei hän halunnut osallistua johonkin juttuun (luulen nimittäin, että häntä on varmasti siihen pari kertaa pyydetty mukaan, mutta ei silti ole suostunut). Onko hänellä kavereita päiväkodissa? Viihtyykö siellä?



Teidän pitäisi ehdottomasti puhua enemmän tarhasta, tädeistä ja kavereista. Anna pojan ymmärtää, että SINÄ pidät tarhasta ja tädeistä ja muista lapsista, että sinua kiinnostaa päiväkodin toiminta ja lapsesi tarha-asiat.

Ei tuohon auta muu kuin se, että pk:n hoitajat itse näyttävät lapselle kaapin paikan ja toivottavasti lapsi siitä oppii, että kaikki aikuiset ovat auktoriteettejä.

Ainoa, mitä sinä voit tehdä on korostaa lapsellesi, että kaikkia aikuisia (siis niitä ja niitä) pitää totella ensimmäisestä.

Jätä siis perheneuvola-ajat niitä kipeämmin tarvitseville!

Vierailija:

Itse varasin ajan perheneuvolasta omaehtoisesti, koska minua ahdistaa tämä tilanne. Poika ei puhu juurikaan päiväkodin tapahtumista, mutta haettaessa henkilökunta kertoo että taas ei xxx osallistunut tms. Ja vanhempainkeskustelussa oli enemmänkin juttua tästä auktoriteettiongelmasta. Voi olla totta että lapseni ei ole tottunut antamaan kaikille aikuisille auktoriteetti-asemaa. Etenkin kun siis isovanhemmat ovat sellaisia suht vietävissä olevia ja neuvoteltavissa. Ja aikuiset hänen elämässään olivat syksyyn saakka minä, isänsä (jota myös tottelee ja häntä jo heti ekasta sanomisesta, isänsä ja järeä mies), isovanhemmat (jotka siis hellämielisiä ja neuvottelevia, hemmottelevia). No, kerhontädit olivat myös elämässä, heitä totteli siis useimmiten.

ap

Olen vain saanut homman hoitumaan kotona jo aikaa sitten. En vaan enää ole varma siitäkään olenko toiminut oikealla tavalla vaikka luontaisesti olen näin toiminut. Eli siis tiukat rajat. Ja tuntenut sen oikeaksi tavaksi.



Jotenkin tuntuu että kotoa on lähtöisin se ettei lapsi kunnioita ja hyväksy auktoriteetteja päiväkodissa, näin ymmärsin vanhempainkeskustelussa rivien välistä... No tiedä sitten. Kk:n päästä pääsee purkamaan tuntojaan ekspertin kanssa ;)



Kiitos teille! Nyt muihin hommiin.



ap

Vierailija:

Kas miten ne työntekijät ovatkin niitä " osaavia" jotka kehuvat lastasi? Ei ole ikinä koskaan tullut mieleen, että " nämä toiset" olisivat oikeassa? Eihän se voi olla, ei tietenkään. Sähän olet ollut monta päivää kärpäsenä katossa ja TIEDÄT, että lapsesi oikeasti tottelee " osaavia" :-D Voi jeesus... Ei ole tullut mieleen, että se on paljon helpompaa hymistellä, että hyvin menee jne. kuin ottaa vanhemman kanssa puheeksi lapsen käyttäytymis/keskittymisvaikeudet? Kuten tästäkin keskustelusta huomaamme...

Onko todella tulkittava niin käsitystäsi, että ne aikuiset työntekijät, joiden käskyjä lapseni tottelee, käskevät jotenkin vääriä asioita, vääristä syistä tai tekisivät väärin antaessaan myönteistä palautetta lapsen tottelevaisuudesta? Enhän toki seuraa tapahtumia, mutta miksi henkilökunta valehtelisi minulle siitä, miten lapseni on totellut tai ei totellut päivän aikana? Ei nämä toiset eivätkä nämä toisetkaan hoitajat käsittääkseni valehtele, miksi ajattelisin niin?

Jos osalla henkilökuntaa on ollut ongelmaa ja osalla ei ja se on yleisessä tiedossa henkilökunnan sisällä, niin eikö olisi omituista, jos siitä ei voitaisi puhua?

Tiedän, ettei lapseni tottele kaikkia siellä, mutta miksi pitäisi luoda sellainen harhakäsitys, ettei hänelle kukaan mitään voi, ja ettei hän tottelisi ketään? Kertoisitko minulle intressisi tähän?

jossa kerrotaan, että lapset eivät tottele kaikkia ihmisiä samoin? Eikö tämä ole ilman psykologianopintojakin selvää kuin vesi?

on aika pelottavaa, että ihan peruskasvamiseen tarvitaan perheneuvolaa, jos kerran kotonakaan ei ongelmia ole



yököttävä yhteiskunta

Jaa