6vuotiaan kaveripiiri..

olla menemättä mukaan toisen pojan hölmöilyihin. tarkoitan että jos sattuvat yhtä aikaa pihalle.

Tottahan saat törpön maineen, kun vaan tylysti kiellät lapsesi leikit kaverin kanssa. Mitäs jos poika onkin täysi enkeli silloin kun äiti näkee, eikä äidillä oikeasti ole tietoa pojan käyttäytymisestä. Tai sitten äidillä on jo liiankin paljon tietoa ja hän on todella väsynyt ylivilkkaan pojan hoitamiseen. Ei tietty saisi antaa periksi, tilannehan vain pahenee, mutta koittaisin ymmärtää äitiäkin tässä tilanteessa.

kyllä tuonikäistä pitää edes vähän vahtia, oli tilanne mikä tahansa.

se laps kun tuli oven taakse pyytämään poikaani ulos ja sanoin ei.. :( Eihän se sen lapsen vika ole kuinka hänet on kasvatettu. Mutta leikkii niin vaarallisia leikkejä että en vain uskalla antaa leikkiä yhdessä..

että sen ikäinen lapsi saa olla missä huvittaa tuntikausia eikä kukaan katso perään tai huutele edes kotiin syömään. Itse katson vähän väliä lastani ikkunasta että tiedän suurinpiirtein mitä hommaa.

Kun lapseni oli ekalla, hän alkoi kaveerata yhden luokkakaverinsa kanssa. Se ei mennyt hyvin, ja aina he joutuivat ongelmiin. Tavaroita hajosi, tappeluita tuli, käytös ei ollut erityisen hyvää. Me kävimme pyytämässä anteeksi tappeluita, selvittämässä millonin mitäkin kadonnutta tai hajonnutta tavaraa, joista meidän poikaa aina syytettiin, ja heidän poikansa oli tietysti ihan viaton. Maksoimme ja pyysimme anteeksi ja nuhtelimme poikaamme.



Lopulta kaverin äiti totesi omalleen, että ei ole aihetta leikkiä enää meidän lapsen kanssa. Minulle ei sitä sanonut, joten monta lisähankaluutta tuli siitä, kun omani itki minulle kun hänen kanssaan ei enää leikitä ja minä, mistään tietämättä, neuvoin vain, että aina ei voi sopia kaikille samaan aikaan ja hae sitä kaveria huomenna uudestaan ulos. Lopulta ko äiti huusi meille vanhempainillassa, että koska meillä on " niin erilaiset kasvatusperiaatteet, ei pojallanne ole enää asiaa meille ja on se ihme kun ei se mene perille" .



No sitten se meni perille. Meidän poikaa ei enää päästetty heille.



Nyt on mennyt muutama vuosi ja me olemme jatkanee oman poikamme rakastamista ja nuhtelemista ja välillä tuskaista asioiden selvittelyä siellä täällä - ja hän on löytänyt uusia kavereita todetusta neurologisesta ongelmasta huolimatta. Meidän pojalla menee hyvin ja kaverit ovat turvallisia. Hän on jopa yltiörehellinen ja pitää muistakin kavereistaan ja heidän moraalistaan jonkinlaista huolta.



Heidän poikansa taas on menettänyt entisetkin kaverinsa kun soittelee näille pilapuheluita, pillkkaa ja kiusaa eikä pidä lupauksiaan. Niinpä meidänkin poika kelpaisi taas, mutta ymmärrettävästi en itse erityisesti kannusta tätä toverisuhdetta. Viimeksi tämä poikkeuksellisen hyvin kasvatettu kultamussukka oli yrittänyt koulun jälkeen meidän pojan kanssa sytytellä nuotiota lähimetsään ja polttaa siinä kotoa pihistämiään uudenvuodenpommeja, mutta onneksi meidän poika tajusi ajoissa lähteä kotiin. Sitä ennen tämä veijari kävi rikkomassa läheisen ammattikoulun ikkunoita. Pikkupojat olivat hänet nähneet, mutta en tiedä, tietävätkö hänen vanhempansa sitä vieläkään, vai vieläkö he mielestään ovat meitä taviksia niin paljon periaatteiltaan parempia kasvattajia.



Älä sinä lankea samaa. Naapurin poika asuu naapurissa, etkä todennäköisesti pääse hänestä eroon vain kieltämällä omaa lastasi leikkimästä hänen kanssaan. Se ei välttämättä myöskään ole paras mahdollinen ratkaisu, sillä silloin sinun lapseltasi jää oppimatta, kuinka vääristä tilanteista ja teoista selvitään.

mitä menettelymallia siis ehdotat ap:lle?

a) menee sen pokansa kanssa sinne pihalle ja vahtii poikansa ja toisten lasten yhteistä leikkiä. Epäilemättä hänen omakin poikansa on ohjauksen tarpeessa ainakin sen suhteen, miten menetellä silloin kun kaveri meinaa tehdä väärin. Samalla ap voi varmasti kieltää vierasta hajoittamasta toiseten tavaroita.



b) ap ohjaa omalastaa edellämäainitussa suhteessa, eli miten kaveria kielletään tekemästä hölmöyksiä eikä ainakaan itse mennä mukaan.



c) jos ja kun jotain silti hajoaa, asia selvitetään ja hajoittajan vanhemmat maksavat sen. Kannattaa silti aina muistaa, että yleensä esim potkupallopeli, jossa joku potkaiseen pallon kallisarvoiseen suurupuskaan, on kaikkien pelaajien peli, ei vain sen onnettoman joka viimeksi sattui palloa potkaisemaan. Kaikki ovat siis tavallaan mukana ja syyllisiä.



d) ap joka tapauksessa tekee omalle kultamussukalleen selväksi, että hän ei voi aina panna mokia toisten syyksi, vaan hänen omakin osuutensa niihin TULLAAN aina tutkimaan.



e) vähän nöyryyttä oman erinomaisuuden ja toisten surkeuden suhteen ei koskaan ole pahitteeksi, sitä kun ei tiedä kuinka kummalliseen valoon itse vielä joskus joutuu.