Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ajatuksen pohjalla ihmisellä, joka koko ajan korostaa omia ratkaisujaan?
16.01.2008 |
Esimerkiksi kehuu omaa työtilannettaan. On pätkähommissa, mutta se on hänestä aivan mahtavaa ja ideaalia. Lapset ei nuku päiväunia ja se on hienoa. Lapset eivät ole samassa hoitoryhmässä, mutta se on hienoa lasten kehityksen kannalta. Asuu kaupungissa ja se on ainoa oikea ratkaisu: ei voisi koskaan muuttaa pikku kuntaan tai kaupunkiin. Ei tee työpäivien (silloin kun on) lisäksi mitään muuta, koska on perheen kanssa: niin pitää tehdäkin. Lapsi 6 v ei leiki enää. Lukee ja kirjoittelee, yksikseen.
Eihän tässä vielä mitään, mutta miksi hän kertoo MINULLE näitä asioita, vaikka minun elämäni on täysin PÄINVASTAISTA? Kun hän kertoo noita juttujaan, tunnen myötähäpeää, ajattelen, kuinka kukaan ilkeää, kehtaa, on pokkaa kertoa ylevään sävyyn omista ratkaisuistaan sellaiselle, joilla asiat ovat täysin päinvastoin! En edes koskaan viitsi sanoa mitään vastaan. Minusta on aivan kummallista ja töykeää tuollainen. Ei voi kyllä olla ajattelemattomuudestakaan kyse. Vastatkaa, mikä voi olla syynä!!!
Kommentit (19)
Pätkätöissä, luuseri. Lapset ei nuku päiväunia; epäonnistunut kasvatus. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olisiko kyseessä samanlainen tapaus?
Mut tämän ihmisen itsekehu oli jo ihan sairasta, huomasin, ettei kukaan enää jaksanut kuunnella, kaikki aina vaan nyökkäili ja myötäili.
Hän mainosti ja kehui, lasten(tehnyt alle 18 v.) nimet, ulkonäöt, miehet(2 krt naimisissa) ja ihan kaikkia suorituksiaan. Hän kehui itseään suorituksistaan,niinkuin kolmevuotiasta yleensä kehutaan.
Lisäksi hän mielisteli kaikkia ylemmässä asemassa olevia.
Näin ulkopuolisen silmin en näe mitä kehumista hänen elämässään oli. Se nainen näytti vielä kaiken lisäksi ihan juopolta, se ulkonäkö suoraan sanottuna riiteli sen itseluottamuksen kanssa.
mulla on jyrkät mielipiteet, ja tuon ne myös esille.
En väitä, että olisin oikeassa tai että omat mielipiteeni olisivat `totuuksia`, mutta tykkään väitellä asioista, rakentavasti.
Itsetuntoni on hyvä, kestän sen, että joku sanoo minun ratkaisujeni olevan erilaiset kuin omat näkemyksensä.
En tuomitse toisten tekemisiä, kukin tekee tyylillään.
Olipas siellä hyvää pohdintaa, kiitos!
Ehkä minulla on kuitenkin oikeus olla pitämättä siitä, että hän _väärissä tilanteissa_ kehuu itseään. Minusta on hienoa, että ihminen kehuu itseään. Minä en ajattele pahasti, jos joku sanoo jotain hyvää. Mutta juuri sitä ihmettelen, että pitää kehua itseään niistä asioista, jotka ovat juuri prikulleen päinvastoin kuin minulla. Minusta se on tilannetajun puutetta ja epäsensitiivisyyttä vähintään, toki siinä saattaa olla ilkeyttäkin. Ja vallankin kun en viitsi omia kantojani puolustella.
Oli miten oli, energiaa tuollaiset ihmiset vie :(
Tällaisia ajatuksia tuli minulla mieleen kun luin tekstiäsi. Tokihan kaverisi voi käyttäytyä huonosti, mutta pelkkä omien, sinun valinnoistasi poikkeavienkaan, julkituominen ei sitä ole.
Minäkin myönnän puhuvani kavereiden kanssa paljon meidän perheen tavoista ja käytännöistä, mutta yhtä mielelläni kuuntelen myös kaverin perheen jutut. Joissakin asioissa löytyy yhteistä, toisissa olemme aivan eri linjoilla vähän kaverista riippuen. Keskinäistä kunnioitusta erilaiset tavat eivät vähennä, pikemminkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvä lukemaan ihmisiä, mutta tämä on aivan mysteeri.
Ei toki vaivaa minua kuin aivan hitusen pienessä mittakaavassa.... ;)
Tai sitten vaan positiivinen ihminen, joka ei tule ajatelleeksi sinun elämääsi millään lailla. Ei siis tarkoita pahaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo henkilö haluaa perustella ratkaisujaan nimenomaan sinulle jo siitäkin syystä, että sinä olet valinnut toisin. Mitä tapahtuu, jos lähdet kertomaan, kuinka tyytyväinen olet päinvastaiseen ratkaisuun?
mutta eikö sitä itse sanoessaan tajua, että ei puhu ihan asiallisesti? Varsinkaan kun en sano mitään, tai sanon aina vaan " sehän kiva" , " kiva juttu" . En siis perään toitota omaa asiaani, kuten hän melkein mihin asiaan tahansa vastaa " meilläpä tehdään niin, että" , " minusta asian on niin että" . Miksi se mulle, just mulle, todistelee omaa erinomaisuuttaan??? Minun puolestani saa elää elämänsä kuten haluaa. Minusta on epäsensitiivistä puhua tuohon sävyyn ja kun tilannetajukaan ei ole ihan hallussa. No, jos sillä on omat syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keljuilulta. Vai olisiko se sitä tuolle ihmiselle?
Vertailu on muutenkin ihan tyhmää, joten en haluaisi sille tielle ruveta. Onko tuo ainoa vaihtoehto hiljaa olemisen kanssa? Haluaako tuo ihminen jotain noilla kommenteillaan?
mitä tuollainen kaveri hakee toiminnallaan. Minun on sitä lähtökohtaisesti vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos se suuttuu. Kyllähän sen pitäs tajuta? En halua tahalleen ärsyttää sitä...
Ehkä tuttusi on positiivinen ihminen ja hakee asioita sen hyvän puolen. Ap on taas ehkä ihminen, joka on tottunut jatkuvasti valittamaan, eikä kestä toisen positiivisuutta.
Apua, minäkin olen joskus tutuilleni sanonut, että ihana asua maalla, että en haluaisi enää kaupunkiin ja onpa hyvä, että kaksospoikani pääsi eri luokille, saavat omia kavereita.
Hän varmaan ajattelee minusta nyt paskaa sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun halusin ja ottaa vastaan ne työvuorot kun halusin.
Tässä taas nähdään, että ei saa olla liian tyytyväinen elämäntilanteeseensa.
Siis kummankin valinnat ok, ihan sama, miten tekee, mutta keskustelun toinen osapuoli pitää kaikessa omia valintojaan parempina ja ehkä ainoina oikeina.
Tunnistaako täällä joku itsensä ja kertoo rehellisesti, miksi tekee niin?
Minulle tulee kiusaantunut olo, kun eräs tuttu usein joissakin arkisissa asioissa vauhkoaa silmät päästä pullistuen, miten hän ei IKINÄ tekisi niin tai noin - ja asia sattuu olemaan sellainen, että minä teen juuri päinvastoin kuin hän. Joskus kerron, että minä teen toisin ja meillä se toimii hyvin niin. Hän toteaa jotain " jaa" , ei siitä riitaa tule.
tyyppiä jaa, niin en usko, että kaveri sitä tahallaan tekee. Tai mitenkään nokittelutarkoituksessa. Se taitaa olla sen tapa tehdä vaan keskustelua. Hieman rasittavaa, mutta menköön..
Jos taas keskustelu eskaloituu tuosta kilpalaulannaksi tai siitä tarvitsee suuttua, niin silloin siinä on tosiaan oman itsetunnon kohotuksen meininki. Ja silloin sen voi tulkita ilkeäksi.
Voisi auttaa suhtautumaan kaveriin.
T. 8
todistella jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan muille ja itselleen. Jälkimmäinen on rasittavaa.
Erottaako noita aina.. Mielestäni erottaa toisistaan siinä, että aidosti myönteinen ihminen osaa olla kiinnostunut myös toisen elämästä ja iloitsee myös hänen asioistaan ja menestyksestään.
Myös sävystä mielestäni erottaa, milloin ihminen iloisena kertoo onnistumisestaan ja milloin pohjalla on vertaileva sävy. Mutta erehdyksiäkin näissä tulkinnoissa varmasti sattuu.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä hän ei tarkoita loukkaavana kehua omia ratkaisujaan,mutta minä _tulkitsen_ niin, koska _minusta_ on epähienoa kertoa tässä kontekstissa näitä asioita.
Kiva oli jutskata!