Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos saisit itse vammaisen lapsen!
15.11.2008 |
Erityislapsen tai vaikeasti vammaisen. Älyllinen ja/tai älyllinen sekä fyysinen vamma. Miten selviäisit ja jos miehesi jättäisi?
Kaikki odottavat äidit tuntuvat aina odottavan tervettä, itse olin valmistautunut vammaiseenkin.
Meillä Suomessa on paljon tautiperintöön liittyviä kehitysvammaa aiheuttavia geenejä! Kuka tahansa voi saada vammaisen lapsen...
Kommentit (6)
pelännyt sitä, mutta yrittänyt valmistautua myös siihen vaihtoehtoon. Joka kerta on ollut yhtä suuri ihme, että lapsi onkin ollut terve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka todellakin on huonoja kokemuksia ennestään. Sitä aina toivoo että kaikki menisi hyvin tällä kertaa, ja ainakin itse onnen puuskassa sitten tullut lörpöteltyä.
Toisaalta, kun on huonosti käynyt, on aina ollut ystäviä, joille on asiasta voinut puhua ja purkaa, eikä ole tarvinnut kantaa kaikkea yksin.
tosin vielä enemmän mua pelottaa mitä kaikkea tuo ihana, suloinen, täydellinen vauva meiltä perii.
En minäkään ymmärrä näitä jotka kailottaa joka paikassa heti plussan jälkeen ja elämä tuntuu ruusuilla tanssimiselta... Ehkä heillä ei ole elämässä koskaan käynyt mitään kamalaa ja ne ruusunpunaiset lasit on vielä silmillä.
Toisella on autismi ja kehitysvamma ja toisella monimuotoinen kehityshäiriö. Lasten ongelmat paljastuivat kun ikää oli kuopuksella 2.3v. ja esikoisella pikkihuljaa 5v. iässä (epäilyksiä oli aiemmin jo). Mies ei jättänyt. Miksi mies tuossa tilanteessa jättäisi???? Kun kyse on omista lapsista???? Kyllä se mies jättäisi varmaan sitten muutenkin.....
Raskauden aikana käy mielessä monenlaisia juttuja. Sitten syntyy terve lapsi ja kuvittelee kaiken olevan ok. Esim. autismi alkaa näkymään vasta tuossa 2v. iän jälkeen. Joten kaikkeen ei voi varautua. Eikä kauheana kannata etukäteen pelätä sellaisia juttuja joita ehkä voisi tapahtua. Niitä ehtii murehtia ihan tarpeeksi jos jotain tulee esille.... Toki jos suvussa esiintyy sairauksia tms ja on oikeasti realistista pelätä, että lapsi ei ole "normaali" kannattaa noitakin vaihto- ehtoja käydä läpi. Mutta kaikkea mitä vastaan voi tulla ei kannata murehtia :-D
Hirveä shokki se kuitenkin olisi, ei voi mitään. Olisin ehdottomasti tehnyt abortin jos vaikeavammainen lapsi olisi todettu. Mutta jos olisi jo sytynyt hoitaisin niin hyvin kuin voisin kaikella minulle annetulla tarmolla ja rakkaudella.
BTW: miten niin miten selviäisin jos mies jättäisi? Miten mies selviäisi lapsen kanssa jos minä jättäisin? Eikös ne lapset ole yhteinen taakka ja siunaus ikuisesti, siitä ei eroon pääse. Lapsen syntymästä omaan kuolemaan. Aamen.
mutta ei tietenkää usko ja toivo sen osuvan omalle kohdalle. Ja niinhan se on ettei sitä syntymän jälkeen voi mitenkään huokaista helpotuksesta. Kehitysvamma-, autismi- tai vaikka kuolemaan johtavan perinnöllisen kertymätaudin diagnoosi voi tulla vasta muutaman vuoden kuluttua
Alue: Aihe vapaa
tosin vielä enemmän mua pelottaa mitä kaikkea tuo ihana, suloinen, täydellinen vauva meiltä perii.
En minäkään ymmärrä näitä jotka kailottaa joka paikassa heti plussan jälkeen ja elämä tuntuu ruusuilla tanssimiselta... Ehkä heillä ei ole elämässä koskaan käynyt mitään kamalaa ja ne ruusunpunaiset lasit on vielä silmillä.