Puistossa kuultua...

Juttelin viime viikolla puistossa erään äidin kanssa, jolla on juuri 2 vuotta täyttänyt poika. Poika aloittaa puistotädillä ensi viikolla. Äitiä jännitti hirveästi kun poika ei ole ollut kenenkään muun hoidossa ennen (paitsi isänsä).



Yritin rohkaista tätä äitiä sanomalla, että hyvähän se on lapselle että pääsee touhuamaan muiden lasten kanssa ja että on hyvä kun näkee muita lapsia. Oppii sitten toimimaan heidän kanssaan.



Tämä äiti alkoi sitten hirveästi puolustelemaan itseään ja sanoi, että ' eihän sitä tarvetta ole alle 3-vuotiaalla muiden lasten seuralle varsinaisesti, mutta ajattelin että voisi olla pojan kannalta hyvä totutella muidenkin ohjaukseen...ja että ' en minä omaa aikaa tarvitse, en minä siksi puistotädille vie, kyllä nautin poikani seurasta suunnattomasti' . ja ' vielä olen kotona siis siihen asti kun lapsi täyttää 3' . Toisti nämä kaikki asiat varmaan kolme kertaa.



Olim hieman vaikeana, koska juuri itse kerroin, kuinka meidän tyttö nauttii samanikäisten serkkujensa seurasta ja että hoidamme välillä toistemme lapsia sisarusteni kanssa. Ajatteli varmaan, että olen sitten joku huono ihminen kun haluan välillä ' omaa aikaa' . Ja lisäksi kerroin, että lapseni isoäiti hoitaa tyttöä kaksi päivää viikossa kun opiskelen .



Eikähän se nyt lapsellekin ole hyvä jos oppii tulemaan toimeen muidenkin kun omien vanhempiensa kanssa... Ihme jännittäjiä löytyy, joiden lapsista tulee varmaan sitten tosi epävarmoja tai sitten oikein herranterttuja kun kaikki on niin viimeisen päälle mietitty...