Sain palautetta äitiydestäni mieheltäni.

Siis kyseessä ei ole lapsen isä, vaan ns isäpuoli. Poden melkein aina huonoa omatuntoa siitä, että vaikka olen fyysisesti lapsen kanssa melkein koko ajan, tunnen olevani poissa henkisesti. Monet teistä varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan. Jos leikin lapsen kanssa, ovat ajatukseni koko ajan muissa asioissa, työssä, raha-asioissa, jne jne. Mies kuitenkin eilen sanoi, ettei ole koskaan tavannut toista äitiä, joka antaa lapselleen niin paljon, leikkii jne. Hänen tapaamansa äidit " antavat" lapsen leikkiä yksin tai jos useampi keskenään. Hän ei antanut tätä palautetta selvästi huonona tai hyvänä. Toisaalta, hän on sanoi, että olen paras äiti hänen tapaamistaan äideistä, mutta toisaalta puhuimme juuri siitä, ettei lapseni " anna hetken rauhaa" , tottunut siihen että äiti tulee kun huudan, olen ollut " liikaa" läsnä ja juossut liian helposti lapsen huutaessa. Myös nukuttaminen on ollut joskus sellaista, että lapsen mentyä nukkumaan hän nousee, haluaa pissille, on jano, ei saa unta, ei väsytä, äiti tule nukkumaan jne rumba.



Yllätys minulle itselleni oli se, että toinen ihminen näkee sen, että olen lapseni kanssa " koko ajan" , kun taas itse koen, etten ole ja tee lapseni kanssa tarpeeksi.