tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä tätä mielipiteet jakanutta keskustelua sen verran, että maailmassa on paljon huonoa tavaraa, jota pyrkii välttämään kysymällä vinkkejä hyväksi havaittuun ja laadultaan hyvään tavaraan. Juuri kun tätä huonoa tavaraa ja nimenomaan huonolaatuista tavaraa, josta on hankala hankkiutua eroon kertyy aiheutuu sitä tavarapaljoutta. Huonoon tavaraan sortuminen aiheuttaa turhan tavaran kertymisen lisäksi myös mm. mielipahaa, harmitusta, katumusta ja turhaa rahan kuluttamista. Näitä kaikkia pystyy kuitenkin välttämään juurikin kysymällä muiden vinkkejä ja kokemuksia joistakin tietyistä tuotteista ja hankkimalla muutenkin tietoa aiheeseen liittyen.

Toisaalta aika hauskaa kun joutuu näin rautalangasta vääntämään.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea on löytää aidosti Suomessa tehtyä. Vähän laajempi valikoima on, jos ottaa mukaan myös esim. Latviassa tai muualla pohjoisen EU:n alueella valmistetut tuotteet.

Täällä tais olla jossain vaiheessa ketju, missä oli lueteltu tavaroita joita vielä tehdään Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä tätä mielipiteet jakanutta keskustelua sen verran, että maailmassa on paljon huonoa tavaraa, jota pyrkii välttämään kysymällä vinkkejä hyväksi havaittuun ja laadultaan hyvään tavaraan. Juuri kun tätä huonoa tavaraa ja nimenomaan huonolaatuista tavaraa, josta on hankala hankkiutua eroon kertyy aiheutuu sitä tavarapaljoutta. Huonoon tavaraan sortuminen aiheuttaa turhan tavaran kertymisen lisäksi myös mm. mielipahaa, harmitusta, katumusta ja turhaa rahan kuluttamista. Näitä kaikkia pystyy kuitenkin välttämään juurikin kysymällä muiden vinkkejä ja kokemuksia joistakin tietyistä tuotteista ja hankkimalla muutenkin tietoa aiheeseen liittyen.

Totta kai, mutta aika paljon tässä ketjussa on satojen sivujen varrella näkynyt myös sellaisia viestejä, että "vein kierrätykseen kasan eriparisia X:iä koska en tykännyt käyttää niitä, ostin tilalle juuri sellaiset X:t joista olen aina haaveillut, nyt sielu suorastaan lepää kun katsoo noita kauniin selkeitä X:iä". X voi olla verhot, tai mukit, tai oloasut, tai ihan mitä vaan taivaan ja maan väliltä.

Tuo ei ole minimalistista eikä ekologista. Sallittua se toki on, jokainen tehköön arjestaan ja kodistaan niin kaunista ja miellyttävää kuin haluaa. Mutta ehkä useamman meistä kannattaisi edes yrittää opetella sietämään epätäydellisyyttä ympärillämme. Hyväksyä se, että keittokulho voi olla ihan vain keittokulho, sen ei tarvitse olla ihanin keittokulho IKINÄ, ja keitto todennäköisesti maistuu ihan yhtä hyvältä siitä syötynä.

Monista keskustelijoista välittyy pyrkimys täydellisyyteen. Ei haluta eroon pelkästään ylimääräisestä tavarapaljoudesta koska se hankaloittaa elämää, vaan vääränlainen tavara ahdistaa ulkonäöllään ja silkalla olemassaolollaan. Tiedän kyllä itse toipuvana perfektionistina miltä tämä tuntuu. Perfektionismi ei kuitenkaan ole terve asenne elämään ja tavaraan, eikä siihen kannata kenenkään pyrkiä.

No kyllä ja ei. Jos vanhan tavaran rikkoutuessa ostaa vain sitä itselle täydellistä, niin ei tule turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään. Ja jos tuleekin hutiostos, myy sen jollekin joka sitä oikeasti käyttää, niin jää yksi uusi ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä tätä mielipiteet jakanutta keskustelua sen verran, että maailmassa on paljon huonoa tavaraa, jota pyrkii välttämään kysymällä vinkkejä hyväksi havaittuun ja laadultaan hyvään tavaraan. Juuri kun tätä huonoa tavaraa ja nimenomaan huonolaatuista tavaraa, josta on hankala hankkiutua eroon kertyy aiheutuu sitä tavarapaljoutta. Huonoon tavaraan sortuminen aiheuttaa turhan tavaran kertymisen lisäksi myös mm. mielipahaa, harmitusta, katumusta ja turhaa rahan kuluttamista. Näitä kaikkia pystyy kuitenkin välttämään juurikin kysymällä muiden vinkkejä ja kokemuksia joistakin tietyistä tuotteista ja hankkimalla muutenkin tietoa aiheeseen liittyen.

Toisaalta aika hauskaa kun joutuu näin rautalangasta vääntämään.

 

Siis mitä nyt et vielkää ymmärtäny??

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tylysti sanottu, että laihduta kun vaatteita ei ole oikein löytynyt. Tiedän itsekin olevani lihava ja vaatteiden löytämisen olevan hyvin vaikeaa, mutta näen kuitenkin julkisilla paikoilla itseäni isokokoisempiakin naisia, joille on vaatetta jostain löytynyt. Vaatteiden suhteen olen oikeastaan jo luovuttanutkin kun mikään ei sovi ja näytän kaikessa hirveältä. Totuus on, että tällainen kaltaiseni lihava keski-ikäinen riippurintainen ja pömppömahainen nainen ei näytä missään hyvältä ja olen hyväksynyt sen. Olen löytänyt kuitenkin muutaman vaatteen, jotka kelpaavat ja pyrin sitten ostamaan uuden samanlaisen kun tarvetta sille on. Vaatteita en kuitenkaan varsinaisesti edes halua ostaa, enkä ostele. En tarvitse, enkä halua paljoa vaatteita.

Ole ihana ihminen, katso peiliin ja kerro itsellesi mistä ulkonäössäsi pidät. Kun pahoinpiteleti itseäsi sanoilla, se tuntuu pahalta myös täällä ruudun toisella puolella. Rakasta ja arvosta kehoasi, se on tehnyt kaikkesi sinun eteesi ja on sinun partnerisi elämässä. Kaikella rakkaudella t. toinen ylipainoinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä tätä mielipiteet jakanutta keskustelua sen verran, että maailmassa on paljon huonoa tavaraa, jota pyrkii välttämään kysymällä vinkkejä hyväksi havaittuun ja laadultaan hyvään tavaraan. Juuri kun tätä huonoa tavaraa ja nimenomaan huonolaatuista tavaraa, josta on hankala hankkiutua eroon kertyy aiheutuu sitä tavarapaljoutta. Huonoon tavaraan sortuminen aiheuttaa turhan tavaran kertymisen lisäksi myös mm. mielipahaa, harmitusta, katumusta ja turhaa rahan kuluttamista. Näitä kaikkia pystyy kuitenkin välttämään juurikin kysymällä muiden vinkkejä ja kokemuksia joistakin tietyistä tuotteista ja hankkimalla muutenkin tietoa aiheeseen liittyen.

Toisaalta aika hauskaa kun joutuu näin rautalangasta vääntämään.

 

Siis mitä nyt et vielkää ymmärtäny??

Siis olen ihan samaa mieltä, minusta oli vain oikeasti ihan hauskaa, kun joutuu sanoittamaan tällaisen asian näin juurta jaksaen, mikä on itselle ihan selvä juttu. En ole siis yksikään tämän alkuperäisen keskustelun kirjoittaja. En ollut siis eri mieltä kenenkään kanssa.

Onko kellään sellaista ongelmaa tavarapaljouden kanssa, että on aikonut perustaa lähitulevaisuudessa yrityksen, ja sitä varten on tullut ostettua tavaroita joista on tullut ongelma?

Sanotaan nyt vaikka, että olisit perustamassa antikvariaattia. (Minun tuleva yritykseni (jos sitä nyt ikinä tulee) ei ole antikvariaatti, mutta esimerkkinä se toimii.) Olet ostanut paljon arvokkaita vanhoja kirjoja, joita olet löytänyt pilkkahinnoilla.

Nyt sinulla on joka paikka täynnä niitä hemmetin kirjoja, ja alat pelätä, että ötökät syövät ne. (Turkiskuoriaiset muuten syövät kirjojakin!) Mutta niissä on niin paljon rahaa kiinni - tuhansia euroja - ettet voi vain työntää niitä kierrätykseen. Ja toisaalta et voi alkaa verojen takia noin vain myydäkään niitä niiden todellisella arvolla. Etkä ole vielä siinä tilanteessa, että uskallat perustaa yritystäkään.

Mitä teet???

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään sellaista ongelmaa tavarapaljouden kanssa, että on aikonut perustaa lähitulevaisuudessa yrityksen, ja sitä varten on tullut ostettua tavaroita joista on tullut ongelma?

Sanotaan nyt vaikka, että olisit perustamassa antikvariaattia. (Minun tuleva yritykseni (jos sitä nyt ikinä tulee) ei ole antikvariaatti, mutta esimerkkinä se toimii.) Olet ostanut paljon arvokkaita vanhoja kirjoja, joita olet löytänyt pilkkahinnoilla.

Nyt sinulla on joka paikka täynnä niitä hemmetin kirjoja, ja alat pelätä, että ötökät syövät ne. (Turkiskuoriaiset muuten syövät kirjojakin!) Mutta niissä on niin paljon rahaa kiinni - tuhansia euroja - ettet voi vain työntää niitä kierrätykseen. Ja toisaalta et voi alkaa verojen takia noin vain myydäkään niitä niiden todellisella arvolla. Etkä ole vielä siinä tilanteessa, että uskallat perustaa yritystäkään.

Mitä teet???

Perusta nyt vain kiireesti se yrityksesi, mitä sitä suotta jahkailemaankaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä tätä mielipiteet jakanutta keskustelua sen verran, että maailmassa on paljon huonoa tavaraa, jota pyrkii välttämään kysymällä vinkkejä hyväksi havaittuun ja laadultaan hyvään tavaraan. Juuri kun tätä huonoa tavaraa ja nimenomaan huonolaatuista tavaraa, josta on hankala hankkiutua eroon kertyy aiheutuu sitä tavarapaljoutta. Huonoon tavaraan sortuminen aiheuttaa turhan tavaran kertymisen lisäksi myös mm. mielipahaa, harmitusta, katumusta ja turhaa rahan kuluttamista. Näitä kaikkia pystyy kuitenkin välttämään juurikin kysymällä muiden vinkkejä ja kokemuksia joistakin tietyistä tuotteista ja hankkimalla muutenkin tietoa aiheeseen liittyen.

Toisaalta aika hauskaa kun joutuu näin rautalangasta vääntämään.

 

Siis mitä nyt e

Ei kai tämä nyt niin epäselvä ole ihmisille ollut ja juurta jaksain selittelyn tunnun tuonut vain se, että porukka ei ole lukenut kaikkia viestejä ja kirjoittajat aina eri henkilöitä. 

Tänään taas hyvä päivä. Vein tavaraa Pelastusarmeijalle. Joukossa sellaisia joita yritin myydä ja sitten pari tavoitevaatetta jotka ovat olleet kauan "ehkä"-pinossani. Tartuin niihin tänään reippaalla mielellä. Sovitin - ja luovuin. Hyvä mieli kun sain tilaa ja sain tehtyä päätöksen poistamisesta. Paha mieli kun taas tuli tunne että kuin olisin roskiin rahaa heittänyt. Vaatteet olivat tosin jo 10 vuotta vanhoja mutta ahattomia.. En kauhean hyvin muista kauanko niitä käytin aikanaan (ennen lihomista).

Nyt otin jo syksyn vaatteita esille ja niitäkin katson kriittisellä silmällä. Pois on ehkä lähdössä 8-vuotias paitapusero joka on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Siitä on hyvä luopua koska se on todellakin "hintansa tienannut".

Pyrin järkevään ja suppeahkoon vaarevarastoon. Tein valmiiksi yhdistelmiä koruista ja huiveista olemassa oleviin vaatteisiini. Vaatteiden määrä alkaa olla aika hyvä (poistoja vielä tulossa kunhan saan itseni taas psyykattua luopumiseen). Uutta en tarvitse.

Vaatekaappi tuo jo hyvää mieltä kun siellä on mieleisiä, toisiinsa sopivia, minun värisiä vaatteita - vaikka olen kokoa 44. (täälläkin lihomisesta joillakin pahaa, mieltä siksi kerroin tämän !)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään sellaista ongelmaa tavarapaljouden kanssa, että on aikonut perustaa lähitulevaisuudessa yrityksen, ja sitä varten on tullut ostettua tavaroita joista on tullut ongelma?

Sanotaan nyt vaikka, että olisit perustamassa antikvariaattia. (Minun tuleva yritykseni (jos sitä nyt ikinä tulee) ei ole antikvariaatti, mutta esimerkkinä se toimii.) Olet ostanut paljon arvokkaita vanhoja kirjoja, joita olet löytänyt pilkkahinnoilla.

Nyt sinulla on joka paikka täynnä niitä hemmetin kirjoja, ja alat pelätä, että ötökät syövät ne. (Turkiskuoriaiset muuten syövät kirjojakin!) Mutta niissä on niin paljon rahaa kiinni - tuhansia euroja - ettet voi vain työntää niitä kierrätykseen. Ja toisaalta et voi alkaa verojen takia noin vain myydäkään niitä niiden todellisella arvolla. Etkä ole vielä siinä tilanteessa, että uskallat perustaa yritystäkään.

Mitä teet???

Valitettavasti kyse ei ole jahkailusta vaan siitä, että en ole rahallisesti vielä siinä tilanteessa, että voisin perustaa yrityksen. En saanut hakemaani pankkilainaa, enkä todennäköisesti tule saamaan starttirahaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas hyvä päivä. Vein tavaraa Pelastusarmeijalle. Joukossa sellaisia joita yritin myydä ja sitten pari tavoitevaatetta jotka ovat olleet kauan "ehkä"-pinossani. Tartuin niihin tänään reippaalla mielellä. Sovitin - ja luovuin. Hyvä mieli kun sain tilaa ja sain tehtyä päätöksen poistamisesta. Paha mieli kun taas tuli tunne että kuin olisin roskiin rahaa heittänyt. Vaatteet olivat tosin jo 10 vuotta vanhoja mutta ahattomia.. En kauhean hyvin muista kauanko niitä käytin aikanaan (ennen lihomista).

Nyt otin jo syksyn vaatteita esille ja niitäkin katson kriittisellä silmällä. Pois on ehkä lähdössä 8-vuotias paitapusero joka on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Siitä on hyvä luopua koska se on todellakin "hintansa tienannut".

Pyrin järkevään ja suppeahkoon vaarevarastoon. Tein valmiiksi yhdistelmiä koruista ja huiveista olemassa oleviin vaatteisiini. Vaatteiden määrä alkaa olla aika hyvä (poistoja vielä tulossa kunhan

Olen hoikka ja silti yläosa kokoa 44, lihavaksi mua ei voisi sanoa mitenkään. 

Tein tänään kunnon raivauksen! Alkuun luulin etten raaski luopua oikein mistään, mutta en lopulta säästänyt paljon mitään. Raivauksen edetessä kaikki alkoi vain äkkiä näyttää silmissäni ihan romulta ja krääsältä. Loppujen lopuksi säästin vain tavarat joilla oikeasti arvoa. Nyt istun täällä melkein tyhjässä yksiössäni enkä todellakaan aio tuoda tänne enää ikinä mitään muuta kuin ruokatarvikkeita, veskipaperia tai saippuaa. Olo on jokseenkin väsynyt. Tavarat lajiteltuina lasitetulla parvekkeella, josta maanantaina ne lähtevät pois.Hävitin siis kaiken josta en pitänyt, eli lähes kaiken. Tiedän jo nyt, että en kadu tätä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään sellaista ongelmaa tavarapaljouden kanssa, että on aikonut perustaa lähitulevaisuudessa yrityksen, ja sitä varten on tullut ostettua tavaroita joista on tullut ongelma?

Sanotaan nyt vaikka, että olisit perustamassa antikvariaattia. (Minun tuleva yritykseni (jos sitä nyt ikinä tulee) ei ole antikvariaatti, mutta esimerkkinä se toimii.) Olet ostanut paljon arvokkaita vanhoja kirjoja, joita olet löytänyt pilkkahinnoilla.

Nyt sinulla on joka paikka täynnä niitä hemmetin kirjoja, ja alat pelätä, että ötökät syövät ne. (Turkiskuoriaiset muuten syövät kirjojakin!) Mutta niissä on niin paljon rahaa kiinni - tuhansia euroja - ettet voi vain työntää niitä kierrätykseen. Ja toisaalta et voi alkaa verojen takia noin vain myydäkään niitä niiden todellisella arvolla. Etkä ole vielä siinä tilanteessa, että uskallat perustaa yritystäkään.

Mitä teet???

voithan sä niitä yksityishenkilönä esim. torissa tai huutonetissä myydä, sehän ei ole veronalaista tuloa jos et iske kaikkea tuhatta esinettä sinne kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas hyvä päivä. Vein tavaraa Pelastusarmeijalle. Joukossa sellaisia joita yritin myydä ja sitten pari tavoitevaatetta jotka ovat olleet kauan "ehkä"-pinossani. Tartuin niihin tänään reippaalla mielellä. Sovitin - ja luovuin. Hyvä mieli kun sain tilaa ja sain tehtyä päätöksen poistamisesta. Paha mieli kun taas tuli tunne että kuin olisin roskiin rahaa heittänyt. Vaatteet olivat tosin jo 10 vuotta vanhoja mutta ahattomia.. En kauhean hyvin muista kauanko niitä käytin aikanaan (ennen lihomista).

Nyt otin jo syksyn vaatteita esille ja niitäkin katson kriittisellä silmällä. Pois on ehkä lähdössä 8-vuotias paitapusero joka on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Siitä on hyvä luopua koska se on todellakin "hintansa tienannut".

Pyrin järkevään ja suppeahkoon vaarevarastoon. Tein valmiiksi yhdistelmiä koruista ja huiveista olemassa oleviin vaatteisiini. Vaatteiden määrä al

Jep ei kokonumero kerro ollenkaan onko lihava vai ei. Kaikki vaikuttaa, onko lihaksia, minkä kokoinen ihminen yleensäkin on. Jos ihminen ei itse viihdy itsensä kanssa niin sillon tietenkin kannattaa tehdä jotain itsensä hyväksi. Niinhän se ihminen neuvoisi toistakin ihmistä itse.

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas hyvä päivä. Vein tavaraa Pelastusarmeijalle. Joukossa sellaisia joita yritin myydä ja sitten pari tavoitevaatetta jotka ovat olleet kauan "ehkä"-pinossani. Tartuin niihin tänään reippaalla mielellä. Sovitin - ja luovuin. Hyvä mieli kun sain tilaa ja sain tehtyä päätöksen poistamisesta. Paha mieli kun taas tuli tunne että kuin olisin roskiin rahaa heittänyt. Vaatteet olivat tosin jo 10 vuotta vanhoja mutta ahattomia.. En kauhean hyvin muista kauanko niitä käytin aikanaan (ennen lihomista).

Nyt otin jo syksyn vaatteita esille ja niitäkin katson kriittisellä silmällä. Pois on ehkä lähdössä 8-vuotias paitapusero joka on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Siitä on hyvä luopua koska se on todellakin "hintansa tienannut".

Pyrin järkevään ja suppeahkoon vaarevarastoon. Tein valmiiksi yhdistelmiä koruista ja huiveista olemassa oleviin vaatteisiini. Vaatteiden määrä alkaa olla aika hyvä (poistoja vielä tulossa kunhan

Saako kysyä mitä tarkoittaa ahaton? Onko joku murresana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas hyvä päivä. Vein tavaraa Pelastusarmeijalle. Joukossa sellaisia joita yritin myydä ja sitten pari tavoitevaatetta jotka ovat olleet kauan "ehkä"-pinossani. Tartuin niihin tänään reippaalla mielellä. Sovitin - ja luovuin. Hyvä mieli kun sain tilaa ja sain tehtyä päätöksen poistamisesta. Paha mieli kun taas tuli tunne että kuin olisin roskiin rahaa heittänyt. Vaatteet olivat tosin jo 10 vuotta vanhoja mutta ahattomia.. En kauhean hyvin muista kauanko niitä käytin aikanaan (ennen lihomista).

Nyt otin jo syksyn vaatteita esille ja niitäkin katson kriittisellä silmällä. Pois on ehkä lähdössä 8-vuotias paitapusero joka on ollut erittäin ahkerassa käytössä. Siitä on hyvä luopua koska se on todellakin "hintansa tienannut".

Pyrin järkevään ja suppeahkoon vaarevarastoon. Tein valmiiksi yhdistelmiä koruista ja huiveista olemassa oleviin vaatteisiini. Vaatteiden määrä al

Tarkoitti varmaankin ajattomia

Olen viimeiset pari vuotta tehnyt tavaroiden karsimista kotona, mutta muut ihmiset heittävät - lähes kirjaimellisesti! - kapuloita rattaisiin.

Mieheni äiti asuu ulkomailla, emmekä näe usein. Hän rakastaa shoppailua ja tykkää ostella myös lahjoja. Joka kerta kun tapaamme, hän tuo matkalaukullisen tuliaisia. Vaatteita, jotka eivät ole tyyliäni tai joiden materiaali tai leikkaus ei sovi minulle, erikoisia koruja, vaikka käytän aina yhtä ja samaa riipusta. Joskus ilahdun aidosti hänen lahjoistaan, mutta sitten saankin ensi kerralla kolme samanlaista. Hän on ihana ihminen ja minun on todella vaikea sanoa, että älä tuo mitään. 

Miehelläni oli vähän samaa vikaa, hän saattoi tuoda matkalta minulle liian pienen mekon, muovisandaalit, hassuja kyniä, kauniit korvikset, mauttoman taulun, jääkaappimagneetin Hänelle sain sanottua, etten oikeasti halunnut kuin ne korvikset eikä hänen tarvitse ostaa kamaa enemmän on enemmän -mentaliteetilla. Nykyään hän lähettää kuvia ja kysyy, haluanko asian X, muuten saan syötäviä tuliaisia.

Viimeaikainen ongelma on ollut läksiäislahjat kun vaihdoin työpaikkaa.

Muutama tiesi, että tykkään lukemisesta ja sainkin hienoja itse tehtyjä kirjanmerkkejä muistoksi. Oikein kiva lahja! Yksi kirppishaukka oli kuitenkin kerännyt minulle kassillisen kamaa kirpputoreilta. Minusta kirppiksiltä voi löytää loistavia lahjoja, mutta sillon lahjansaaja pitää tuntea kunnolla ja työkaverini ei selkeästi tunne minua. Lahja oli siis hassunhauska vitsilahja: rähjäisessä tekonahkalaukussa pampuloita pyöränpinnoihin työmatkapyöräilyä piristämään, kotikaupunkini vaakunalla varustettu kauhtunut kassi, sukat, osin täytetty värityskirja, käsituuletin, juomapullo ja erikseen vielä, luoja tietää miksi, keppihevonen! En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Tein tänään kunnon raivauksen! Alkuun luulin etten raaski luopua oikein mistään, mutta en lopulta säästänyt paljon mitään. Raivauksen edetessä kaikki alkoi vain äkkiä näyttää silmissäni ihan romulta ja krääsältä. Loppujen lopuksi säästin vain tavarat joilla oikeasti arvoa. Nyt istun täällä melkein tyhjässä yksiössäni enkä todellakaan aio tuoda tänne enää ikinä mitään muuta kuin ruokatarvikkeita, veskipaperia tai saippuaa. Olo on jokseenkin väsynyt. Tavarat lajiteltuina lasitetulla parvekkeella, josta maanantaina ne lähtevät pois.Hävitin siis kaiken josta en pitänyt, eli lähes kaiken. Tiedän jo nyt, että en kadu tätä ikinä.

Tämä viesti onkin kirjoitettu jo eilen illalla. Tämä kuulostaa upealta ja voin itse vain haaveilla tällaisesta. Jos tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja vielä tätä lukee niin saanko kysyä, millaista tavaraa oli kyseessä. En itsekään pidä tavaroistani, mutta todennäköisesti en pidä ylipäätään oikein mistään ja muutan syystä tai toisesta kuitenkin mieltäni, joten parasta itseni on ostaa mahdollisimman vähän uutta, eikä ainakaan mitään shokeeraavaa, vaan pysyä tutuissa väreissä ja tutussa tyylissä. Tarvitsin uuden aluslakanan ja olen iloinen, että ostin taas mustan, vaikka vaikka minkä väristä olikin tarjolla kun tiedän, että olisin kuitenkin katunut jonkun muun väristä suunnilleen heti. Toki hetken jotakin muutakin katselin, mutta onneksi järki voitti. Yhden ihan älyttömän hankinnan kalliit lusikat sain onneksi palautettua. En muutenkaan pidä täysin virheettömänkään tavaran palauttamisesta ja pidän sitä kiusallisena, vaikka en yritäkään mitenkään huijata. Kyse on siitä, että pitäisi ylipäätään miettiä tarkemmin ostoksiaan.

Eilen näin eräässä katsomassani ohjelmassa tummansinisiä juomalaseja. Koin jostakin käsittämättömästä syystä hetken pakonomaisen tarpeen ostaa itselleni tummansinisiä juomalaseja kun suosimiin juomalaseja on saatavilla myös tummansinisenä. Hetkessä olin kuitenkin taas järjissäni kun varsin hyvin tiedän ja olen pohtinut tuota väriä aikaisemminkin, että katuisin tällaista ostosta heti ja tuo väri on mielestäni jotenkin liian voimakas, räikeä ja käy silmiin. Niin, se väri kävi silmiin nopeasti jo tuossa näkemässäni ohjelman kohtauksessa. En ole tuollaista siis ostamassa ja entistä harvemmin tällaista koen. Mainokset taas lähinnä vain ärsyttävät.