Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19821)
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan iso prosentti yksinasuvista suomalaisista mahtuisi asumaan tavaroineen yksiössä? Tunnen todella paljon jopa kolmioissa yksin asuvia vähän vanhempia naisihmisiä. Ja jopa yksin rivi- tai omakotitaloissa yksin asustelevia iäkkäämpiä naisia. Mitään ei ole laitettu pois, vaan kaikki säästetty. Se on monella myös se syy suurissa neliöissä asumiseen.
Ihmettelen miksi tämä kommentti sai niin kovaa ryöpytystä. Itse ainakin tulkitsen tämän lähinnä teoreettisena kysymyksenä.
Oma äitini asui kaksiossa ja asunto oli ihan täynnä tavaraa. Osteli aina lisää, mutta ikinä ei laittanut pois mitään. Vei vain varastoon piiloon. Isäni taas mahtuu hyvin asumaan yksiössä, ei mitään ongelmaa.
Jos nyt lapseni muuttaisi pois heti, en varmasti mahtuisi omine tavaroineni yksiöön vielä. Haaveeni on kyllä ihan mini asunto/mökki/asuntoauto kun lapset ovat omillaan. Mutta siihen on vielä matkaa paljon. Sitä kohti kuitenkin pikkuhiljaa.
Toki asuntoautoon muuttaessa täytyisi olla myös vuokravarasto, jossa säilöä eri kauden kamppeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan iso prosentti yksinasuvista suomalaisista mahtuisi asumaan tavaroineen yksiössä? Tunnen todella paljon jopa kolmioissa yksin asuvia vähän vanhempia naisihmisiä. Ja jopa yksin rivi- tai omakotitaloissa yksin asustelevia iäkkäämpiä naisia. Mitään ei ole laitettu pois, vaan kaikki säästetty. Se on monella myös se syy suurissa neliöissä asumiseen.
Ihmettelen miksi tämä kommentti sai niin kovaa ryöpytystä. Itse ainakin tulkitsen tämän lähinnä teoreettisena kysymyksenä.
Oma äitini asui kaksiossa ja asunto oli ihan täynnä tavaraa. Osteli aina lisää, mutta ikinä ei laittanut pois mitään. Vei vain varastoon piiloon. Isäni taas mahtuu hyvin asumaan yksiössä, ei mitään ongelmaa.
Jos nyt lapseni muuttaisi pois heti, en varmasti mahtuisi omine tavaroineni yksiöön vielä. Haaveeni on kyllä ihan mini asunto/mökki/asuntoauto kun lapset
Mukavaa että joku ymmärsi oikein kirjoittamani kommentin ydinajatuksen!
Juuri noin tarkoitin sen ajateltavan. Ihan kadutti jälkeenpäin sen laitto, kun se saikin aikaan vain suuttumusta. Pyrin herättämään vain pohdintaa tavaran määrästä. Juuri teoreettisesti lähestyen. Nämä yksinasuvat vanhemmat naiset nyt tulivat siihen ihan vain sen vuoksi, että tunnen niin monta yksin suuressa asunnossa asuvaa iäkkäämpää naista. Ja monilla heistä aivan valtavan kokoinen tavaraomaisuus. Sitten toisaalta tunnen muutaman miehen vastaavassa elämäntilanteessa ja he kaikki asuvat vähällä tavaramäärällä pienissä asunnoissa.
Mutta siis en todellakaan tarkoittanut kommenttiani mitenkään loukkaavaksi. Ihan kauhistuin miten se sai ryöpytystä. Enhän tarkoittanut mitään henkilökohtaista kenellekään.
Itse olen nainen ja ajatuksenani on muuttaa mieheni kanssa oitis pieneen asuntoon, kun lapset tuosta kasvavat. Jo nyt sitä silmällä pitäen emme osta tavaraa ja pyrimme pitämään kotona vain kaiken oleellisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan iso prosentti yksinasuvista suomalaisista mahtuisi asumaan tavaroineen yksiössä? Tunnen todella paljon jopa kolmioissa yksin asuvia vähän vanhempia naisihmisiä. Ja jopa yksin rivi- tai omakotitaloissa yksin asustelevia iäkkäämpiä naisia. Mitään ei ole laitettu pois, vaan kaikki säästetty. Se on monella myös se syy suurissa neliöissä asumiseen.
Ihmettelen miksi tämä kommentti sai niin kovaa ryöpytystä. Itse ainakin tulkitsen tämän lähinnä teoreettisena kysymyksenä.
Oma äitini asui kaksiossa ja asunto oli ihan täynnä tavaraa. Osteli aina lisää, mutta ikinä ei laittanut pois mitään. Vei vain varastoon piiloon. Isäni taas mahtuu hyvin asumaan yksiössä, ei mitään ongelmaa.
Jos nyt lapseni muuttaisi pois heti, en varmasti mahtuisi omine tavaroineni yksiöön vielä. Haaveeni on
Taisit osua monen iäkkään materialistisen rouvan arkaan paikkaan! Koko ikänsä keränneet tavaraa ja ajatuskin siitä, että määrää pitäisi alkaa oikeasti supistamaan saa monen niskakarvat pystyyn.
Totuushan on se, ettei maapallo kestäisi ollenkaan, jos suurin osa ihmisistä ei suostuisi asumaan vähällä tavaramäärällä vähissä neliöissä.
Minulla on 50 neliöinen kaksio vähillä tavaroilla, pienempään en muuttaisi. Teen kotona etätöitä, laitan paljon ruokaa ja harrastuksenikin tapahtuvat kotona. Samanikäinen miesystäväni asuu yksi 100 neliön asunnossa, joka on tavaraa täynnä ja lisää kertyy koko ajan.
Ketjun aiheena ei edes ole minimalismi. On ihan kiinnostavaa lukea, jos joku suunnittelee itselleen asuntoautossa elämistä tai pienempään muuttamista. Sitten kun nämä muuttuvat suosituksiksi ja moralisoinniksi kokonaisia ihmisryhmiä vastaan, täällä on varmasti useampikin muu provoiluun sopiva ketju. Tämän ketjun rikkaus on ollut sulassa sovussa hyvin minimalistiset ihmiset ja ne, jotka askartelevat vessapaperihylsyistäkin jotain, kun ei raaski heittää pois.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 50 neliöinen kaksio vähillä tavaroilla, pienempään en muuttaisi. Teen kotona etätöitä, laitan paljon ruokaa ja harrastuksenikin tapahtuvat kotona. Samanikäinen miesystäväni asuu yksi 100 neliön asunnossa, joka on tavaraa täynnä ja lisää kertyy koko ajan.
Ketjun aiheena ei edes ole minimalismi. On ihan kiinnostavaa lukea, jos joku suunnittelee itselleen asuntoautossa elämistä tai pienempään muuttamista. Sitten kun nämä muuttuvat suosituksiksi ja moralisoinniksi kokonaisia ihmisryhmiä vastaan, täällä on varmasti useampikin muu provoiluun sopiva ketju. Tämän ketjun rikkaus on ollut sulassa sovussa hyvin minimalistiset ihmiset ja ne, jotka askartelevat vessapaperihylsyistäkin jotain, kun ei raaski heittää pois.
Mitä ihmeen suosituksia ja moralisointia? Miten voi olla niin herkkää porukkaa, että ottaa itseensä, jos ei toinen toimi kuin itse. Kai nyt ajatuksiaan voi avata erimielisetkin, ei samaa mieltä tarvitsekkaan olla. Ei saa suuttua, ollaan sovussa erilaisia. Pystythän säkin tulla miesystävädi kanssa toimeen, vaikka hän hamstraa ja itse et, mutta saman katon alle et siltikään muuttaisi. Ei ketjun ihmisten kanssakaan tarvitse samanlainen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! Otin tänää keittiön kaapeista kaiken keittiönpöydälle ja tuoleille. Pesin kaapit ja järjestin kaappeihin takaisin vain tarvittavat astiat ja välineet. Yli puolet jäi laittamatta!! Meinaan lahjoittaa Konttiin. Ihan hyviä astioita, jopa Iittalas ja Arabiaa, mutta en vain tee mitään liialla määrällä. Enkä koskaan käytä muutenkaan mitään lasiastioita, kulhoja ja kannuja. Lasia mulla on vain juomalasit. Kaikki kulhot ovat käytännöllistä terästä. Mites teidän raivailut? Millasia poistoja tullut lähiaikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä löysin jotai ihme vihkojemmoja. Käyttämättömiä vihkoja vaikka mitä kokoa. Pudotin lapun kanssa naapurin postilaatikosta. Niillä on monta alle kouluikästä tenavaa. Siinä tän päivän poistot.
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin jotai ihme vihkojemmoja. Käyttämättömiä vihkoja vaikka mitä kokoa. Pudotin lapun kanssa naapurin postilaatikosta. Niillä on monta alle kouluikästä tenavaa. Siinä tän päivän poistot.
ajatus on takuulla hyvää tarkoittava, mutta siitäkin huolimatta kannattaa aina kysyä ennen kuin menee pyytämättä lahjoittamaan mitään. Kun itselläkin on lapsiperheessä jatkuva tavaran raivaus ja vähentäminen käynnissä, niin en haluaisi postiluukusta putoilevat yhtään mitään.
myös tuollainen teillä kun on lapsia/ kesämökki/ asuntoauto/ koira niin nämä tulevat varmasti tarpeeseen lahjonta on ihan eijeiei. Älä oleta, että kun meillä on koira niin meillä on tarvetta vanhoille pyyhkeille tai kun teillähä on asuntovaunu niin teillähän on tarvetta kertakäyttöastioille. Tässä teille läjä kynttilöitä, kun siellä parvekkeellahan näitä kuluu.... ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh! Otin tänää keittiön kaapeista kaiken keittiönpöydälle ja tuoleille. Pesin kaapit ja järjestin kaappeihin takaisin vain tarvittavat astiat ja välineet. Yli puolet jäi laittamatta!! Meinaan lahjoittaa Konttiin. Ihan hyviä astioita, jopa Iittalas ja Arabiaa, mutta en vain tee mitään liialla määrällä. Enkä koskaan käytä muutenkaan mitään lasiastioita, kulhoja ja kannuja. Lasia mulla on vain juomalasit. Kaikki kulhot ovat käytännöllistä terästä. Mites teidän raivailut? Millasia poistoja tullut lähiaikoina?
Juuri pistin kirppikselle omia vanhoja vaatteita, ompelukampetta, sisustustavaraa ja lankoja.
Toiselle kirppikselle menisi lastenvaatteita kuorma.
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin jotai ihme vihkojemmoja. Käyttämättömiä vihkoja vaikka mitä kokoa. Pudotin lapun kanssa naapurin postilaatikosta. Niillä on monta alle kouluikästä tenavaa. Siinä tän päivän poistot.
Vihot ovat käyttötavaraa. Hyvin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy paljon tavaroita jotka on maksanut paljon aikoinaan, mutta menettänyt arvonsa. Vanhat elektroniikka-laitteet menettää arvonsa vaikka olisi maksunut uutena 2000e (ei tietokone).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin jotai ihme vihkojemmoja. Käyttämättömiä vihkoja vaikka mitä kokoa. Pudotin lapun kanssa naapurin postilaatikosta. Niillä on monta alle kouluikästä tenavaa. Siinä tän päivän poistot.
ajatus on takuulla hyvää tarkoittava, mutta siitäkin huolimatta kannattaa aina kysyä ennen kuin menee pyytämättä lahjoittamaan mitään. Kun itselläkin on lapsiperheessä jatkuva tavaran raivaus ja vähentäminen käynnissä, niin en haluaisi postiluukusta putoilevat yhtään mitään.
myös tuollainen teillä kun on lapsia/ kesämökki/ asuntoauto/ koira niin nämä tulevat varmasti tarpeeseen lahjonta on ihan eijeiei. Älä oleta, että kun meillä on koira niin meillä on tarvetta vanhoille pyyhkeille tai kun teillähä on asuntovaunu niin teillähän on tarvetta kertakäyttöastioille. Tässä teille läjä kynttilöitä, kun siellä parvekkeellahan näitä kuluu.... ei näin.&nb
Kyllä kuules oli ilonen äiti ja lähetti jo lapsenkin kutsumaan mut viikonloppuna lapsensa synttäreille. Oli siis kivoja vihkoja. Parikymppiseltä tytöltäni jääneitä Bratz, Hello Kitty ja My little pony-vihkoja. Soitin tytöltä luvankin ja sain hänetkin iloiseksi. Tällä lapsiperheellä ei ole tavarapaljoutta. Ei olle siis eijeiei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun joku pistäisi munkin postiluukusta Hello Kitty-vihkoja mun tytölle!
Vierailija kirjoitti:
Huh! Otin tänää keittiön kaapeista kaiken keittiönpöydälle ja tuoleille. Pesin kaapit ja järjestin kaappeihin takaisin vain tarvittavat astiat ja välineet. Yli puolet jäi laittamatta!! Meinaan lahjoittaa Konttiin. Ihan hyviä astioita, jopa Iittalas ja Arabiaa, mutta en vain tee mitään liialla määrällä. Enkä koskaan käytä muutenkaan mitään lasiastioita, kulhoja ja kannuja. Lasia mulla on vain juomalasit. Kaikki kulhot ovat käytännöllistä terästä. Mites teidän raivailut? Millasia poistoja tullut lähiaikoina?
Siivosin viikonloppuna kahden vuoden tauon jälkeen kuivaruokakaappini, ja heitin roskiin muun muassa v. 2020 ja v. 2022 parasta ennen-päiväyksillä olevaa tavaraa, jota en tässä vuosien aikana ollut osaa edes avannut. Rahaa roskiin, mutta sellaista se on. En edes tajunnut että aikaa ostamista on kulunut näin monta vuotta, alan ymmärtämään miten joillain vanhuksilla voi olla kymmenen vuotta vanhoja ruoka-aineita kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Otin tänää keittiön kaapeista kaiken keittiönpöydälle ja tuoleille. Pesin kaapit ja järjestin kaappeihin takaisin vain tarvittavat astiat ja välineet. Yli puolet jäi laittamatta!! Meinaan lahjoittaa Konttiin. Ihan hyviä astioita, jopa Iittalas ja Arabiaa, mutta en vain tee mitään liialla määrällä. Enkä koskaan käytä muutenkaan mitään lasiastioita, kulhoja ja kannuja. Lasia mulla on vain juomalasit. Kaikki kulhot ovat käytännöllistä terästä. Mites teidän raivailut? Millasia poistoja tullut lähiaikoina?
Siivosin viikonloppuna kahden vuoden tauon jälkeen kuivaruokakaappini, ja heitin roskiin muun muassa v. 2020 ja v. 2022 parasta ennen-päiväyksillä olevaa tavaraa, jota en tässä vuosien aikana ollut osaa edes avannut. Rahaa roskiin, mutta sellaista se on. En edes tajunnut että aikaa ostamista on kulunut näin monta vuotta, alan ymmärtämään miten joillain vanhuksilla
Monet onneksi vanhoinakin käyttökelposia.
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.
Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.
Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväksytä, että monille meistä tavaroilla on psykologi
Mulla on haasteellinen suhde tavaraan. Siihen päälle vielä neuroepätyypillisyys niin sekatavarametelisoppa on valmis. En itse juurikaan osta tai hanki tavaraa mutta tavarasta luopuminen on todella hankalaa. Olen perinyt suurimman osan tavaroistani ja niissä on paljon tunteita kiinni. Olen tätä paljon analysoinut ja pohtinut.
Lapsuuteni oli tietyiltä osin turvaton vanhempani alkoholiongelman ja väkivaltaisuuden takia, joihin en saanut apua, vaikka yritin perheen ulkopuoliselta ihmiseltä apua pyytää. Menetin myös toisen vanhempani sekä parhaan kaverini lapsena. Opin, että ihmisistä ei ole turvaa ja he eivät ole pysyviä. Ihmiset olivat arvaamattomia ja saattoivat vain "kadota". Tavarat olivat turvallisia ja kiintymykseni tavaroihin kasvoi jokseenkin ehkä kieroon.
Kun tulin täysi-ikäiseksi sairastui toinenkin vanhempani ja lopulta kuoli. Hän ei ollut ikinä luopunut jo aiemmin kuolleen vanhempani tavaroista ja molemmat vanhempani olivat jonkin sortin hamstraajia. Kuolinpesiä oli siis kaksi. Voimavarani eivät riittäneet niiden läpikäyntiin, enkä halunnut ulkopuolista apuun, koska tavaroista luopumisen piti olla myös osa surutyötä. Myöskään sisarukseni ei näitä tavaroita halunnut tai pystynyt läpikäymään. Muutaman vuoden päästä menetin myös ainoan sisarukseni. Käsissäni oli sitten jo kolme kuolinpesää ja koko lapsuuteni hyvien ja pahojen muistojen kanssa.
Vuosien varrella olen luopunut paljosta, antanut käyttökelpoista eteenpäin, hävittänyt roskaa mutta tavaraa on edelleen paljon eikä kuntoni ole riittänyt niiden läpikäymiseen. Minulla on perhe, työ ja kaikki normaali perhearkeen kuuluvat jutut sekä oma neuroepätyypillisyyteni, joka myös vaikeuttaa asioiden hoitoa ja lamaannuttaa minua. Vaikka haluan, en vaan jaksa tai pysty resursseillani tekemään irtiottoa tavaroista. Suurin osa läpikäymättömistä tavaroisra on laitettu pois silmistä mutta ne vievät paljon tilaa, vaikka asummekin isossa talossa. Yritän tsempata itseäni, jotta lapseni eivät perisi minun henkisiä ja fyysisiä tavarataakkojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.
Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.
Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväk
Pystyisitköhän mitenkään ottaa tavaroista vain ne itsellesi tärkeimmät ja antaa jonkun toisen hoitaa vain kaikki loput pois. Neuvoni kuulostaa kaikessa lyhyydessään hävyttömän yksinkertaiselta, mutta lopulta se on juuri näin. Tavara pitää vain yksinkertaisesti saada pois, niin sitten se ei enää ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 50 neliöinen kaksio vähillä tavaroilla, pienempään en muuttaisi. Teen kotona etätöitä, laitan paljon ruokaa ja harrastuksenikin tapahtuvat kotona. Samanikäinen miesystäväni asuu yksi 100 neliön asunnossa, joka on tavaraa täynnä ja lisää kertyy koko ajan.
Ketjun aiheena ei edes ole minimalismi. On ihan kiinnostavaa lukea, jos joku suunnittelee itselleen asuntoautossa elämistä tai pienempään muuttamista. Sitten kun nämä muuttuvat suosituksiksi ja moralisoinniksi kokonaisia ihmisryhmiä vastaan, täällä on varmasti useampikin muu provoiluun sopiva ketju. Tämän ketjun rikkaus on ollut sulassa sovussa hyvin minimalistiset ihmiset ja ne, jotka askartelevat vessapaperihylsyistäkin jotain, kun ei raaski heittää pois.Mitä ihmeen suosituksia ja moralisointia? Miten voi olla niin herkkää porukkaa, että ottaa itseensä, jos ei toinen toimi kuin itse.
Ei alkuperäisen kommentin kirjoittaja edes kertonut itse toimivansa niin, joten puolustelet väärin perustein. Siinä luki näin:
Kuinkahan iso prosentti yksinasuvista suomalaisista mahtuisi asumaan tavaroineen yksiössä? Tunnen todella paljon jopa kolmioissa yksin asuvia vähän vanhempia naisihmisiä. Ja jopa yksin rivi- tai omakotitaloissa yksin asustelevia iäkkäämpiä naisia. Mitään ei ole laitettu pois, vaan kaikki säästetty. Se on monella myös se syy suurissa neliöissä asumiseen.
Mielestäni kritiikki kommenttia vastaan oli täysin aiheellista. Kuten huomaat, ei siinä sanottu, että itse asutaan yksiössä eikä vedottu edes ympäristöseikkoihin. Lähdettiin vain oletuksesta, että yksiön pitäisi olla kaikille tavoiteltava asumismuoto tai että tavaroiden ainakin pitäisi mahdtua yksiöön, vaikkei sellaisessa edes asuisi.
On täysin väärä luulo, että yksiössä asuessa tavaraa olisi vähemmän ja sen myötä siistimpää..Jollain on ja joillain ei. Siivoaminen voi olla itse asiassa vaikeampaa yksiössä ja kaaos onkin nopeasti vallitseva olotila. Olen myös nähnyt lukuisia YouTube -videoita, joissa miniasunnoissa asuneet kertovat sen negatiivisista puolista.
Tässä aiemmin joku kirjoitti, kuinka tavaroiden manageraaminen vie aikaa, mutta silti monella minimalistilla se tuntuu myös vievän aikaa, kun pitävät kaiken maailman tilastoja ja taulukoita tavaroiden määristä. Heillä tuntuu jatkuvasti olevan mielen päällä, montako lautasta ja kuppia kotona onkaan ja mitään ei voi ostaa, ellei kirjaa ylös, että nyt kotiin tuli uudet sukat ja sen takia pitää poistaa jotain muuta, että pysytään alle sadan esineen. Minimalistillakin voi ns. mennä yli ja neuroottisuuden puolelle.
Mitä tulee siihen, että kaikkea ei saa mukaansa, jos sota syttyy tai omaisuutensa voi menettää tulipalossa tai varkauden sattuessa, niin miten se eroaa tilanteesta, jossa joku ulkopuolinen av-mamma päättää, että ihmisen pitää asua yksiössä omistaen vain 50 esinettä? Miksi meidän pitäisi jo nyt elää kuin olisimme kuolleita? Murehditaan tavaroiden menetystä vasta sitten, kun kriisi osuu kohdalle.
Oikeastiko te muut mietitte, että olisi niin kiva pitää tavara X, mutta kun en 20 vuoden päästä kuoltuani sitä mukaani saa, niin ei kannata pitää sitä edes nyt?
Yhden muovikassillisen verran lähtenyt poistoja sekä lapsen taaperokärry. Mukava huomata ettei poistettavaa juurikaan enää ole eli tämä on sellaista ylläpitomaritusta lähinnä.
Kotikin on nyt siisti ja tavarat omilla paikoillaan.