tavarapaljous :(

Siivosin ja pesin roskiskaapin, palautin tyhjät pullot sekä vein kaikki kierrätysroskat lajittelupisteelle. 

Tavaran määrä ei vähentynyt, mutta roskiskaappi ja kierrätyskaappi ovat nyt tyhjät ja puhtaat. 

Olen alkanut kallistua siihen, että en enää käy kirppareilla tai nettikirppareilla. Tässä taas tullut kaappeja siivottua ja yleensä aina turhiksi osoittautuvat ostokset on peräisin kirpparilta. Kai se halpa hinta sit koukuttaa eikä harkitse niin tarkkaan. Uutena ostettaessa on enemmän aikaa harkita ja myös hinta vaikuttaa ettei niin vain voi ostaa. Eli jatkossa ostanen vain uutta, mutta vain harvoin ja jonkun rikkoutuneen tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Siivosin ja pesin roskiskaapin, palautin tyhjät pullot sekä vein kaikki kierrätysroskat lajittelupisteelle. 

Tavaran määrä ei vähentynyt, mutta roskiskaappi ja kierrätyskaappi ovat nyt tyhjät ja puhtaat. 

Tulee niin hyvä fiilis kun tuommoisen tekee vaikkei kukaan edes huomaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin ja pesin roskiskaapin, palautin tyhjät pullot sekä vein kaikki kierrätysroskat lajittelupisteelle. 

Tavaran määrä ei vähentynyt, mutta roskiskaappi ja kierrätyskaappi ovat nyt tyhjät ja puhtaat. 

 

Tulee niin hyvä fiilis kun tuommoisen tekee vaikkei kukaan edes huomaa sitä.

Itsekin siivosin kämpän tavallista perusteellisemmin, imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt, putsasin kylppärin, jopa suihkun lattiakaivon, nyt kiiltää lavuaari, pytty ja hanat puhtaana, kunnes taas vähitellen kalkki alkaa niitä harmaannuttaa, mutta nyt ainakin kämppä tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta :)

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut kallistua siihen, että en enää käy kirppareilla tai nettikirppareilla. Tässä taas tullut kaappeja siivottua ja yleensä aina turhiksi osoittautuvat ostokset on peräisin kirpparilta. Kai se halpa hinta sit koukuttaa eikä harkitse niin tarkkaan. Uutena ostettaessa on enemmän aikaa harkita ja myös hinta vaikuttaa ettei niin vain voi ostaa. Eli jatkossa ostanen vain uutta, mutta vain harvoin ja jonkun rikkoutuneen tilalle. 

Ymmärrän hyvin ja huomaan että itsekin helpommin ostan kirppikseltä jonkun 50 senttiä maksavan jutun kuin kaupasta 50 e maksavan, mutta kirppisostoksia ei tule harkittua niin tarkkaan ja saattaa kertyä turhaakin tavaraa kun kerran halvalla saa ja asioita tulee myös ostettua vähän sillä asenteella, että jos tavara ei olekaan hyvä niin mitä sitten, se oli niin halpa ja kirppikseltä. Osittainhan tuossa on oma pointtinsa että jo käytössä ollut tuote on periaatteessa järkevämpi ostaa ja laittaa vaikka jälleen kiertoon jos se onkin turha itselle kuin ostaa uusi, mutta oman tavarapaljouden suhteen on ihan sama onko tavarat uutena vai käytettynä hankittu. En itse aio lopettaa käytetyn ostamista, mutta se vaatii tietoista harkintaa ja pohdintaa, missä tämä keskustelu auttaa tosi kivasti. 

Mä en mene enää edes kirpparille, sitä katuu aina jälkeen päin. On ihan järkiasia olla minimalisti. Mieluummin ostan silläkin rahalla hävikkiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut kallistua siihen, että en enää käy kirppareilla tai nettikirppareilla. Tässä taas tullut kaappeja siivottua ja yleensä aina turhiksi osoittautuvat ostokset on peräisin kirpparilta. Kai se halpa hinta sit koukuttaa eikä harkitse niin tarkkaan. Uutena ostettaessa on enemmän aikaa harkita ja myös hinta vaikuttaa ettei niin vain voi ostaa. Eli jatkossa ostanen vain uutta, mutta vain harvoin ja jonkun rikkoutuneen tilalle. 

Mulla toimii tarkka lista, mitä tarvitsen. Jos juttu ei ole listalla, en osta sitä uutena enkä käytettynä, en normaalihintaan enkä tarjouksesta. Teen listasta mahdollisimman yksityiskohtaisen, koska sillä välttää sinne päin -hankinnat. Kirppariostokset harkitsen yhtä tarkkaan kuin uudet. Ajan kanssa olen oppinut noudattamaan tätä järjestelmää eikä huteja tule enää.

Mutta loppujen lopuksi homma on siinä, että yleensä ihminen haluaa kaikkea. Minä taas en halua mitään. Annan aina kaiken pois mitä saan. Olen pienestä pitäen ollut tällainen. Koen melkein kaiken turhana. En ole ikinä haaveillut minkään omistamisesta. Sen sijaan kuuntelen tosi paljon musiikkia ja luen paljon. Palkat duuneista menee pelkästään ruokaan ja reissaamiseen. Omistan vanhasta pakusta tehdyn reissuauton, jossa asun melkein aina. Niin että sen kyllä omistan. Ystävän luona on talvimajoitus, ellen ole talvea liikenteessä. Mutta vaatteita, astioita tai tavaroita mulla on vain ja ainoastaan ihan pakolliset. En ymmärrä, että pitäisi omistaa tavaroita, jotka sitoisivat mua ihan henkisestikin ja niitähän pitäisi sitten säilöä ja säilytellä. Kirjoitin tähän ketjuun ystäväni pyynnöstä. Hän painii tavaraongelman kanssa. Ei vaan pysty tällaiseen kuin minä.

Suositelkaa jotain pitkäikäistä aterinsettiä. Budjetti tähän on ehkä noin 100 euroa.

Mä rakastan kirppareita. Olen tehnyt viimeaikoina tosi hyviä löytöjä ja nyt pitää kyllä jarrutella. Mulla on puhelimessa ostoslista kirpparia varten. Tällä hetkellä listalla on kolme asiaa. 

Kauppojen hinnat uusille vaatteille ja tarvikkeille tuntuu jotenkin aivan älyttömiltä, kun on tottunut kirpparin hintoihin, kuten esim. lelut ja lastenvaatteet. 

Eilen kävin taas kirpparilla ja löysin Gugguun jumpsuitin 2 vuotiaalle 5 eurolla ja tyttärelle löytyi tarvitsemansa hame 2 eurolla. 

Nykyään ei tule enää tehtyä hutiostoksia kirpparillakaan, kun noudattaa ostoslistaa. Sen olen jo ymmärtänyt ettei tavara maailmasta tai kirpparilta lopu. 

Myös se on muuttunut, että jätän kaikki sellaiset tavarat hankkimatta millä ei ole käyttöarvoa, esim. koriste-esineet. En tarvitse mitään vain pölyttymään kotiin. Entinen minä tykkäsi ostaa paljon sisustusesineitä. 

Minullakin on tarvelista lastenvaatteista ja aina kirpparilla käyn läpi ensin ne (käyn vain kuratoiduilla kirppiksillä, joissa tuotteet teemoittain eli helppo skannata nopeasti yhdellä silmäyksellä kaikki kengät tms) mutta sitten kierrän koko homman ja aina löytyy niitä ihanuuksia, joita ei vain voi jättää väliin. Muutama päivä sitten sorruin ja ostin kummallekin lapselle niitä söpöliinihörselövaatteita, joita on kyllä jo riittämiin. Onneksi edes kaksi neljästä vaatteesta tulee heti käyttöön kesäksi eli olivat tarvehankintoja vauvalle jos lämpötila tuosta äkkiä nousee.

Katsoin tuossa kirjanpitoa ja nyt huhti-joulukuun tavarakarsintatavoitteen tulos on 72/500. Olen myynyt yli 50 tavaraa kuukaudessa (kaksi isoa vaatepakettia, toinen omistani ja toinen vauvanvaatteita) sekä irtovaatteita ja kenkiä sekä Torissa että Vintedissä. Myös muutamat kultakorut ja yksi huonekalukin on lähtenyt uuteen kotiin. Myyntiä on kertynyt noin 450 euroa.

Mutta sitten se kääntöpuoli eli hankinnat, jotka ovat toimintani heikkous. Niitä vain kertyy kuin huomaamatta. Ostin meille juuri uuden sohvan, lapsille muutamia em. kirppisostoja ja itselle kesäihanuuksia. Yhteensä tavaraa on tullut samassa ajassa jo 15 artikkelia sisään. 

Olen kyllä tietynlainen materialisti jota mieluummin nimitän essentialismiksi. Annan hirveästi aikaa uuden hankinnalle ja sitten myös kiinnyn tiettyihin asioihin kotona todella vahvasti. Esimerkiksi tuota sohvaa olen haaveillut jo useamman vuoden. Nyt vihdoin sain sen ajatuksena myytyä miehelle, jonka mielestä nykyinen sohvamme alkaa käydä pieneksi perheen kasvaessa, mikä on täysin totta. Ja yhtä huonekalukauppakäyntiä myöhemmin oli uusi sohva tilauksessa vihdoin. Kotona ei montaa sisustustavaraa ole, joihin en olisi kiintynyt mutta toisaalta en niistä halua eroonkaan. Mutta sitten kun jokin hajoaa, niin surettaa se ihan tolkuttomasti.

Olen pystynyt pysymään täysin poissa Torin lastenvaateosastoilta! Siinä sentään yksi onnistuminen. Muuten Torissa ja Vintedissä olen käynyt pyörimässä lähinnä myynnissä olevia kohteitani kohentamassa tai lisäämässä. Vielä on melkein 50 kohdetta myynnissä ja lisääkin tahtoisin laittaa, jos vain saisin sopivan hetken sen tekemiseen.

Olen kyllä ihan täysi addikti sinänsä, kun ajattelen aina näin: vielä tämän ihanuuden hankin ja sitten lopetan tai pidän lakon. Aina vielä yksi kerta tai osto. Jostain pulpahtaa aina uusi tarve ja aina uusi himo ja aina uusi perustelu, miksi jokin on pakko ostaa ja saada. Tästä on päästävä eroon.

-Ostoaddikti 

No te ette sitten ole nirsoja niinkuin minä, jos nimittäin löydätte koko ajan kaikkea ihanaa ostettavaa ja itseään pitää ihan kieltää. Mulla taas menee niin, että löydän jokaisesta vaihtoehdosta, missä vaan, vaatteessa tai tavarassa, jonkun syyn miksen haluakaan sitä. Jos malli on oikea, niin sitten värisävy on väärä. Tai sitten jos kaikki natsaa, niin kokoa ei enää olekaan. Oon niin tarkka, että harvoin löydän mitään ostettavaa.

Mutta, mun ongelma on sitten se, että en raaskisi sitten ikinä luopua näistä vaatteista ja tavaroista, jotka mulle asti päätyvät. Vaikka vaate olisi jo loppuun kulutettu siitä on tullut mulle jotenkin liian tärkeä. Koska eihän se ole kuin vaate. Tai tavara.

 

Oon niitä ihmisiä, jonka maailma menee pois raiteiltaan, jos joku oma vanha jo kulunutkin vaate tai muu jää vaikka bussiin. Tai jos joku varastaa multa jotain, vaikka pyykkituvasta. Eli mikään ei meinaa ensin kelvata ja sitten kun kelpaa olen sille iäti uskollinen.

Samalla tavalla muutes suhtaudun miehiin. Ei meinannu kelvata ensin, mutta nyt en ikinä jättäisi. Ei ole tavarapaljoutta, mutta en pääse iänikusista eroon. No miehestä en haluakaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

No te ette sitten ole nirsoja niinkuin minä, jos nimittäin löydätte koko ajan kaikkea ihanaa ostettavaa ja itseään pitää ihan kieltää. Mulla taas menee niin, että löydän jokaisesta vaihtoehdosta, missä vaan, vaatteessa tai tavarassa, jonkun syyn miksen haluakaan sitä. Jos malli on oikea, niin sitten värisävy on väärä. Tai sitten jos kaikki natsaa, niin kokoa ei enää olekaan. Oon niin tarkka, että harvoin löydän mitään ostettavaa.

Mutta, mun ongelma on sitten se, että en raaskisi sitten ikinä luopua näistä vaatteista ja tavaroista, jotka mulle asti päätyvät. Vaikka vaate olisi jo loppuun kulutettu siitä on tullut mulle jotenkin liian tärkeä. Koska eihän se ole kuin vaate. Tai tavara.

 

Oon niitä ihmisiä, jonka maailma menee pois raiteiltaan, jos joku oma vanha jo kulunutkin vaate tai muu jää vaikka bussiin. Tai jos joku varastaa multa jotain, vaikka pyykkituvasta. Eli mikään ei meinaa ensin kelvata ja sitten

Samoin nytkin minulla on ollut päällä vanha sastan takki jonka olen hankkinut alle 18 vuotiaana ja nyt olen 47

Käytän vanhoja tennareita, vaikka ne ovat teipattu kasaan ja vanhaa reppua, vaikka siinä on vetoketju korvattu hakaneuloilla. Molemmat olleet käytössä ysärin puolivälistä. Ja kaapista löytyy uuden karheat täsmälleen samanlaiset, jotka eivät vaan minulle kelpaa. Jonkuu pitäisi tulla ottamaan nuo multa kyllä pois. Niin, ja nahkatakkini on 50-luvulta ja toinen kasarilta.

No ei tuokaan terveeltä kuulosta, että teipataan kenkiä ja kuljetaan rikkinäinen reppu selässä vain siksi, ettei kykene ottaa uusia käyttöön.

Tuo nirsous on aina huvittanut, kun sitä olen saanut kuulla kavereilta esimerkiksi miehen metsästyksessä. Olen itse ollut samassa parisuhteessa teinistä saakka ja aina kun asia tulee puheeksi jonkun sinkkukaverin kanssa, niin hän vetoaa siihen, miten hän on niin nirso eikä kelpuuta ketään. Jaa, ihan niinkuin minä olisin ottanut ekan vastaantulevan jampan elämänkumppanikseni.

Sama se on noissa tavaroissa: toiset vaan löytävät sopivan ja toiset eivät. Makuja on monia, ei siinä ole mitään ihmeellistä tai tekemistä nirsouden kanssa.

Äh, tarkoitin että olen vain niin kiintynyt tennareihini ja reppuuni. Nirsouttani en tätä tee. Tässä on sitä samaa kaavaa, kun monet käyttää vanhoja farkkujaan uusien sijaan, koska ne nyt vain ovat niin rakkaat. Ja uudet ovat jäykät ja jotenkin liian siistit. 50- luvun rotsilleni mulla on jo ostajakin valmiina, kun vain raaskisin myydä. Ja tytär haluaa kuulemma tuon kasarin takkini. Eli jos nyt sitten viskaan tennareilla ainakin vesilintua, oikeasti menee siis sekajätteeseen. Ja teen repustani roskapussin.

Täällä nirsoilija. En onneksi nirsoillut poikakaverien kanssa liian pitkään. Sama ihana mies ollut mullakin jo yli 30 vuotta. Tai hyvä kun aikani nirsoilin, jotta sain hänet. Kyllä mä kuule luulen, että olen liian nirso tavaroiden ja vaatteiden kanssa. Muille tuntuu aina kelpaavan kaikki paremmin. Tai sanotaanko miten äitini sanoo, että olen vaan liian tarkka. Ikäänkuin valitsen kaiken niillä perustein, että en saa kyllästyä siihen sitten ikinä. No ainakin luonto kiittää, kun en kasvata jätevuoria. Ongelmani on vain se vaatteisiin ja tavaroihin kiintyminen. Se on se asia, joka mua häiritsee. Tuo joka kiintyi rikki menneisiin kenkiinsä ja reppuunsa, kuulostaa multa. Vaikken reppuja tai tennareita käytäkään.

Hahaa..! Tuo oli hauska kommentti, mutta joo, en unohda miestä bussiin! Eikä se ole mahdollistakaan, ukko kun menee joka paikkaan fillarilla. Pitää kunnostaan huolta, ei ole kulunut. Ja ei kait se vähän päälle 50- v vielä niin vanhakaan ole. Itse olen unohtunut joskus bussiin, mutta olin silloin vasta alle kouluikäinen..

Siivosin väkertelykaappini kun täällä puhuttiin kierrätyksestä ja kuinka kaikkea ei vaan kannata "uusiokäyttää". No kaapista lähti 5 muovikassillista kaikenlaista joko roskiin, kierrätykseen tai kirppikselle (täysin omaan käyttötarkoitukseen soveltuvia kunnossa olevia juttuja, joista olen meinannut tehdä muuta). Kummasti mahtuu tavarat järkevämmin kappiin nyt!

Olen itse huono kierrättämään, antamaan tavaraa hyväntekeväisyyteen tai myymään, joten yritän ostaa vain oikeasti tarvitsemani. Lisäksi vaikka itse pääsisikin eroon rojuistaan päätyvät ne kuitenkin sitten jonkun riesaksi. Parasta olisi, jos maailmassa valmistettaisiin vähemmän ja laadukkaampaa tavaraa, jolloin toki hinnat nousisivat entisestään, mutta paljon valmistetaan myös sellaista laadutonta roskaa, jota kukaan ei tarvitse mihinkään ja jonka puuttumista ei edes huomattaisi tai kaivattaisi. Samalla tavaramäärän vähentyessä resursseja vapautuisi myös oikeasti tärkeään. Paras tapa tosiaan olisi ostaa vaan se oikeasti tarvitsemansa. Esim. trendivärisen kesäisen juhlamekon ostaminen ehkä houkuttaa, mutta kyllä se laadukas pikkumusta järkevämpi ostos on.