tavarapaljous :(

Oishan se jopa outoa, jos siinä hyllyssä ois vaik lappu, että ota itsellesi, mutta älä vaa myy. Ai millon sen tavaran myyminen sitte ois luvallista, kun olisit käyttänyt ensin sitä kuinka kauan? Mun mielestä on huippua, jos tavarat tollasesta kierrätyshyllystä kohtaa uuden omistajan. Tapahtui se siiten myynnillä tai ilmaiseksi. Pääasia ettei mene roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Oishan se jopa outoa, jos siinä hyllyssä ois vaik lappu, että ota itsellesi, mutta älä vaa myy. Ai millon sen tavaran myyminen sitte ois luvallista, kun olisit käyttänyt ensin sitä kuinka kauan? Mun mielestä on huippua, jos tavarat tollasesta kierrätyshyllystä kohtaa uuden omistajan. Tapahtui se siiten myynnillä tai ilmaiseksi. Pääasia ettei mene roskiin.

Voit antaa ilmaiseksi, ei tarvitse vaatia rahaa.

Jos ne kierrätyshyllyn tavarat eivät tunnu kelpaavan kellekään päivien kuluessa, silloin on mielestäni ok ottaa ne myyntiin. On kuitenkin kohteliasta antaa jollekin tarvitsevalle mahdollisuus ottaa ne ensin, koska se on tuollaisen kierrätyshyllyn ensisijainen tarkoitus, ei tarjota jollekin jobbarille ekstratuloja.

Miten niin et tarkoita että joku raahaa sinun lahjoittamat tavarat kirppikselle myyntiin? Ethän enää niitä omista, jos olet ne pois lahjoittanut. JUST tollasen suhtautumisen takia moni ei uskalla myydä esim epäsopivia lahjaksi saatuja juttuja kirppiksellään! Sä jopa haluat määrätä mitä johonkii hemmetin kierrätyshyllyyn viemilläsi vihoviimeisillä romuilla tehdään, ei järkevä suhtautuminen tuollainen. Tunteet pois tavaroista. Edes lahjoitustavarasta jotkuu ei osaa katkaista napanuoraa!

Mä nimenomaan aion laittaa seuraavaksi laput mun kierrätyshyllyyn viemiini tavaroihin, että SAA MYYDÄ! Pääasia ettei jää hyllyyn roikkumaan. Tavaran pitää kiertää. Liian moni tavara on nykyään vaan koriste tai säilössä jossain käyttämättömänä ja lahoaa sinne.

Nii voit antaa ilmaiseksi tai vaatia rahaa. Mun mielestä yks ja sama, pääasia että tavara löytää uuden omistajan. Ajattelen asiaa vihreästi, että tavara on kumminkin tuotettu. En pitäisi lukua siitä tienaako joku jotain sillä. Mitäs sitte.Mutta on mullakin yksi mutta.. ärsyttäisi ihan hitosti, jos kuulisin että joku tehnyt rahaa vaikka alkoholin tai huumeiden ostoa varten mun lahjoitusromuilla. Mutta enhän mä sillekään mitään voisi. Eihän ne tavarat enää mun ole. Jos joku hommaisi itselleen niillä rahaa ruokaostoksiin olisin hyvilläni.

Mua taas ärsyttää vähäsen, kun itse tyhjensin varastosta huonekaluja ja ison kasan mattoja saa ottaa- lapuilla varustettuna rappuun ja talon eteen sen takia, että eivät ole käyttämättömänä lisäämässä turhaa palokuormaa talossa, niin nyt naapuri roudasi ne omaan varastokoppiinsa. Ne eivät siis päätyneet käyttöön niinkuin toivoin tai kenties talossa vierailevien mukanaan viemiksi. Talossa asuu lähes pelkästään nuorta porukkaa ja käy  paljon nuoria ihmisiä kylässä. Niitä oli siis paljon, mattoja yli kymmenen ja huonekalujakin useita. Olisin tietty korjannut ne pois illalla jos eivät olisi menneet, mutta sama naapuri otti kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne kierrätyshyllyn tavarat eivät tunnu kelpaavan kellekään päivien kuluessa, silloin on mielestäni ok ottaa ne myyntiin. On kuitenkin kohteliasta antaa jollekin tarvitsevalle mahdollisuus ottaa ne ensin, koska se on tuollaisen kierrätyshyllyn ensisijainen tarkoitus, ei tarjota jollekin jobbarille ekstratuloja.

Näinpä. Itsekin ajatellen, että ensisijaisesti tavara otetaan oman tarpeeseen ja käyttöön. Jos ei parin päivän sisällä löydy tarvitsevaa, niin sitten vaikka myyntiin. Rahoille kuitenkin yleensä löytyy käyttöä.

Se, että joku hamstraa itselleen aina kaikki, on itsekästä ja röyhkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja blogeissa on jatkuvasti juttuja täydellisen valkoisen t-paidan, täydellisen kauluspaidan, täydellisten farkkujen jne. metsästyksestä. Itsekin olen ostanut monta vaatekappaletta siinä toivossa, että löytäisin sen täydellisen, minkä jälkeen ostelun voisi lopettaa.

Olen opetellut tästä pois niin, että yritän ajatella vaatteita enemmän kulutustavaroina kuin identiteettiprojektina. Täydellisen tavoittelu on loputon urakka eikä sitä ostelemalla voi koskaan saavuttaa. 

Nykyään kun tulee halu ostaa joku vaate, yritän kuvitella miltä se vaate näyttää mahdollisimman kuluneena. Tämä hillitsee ostohaluja aika hyvin ja silloin kun jotain hankkii, niin tulee panostettua parempiin materiaaleihin.

-toipuva shoppailuholisti 

Tää on niin totta! Valkoisesta t-paidasta, ajattomista farkuista tai joka tilanteeseen sopivasta jakusta tai trenssistä voi tulla pakkomielle suorastaan. Nämä asiat on ilmeisesti pakko olla, jos haluaa olla tyylikäs, VASTUULLINEN tai kapselipukeutuja. Itse huomaan välillä sortuvani tähän ajatukseen erityisesti tuon valkoisen t-paidan otsalta. Pitää vaan ajatella niitä kellertäviä kainaloita, jotka omassa käytössä siihen tulisi, olipa laatu hyvä tai huono.

Kiitos Ostoaddikti ja Toipuva shoppailuholisti, teidän pohdintoja on erityisen kiinnostava lukea. Kiitos myös teille muille. Tykkään olla täällä. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja blogeissa on jatkuvasti juttuja täydellisen valkoisen t-paidan, täydellisen kauluspaidan, täydellisten farkkujen jne. metsästyksestä. Itsekin olen ostanut monta vaatekappaletta siinä toivossa, että löytäisin sen täydellisen, minkä jälkeen ostelun voisi lopettaa.

Olen opetellut tästä pois niin, että yritän ajatella vaatteita enemmän kulutustavaroina kuin identiteettiprojektina. Täydellisen tavoittelu on loputon urakka eikä sitä ostelemalla voi koskaan saavuttaa. 

Nykyään kun tulee halu ostaa joku vaate, yritän kuvitella miltä se vaate näyttää mahdollisimman kuluneena. Tämä hillitsee ostohaluja aika hyvin ja silloin kun jotain hankkii, niin tulee panostettua parempiin materiaaleihin.

-toipuva shoppailuholisti 

Tää on niin totta! Valkoisesta t-paidasta, ajattomista farkuista tai joka tilanteeseen sopivasta jakusta tai tr

Kiitos myös sinulle!

Minun tekisi tälläkin hetkellä mieli uutta valkoista t-paitaa. Tiedän kuitenkin, että noin kuukauden sisällä siinä olisi jotain tomaattikastiketahraa rinnuksilla tai sitten jos ei sitä, niin ennen pitkää just nuo kellastuneet kainalot. Joten enpä osta.

Tuo mainitsemasi vastuullisuus on ollut minulle myös yksi kompastuskivi. Olen ostanut vaatteita ns. vastuullisilta merkeiltä verkkokaupoista ja myös kierrätettynä. Eettisyys ja ekologisuus on olleet olevinaan tärkeitäkin arvoja, mutta eihän minkään ostaminen ole koskaan erityisen vastuullinen teko eikä ekologinen varsinkaan. Tuohon kierrätetyn ostamiseen varsinkin jää helposti koukkuun, kun tilaisuus on muka ainutkertainen. Ja sitten sillä mukamas-vastuullisuudella oikeuttaa itselleen sitä ostelua.

Lastenvaatteiden kohdalla olen jo ostovaiheessa niin sentimentaalinen, että ajattelen sitä pientä vaatetta jo etukäteen tulevana muistona, jota tulen vaalimaan ja säilyttämään mahdollisille lapsenlapsille. Minusta siis uhkaa tulla sellainen painajaisanoppi, joka roudaa lastensa perheisiin säkkikaupalla vanhoja vaatteita, jotka haisee varastolle ja joiden resorit ja kuminauhat on haurastuneet. Mutta lupaan tehdä parannuksen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehdissä ja blogeissa on jatkuvasti juttuja täydellisen valkoisen t-paidan, täydellisen kauluspaidan, täydellisten farkkujen jne. metsästyksestä. Itsekin olen ostanut monta vaatekappaletta siinä toivossa, että löytäisin sen täydellisen, minkä jälkeen ostelun voisi lopettaa.

Olen opetellut tästä pois niin, että yritän ajatella vaatteita enemmän kulutustavaroina kuin identiteettiprojektina. Täydellisen tavoittelu on loputon urakka eikä sitä ostelemalla voi koskaan saavuttaa. 

Nykyään kun tulee halu ostaa joku vaate, yritän kuvitella miltä se vaate näyttää mahdollisimman kuluneena. Tämä hillitsee ostohaluja aika hyvin ja silloin kun jotain hankkii, niin tulee panostettua parempiin materiaaleihin.

-toipuva shoppailuholisti 

Tää on niin totta! Valkoisesta t-paidasta, ajattomista fark

Ja tämä edellinen oli siis toipuva shoppailuholisti -nimimerkillä kirjoittaneelta, jolle vaatteet on olleet erityinen kipupiste tavarapaljoudessa.

Minulla on aika vähän kesävaatteita, syynä lihominen. En kuitenkaan halua hankkia tähän kokoon oikeastaan mitään uutta. Yritän vanhoilla vaatteilla selvitä kesän koska kausikin on oikeastaan aika lyhyt ! Teen etätöitä ja olen 4 viikkoa lomalla joten työkesäpukeutumiseen ei oikeastaan tarvitse panostaa. Kukaan ei muista mitä käytin viime kesänä! En itsekään muista toisten asuja. Näin lohdutan itseäni. Ja yritän pudottaa painoa jotta saisin käyttööni lisää vaatteita jotka siis omistan jo.

Aika vähällä sitä pärjää, luulen (toivon !) 

Vierailija kirjoitti:

Oishan se jopa outoa, jos siinä hyllyssä ois vaik lappu, että ota itsellesi, mutta älä vaa myy. Ai millon sen tavaran myyminen sitte ois luvallista, kun olisit käyttänyt ensin sitä kuinka kauan? Mun mielestä on huippua, jos tavarat tollasesta kierrätyshyllystä kohtaa uuden omistajan. Tapahtui se siiten myynnillä tai ilmaiseksi. Pääasia ettei mene roskiin.

Minäkin olen usein miettinyt että missä vaiheessa ostettu/saatu tavara on minun omaisuutta ja saan tehdä sille mitä haluan? Luulisi että ainakin siinä vaiheessa kun on maksanut, se olisi oma. Entä lahjaksi saatu? Kuinka kauan pitää odottaa että saa myydä tai antaa eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

No ei muuta kun kysymään jotain tuttua auttamaan. Laittakaa yhdessä poistetut tavarasi kirppikselle ja anna hänelle palkaksi vaikka puolet tuotosta. Tai jos et jaksa alkaa puljaamaan kirppiksen kanssa anna viedä kaikki poistetut tavarasi, saatpahan siistin kodin kuitenkin. Vaihtoehtoisesti lahjoita kaikki raivatut tavarat SPR:n Konttiin tai muulle hyväntekeväisyyskirpputorille. HOPE ottaa vastaan lasten vaatteita ja leluja. Kontti melkein kaikkea. Kierrätyskeskus jopa materiaaleja. 

OK.😊 Veinkin viime kesänä 8 pahvilaatikollista SPR:n Konttiin. Edellisenä Ukraina keräykseen. Laittelen taas pikkuhiljaa laatikoihin ja vien johonkin hyväntekeväisyyteen. 

Lapset ovat aikuistuneet ja lentäneet pesästä. Heillä kuuluu olevan jo kaikkea tarvitsemaansa.

T. Äippä

Kiitos minunkin puolestani antoisasta keskustelusta, joka nostaa esille erilaisia näkökulmia ja antaa ajattelun aihetta! Olen roikkunut täällä taustalla lukien vuosia, nyt vasta intouduin kirjoittamaan.

Pakko tarttua tuohon täydellisen vaatekaapin musta have -juttuihin kuten siihen valkoiseen t-paitaan, että sellaiset ylhäältäpäin tulevat sanelut ovat todella harhaanjohtavia ja sekoittavat myös sitä oman tyylin löytämistä. Ei kukaan tarvitse väkipakolla mitään tiettyä vaatekappaletta. Ehkä nyt sitten muodolliseen työpukeutumiseen tai juhlaan mutta muuten sen oman täydellisen vaatekaapin pitäisi rakentua ihan niiden omien tarpeiden ja mieltymysten ympärille. Puhun vankasta kokemuksesta, sillä olen ostanut noita yleisesti pakollisina kulmakivinä pidettyjä vaatekappaleita aina uudestaan ja uudestaan vaikka totean joka kerta, että eihän tämä sovi minulle. Esimerkiksi kamelin värinen trenssi on ikuinen klassikko, joka ei vain ole minua varten. Olen niitä ostanut varmaan 10 elämäni aikana ja aina myynyt eteenpäin. Jokin siinä mättää, samoin kuin valkoisessa t-paidassakin: näytän haljulta liian vaaleissa väreissä. Tämän olen tiennyt jo teinistä asti mutta ongelmana on, että pidän todella paljon juuri valkoisesta, beigesta ja vaaleanharmaasta. Minusta nuo värit vaatteissa ovat kauniita ja ajattomia, pinterestissä ja katukuvassa näyttävät upeilta kantajillaan ja yritän päästä samaan esteettiseen lopputulokseen mutta ei vaan onnistu. Olo on nukkavieru ja viihdyn niin paljon paremmin tummissa vaatteissa.

Niinpä olen määrittänyt itselleni nyt tarkasti sen, etten saa ostaa kuin niitä värejä, joissa on tarpeeksi kontrastia ihoni ja hiusteni väriin. Ei beigeä, vaan ruskeaa, ei valkoista, vaan mustaa (kyllä, se on aina pukenut minua vaikka yleinen harhaluulo on, ettei se sovi haljun värisillä suomalaisille), ei vaaleanharmaata, vaan jotain täyteläisempää, esim. tummansinistä. Inhottavaa on kuitenkin se, etten näitä noudattamalla saa luotua sitä esteettisesti miellyttävää kokonaisuutta. Yritänkin pitää alaosissa sitten noita kevyempiä sävyjä, roosia hameita, beigen ja kerman värisiä housuja jne.

En myöskään viihdy kuoseissa. Ainoastaan raidat sytyttävät. Niinpä pysyttelen erossa kaikenlaisista kukkakuoseista, jotka aina keväisin houkuttaa. Jotenkin vaan haluaisin näyttää aivan erilaiselta kuin mitä olen ja pitää erilaisia vaatteita mutta en vaan tunne oloani niissä hyväksi.

Raskausaikana minulla oli ainoastaan pari erilaista asukokonaisuutta, jolloin lähteminen oli helppoa eikä koskaan aamulla tarvinnut miettiä mitä laitan päälleni. Se oli ihan mahtavaa. En siis raaskinut ostaa raskausvaatteita muuten kuin uudet housut, joita sitten käytin leggingsien rinnalla alaosina ainoastaan. Sitten oli pari ihanaa neuletta, joita käytin (ja jotka ovat nyt normivartalollani käyttökelvottomia kun mahaosa on venynyt muodottomaksi) ja laitoin sittemmin raskautuneelle ystävälle eteenpäin. Tuollaiset univormut ovat tosi hyviä ja helppoja arjessa. Nyt yritän viritellä jotain kotiäitiunivormuja, joissa olisi mukava olla mutta myös samalla niissä olisi jotain tyylikkyyttä kuitenkin.

-Ostoaddikti

Päivän poistot siivouksen yhteydessä:

3 paperia

1 päiväysvanha apteekin voidetuubi

2 rikkinäistä lelua

Tyhjä vitamiinipurkki

Risa sukka

Loppuun käytetty siivoussuihke 

Ei voi olla totta.. luetteko te jotkut selvät roskat poistoiksi. Nuo kaikkihan on ihan vaa rodkia. Vai luettelenko päivän poistoiksi 1 veskipapruhylsy, 3 käytettyä suodatinpussia, 1 tyhjä laastaripaketti, 1 vanha asumistukipäätös ja 1 risat kalsarit

Miehen kanssa eilen sovittiin, että viedään tavaraa kierrätyskeskukseen. Kaksi tuntia meni ja sain koko huushollista kerättyä ainoastaan yhden muovikassillisen, jossa oli kunnollista ja ehjää, mutta varsin vähäarvoista tavaraa, mukana 3 kirjaa.  En tajua, miten se voi olla niin vaikea luopua mistään.  Jotenkin tuntuu, että kun on jostain maksanut useita kymppejä, jopa satasia, ei haluaisi ihan ilmaiseksi niistä luopua, mutta myyminenkin on niin työlästä, etten ole saanut sitäkään aikaiseksi.   Kirpputoripöydän vuokra on harkinnassa. No, näiden ongelmien kanssa painiskelen. Vaatteita ja kenkiä tulee yli tarpeen hankittua, usein, kun löydän jotain ihanaa, sorrun ostamaan. Kaikkia en ole edes käyttänyt.  Samoin olen aika törsäilevä, kun tarvitsen uuden huulipunan, en osta vain yhtä, vaan sattuu jäämään putki päälle ja ostan viisi. Tiedostan ongelman ja yritän todella hillitä ostamista.   Säästän kyllä rahastoihin, mutta paljon enemmän säästyisi, jos en aina ostaisi kaikkea monin verroin. Ripsivärejäkin taitaa olla kymmenen. Piti nyt vaan avautua ja tunnustaa tämä oma ongelmakäytös. 

Joo samaa ajattelin. Roskien vientikö nykyään päivän poistot!

Mitäs jos vaihtelisit vaatteita ystävien kanssa kirppispöydän varaamisen sijaan. Kirppiksellä ei saa kalliista vaatteista juuri mitään, mutta ystävän kanssa voisi vaihtaa pyöreästi saman arvoisia vaatteita. Katso kuka tutuistasi on samantyylinen ja suurinpiirtein samankokoinen ja eikun vaihtelemaan. Olen huomannut paremmaksi tavaksi kalliimpien vaatteiden kohdalla. Must on ihanaa omistaa vain yksi huulipuna. Pysyy raikkaana ja kun se on lopussa onkin yleensä jo kyllästynyt ja saa oikeasti ostaa uuden tarpeeseen. Viisi huulipunaa ei voi muuta kuin härskiintyä.Ripsiväriä käytän 2kk ja sitten roskiin ja uuden hankinta. Pysyy hygienisenä.