Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19751)
Meillä sama. Ei oikein muistettu taaskaan käyttää jouluvaloja, vaan tuli aina vahingossa laitettua aina päälle ne normivalot. Nuo patterivalotkin esim on kyllä kauniita, mut sitten kumminkin joutuu laittaa isommahkin valot jos jotain meinaa tehdäkin. Pitäis varmaan meidänkin laittaa ainakin osa jouluvaloista kiertoon. Niissä on aina sekin, että ei niitä viitsisi pitää paikoillaan sitte muulloin kun talvella ja aina niille pitäisi keksiä säilytyspaikkaa, ei se niiden edellinen säilytyspaikka koskaan enää keväällä oo tyhjänä oottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain käytyä tänään läpi tytön eskari- ja koulujutut seitsemän vuoden ajalta. Siis kirjat, vihkot, monisteet, piirustukset, käsityöt ja askartelut. Isot kasat lähti pois. Ei tarvinnutkaan hävittää niitä niin paljon kun ensin ajattelin. Kaikki monisteet tuli kyllä melkein viskattua pois. Siististi laatikkoon laitettuna röykkkö pieneni kolmasosaan entisestä. Käyköön sitten joskus itse niitä rankemmalla kädellä läpi. Eihän moni näitä säilyttelisi ollenkaan, mutta meillä tykätään niistä.
Haluaisin kirjoittaa niin paljon mutta parempi tiivistää: olen ostoaddikti ja haluan yksinkertaistaa elämäni todella rajusti. Kotona ei ole tavaraa ihan valtavasti mutta sekin olemassa oleva ahdistaa suunnattomasti ja haluan ympärilleni selkeyttä ja järjestystä, jotta kodin tyyneys siirtyisi myös mieleeni. Tätä haluan etenkin näinä maailman aikoina mutta myös siksi, että minulla on kaksi pientä lasta ja elämä on jokseenkin kaoottista vaikka kuinka yrittäisi hallita tilanteita. Sitä varten haluaisin, ettei minun tarvitse käyttää aikaa turhaan tavararuljanssiin. Jatkuva siivoaminen ja pyykkäys saavat kiroamaan monia tavaroita, joita olen haalimalla haalinut (esim. niin ihanat vauvanvaatteet joita on liikaa eikä kaikkia ehditä millään pitämään).
Minulla on siis käsissäni projekti, joka kattaa kolme osiota (olipa stubbismi): tavaran vähentäminen, ostamisen vähentäminen ja mielen hallinta. Viimeiseen kuuluu ihan todella itseeni tutustuminen. Olen lähes nelikymppinen ja ihan hukassa, selkeästi täytän jotain tyhjiötä tavaralla. Minulla on huono itsetunto ja siihen liittyy se, että olen hienoilla tavaroilla halunnut kompensoida huonommuuden tunnetta. Että minussa olisi edes jotain arvokasta, ostettua tavaraa. Eli suurin tehtävä on alkaa rakentaa minuutta itseni, ei omaisuuteni ympärille. Jos tässä on yhtään järkeä.
Ongelma on se, etten raaski luopua ilmaiseksi esimerkiksi vaatteista, joihin olen käyttänyt sievoisia summia. Olen listaillut äitiysloman tiimellyksessä toistasataa kohdetta toriin mutta siellä ei liiku mikään. Niin paljon on kiinni siitä, että saisin tavaraa myytyä ja ulos kotoa.
Minulla on tavoite saada 500 tavaraa ulos vuoden loppuun mennessä. Nyt on tämän haasteen toinen viikko ja luku on tällä hetkellä 46. Mies lähtee mukaan omalla 50 tavaran panoksellaan. Jos saisin kaikki myynnissä olevat tavarat myytyä, tulisi niistä jo noin 120 tavaraa poistoja.
Suuri ongelma on oma suhtautumiseni ostosteluun. Selaan toria todella paljon, ostan sieltä itselleni ja lapsille ihanuuksia. Saatan selailla tunteja päivässä ja metsästää taas seuraavaa ja seuraavaa kohdetta. Ihan hirveää ja haluaisin lopettaa tuon, en vain kykene. Tilaan netistä jonkin verran vaatteita, suurin osa menee palautukseen sillä laatu on yleensä surkeaa eikä tuotteet vastaa myyntikuvissa olevia. Etsin aina jotain täydellistä ja parempaa. Jotain mikä tekisi minusta onnellisen. En tajua itseäni. Myös oma tyylini on ollut hakusessa niin kauan kuin muistan. Ostelen fantasiaminälle ties mitä ihanuuksia, vaikka nyt ja tulevat vuodet olen kotiäitinä ja pukeutuminen on sen mukaista. En vain halua vastustaa, jos näen jotain ihanaa.
Sen vuoksi nyt on pakko tehdä jokin muutos ja konkreettisesti estää itseäni edes menemästä verkkokauppoihin. Lapsille on pakko ostaa ulkovaatteita ja kenkiä, kun kuluvat ja lapset kasvaa mutta mitään hörselösöpöyksiä ei tähän talouteen tarvita enää yhtään. En siis voi täysin kieltää itseltäni toriakaan, sieltä kun 95% lastenvaatteista hankin.
Pitkä on taival mutta nyt se on avattu.
-ostoaddikti
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kirjoittaa niin paljon mutta parempi tiivistää: olen ostoaddikti ja haluan yksinkertaistaa elämäni todella rajusti. Kotona ei ole tavaraa ihan valtavasti mutta sekin olemassa oleva ahdistaa suunnattomasti ja haluan ympärilleni selkeyttä ja järjestystä, jotta kodin tyyneys siirtyisi myös mieleeni. Tätä haluan etenkin näinä maailman aikoina mutta myös siksi, että minulla on kaksi pientä lasta ja elämä on jokseenkin kaoottista vaikka kuinka yrittäisi hallita tilanteita. Sitä varten haluaisin, ettei minun tarvitse käyttää aikaa turhaan tavararuljanssiin. Jatkuva siivoaminen ja pyykkäys saavat kiroamaan monia tavaroita, joita olen haalimalla haalinut (esim. niin ihanat vauvanvaatteet joita on liikaa eikä kaikkia ehditä millään pitämään).
Minulla on siis käsissäni projekti, joka kattaa kolme osiota (olipa stubbismi): tavaran vähentäminen, ostamisen vähentäminen ja mielen hallinta. Viimeiseen kuuluu ihan todella itseeni tutustu
Ymmärrän hyvin sinua. Itsekin olen ostellut lapsille aina hirveästi ihania vaatteita. Niitä on ihan liikaa. Minulla auttoi korona osiltaan, ei tullut enää pyörittyä kaupoissa ja alkoi ahdistaa ja ärsyttää kotona kaikki ylimääräinen tavara. Kuitenkin kun kaikki palasi ennalleen, ostelin edelleen, mutta paljon vähemmän.
Tähän auttoi lopullisesti ostolakko. Teimme lasten kanssa diilin, että vuoteen emme osta yhtään mitään turhaa. He saivat palkinnon omalta osaltaan tähän ryhtyessään (toki lapset ovat jo isompia, että ymmärsivät tämän). Aloin huomaamaan tuon vuoden aikana kuinka rahaa vaan säästyi ja nyt ei enää tee mieli ostaa yhtään mitään. Käytän kaiken mitä meillä nyt on ihan loppuun ja tarkoin harkitsen tarvitsemmeko enää uutta. Hyvin todennäköisesti emme.
Toinen sama ongelma on edelleen tuo etten raaski kauheasti ilmaiseksi luopua. Täällä meilläpäin on kesäisin perhepuistossa ilmaisia vilttikirppiksiä, niillä käydään myymässä. Ja toinen ihana on kirppiksellä drop in palvelu. Vien tuotteen sinne hinnoiteltuna ja kirppis huolehtii myynnot, asettelut ja pöydän siivoamisen. Tästä tulee itselle myynnistä 50%. Toisinaan lahjoitan loput ja toisinaan haen myymättä jääneet. Muutamat viime kerrat olen antanut lahjoitukseen kirppiksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää pyörän puhdistuksessa vanhat hapristuneet reikäiset pikkarit
Ihan en kehtaa kerrostalon pihalla alkaa pesemään pikkareilla pyörää. Mutta tosi hyvä vinkki, en olisi tullut edes ajatelleeksi itse, että tuo olisi hyvä uusio käyttö kun roskiin menee kuitenkin.
Ei niitä kukaan tunnista pikkareiksi, kun kastelet ne saippuaveteen ja mytistät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kirjoittaa niin paljon mutta parempi tiivistää: olen ostoaddikti ja haluan yksinkertaistaa elämäni todella rajusti. Kotona ei ole tavaraa ihan valtavasti mutta sekin olemassa oleva ahdistaa suunnattomasti ja haluan ympärilleni selkeyttä ja järjestystä, jotta kodin tyyneys siirtyisi myös mieleeni. Tätä haluan etenkin näinä maailman aikoina mutta myös siksi, että minulla on kaksi pientä lasta ja elämä on jokseenkin kaoottista vaikka kuinka yrittäisi hallita tilanteita. Sitä varten haluaisin, ettei minun tarvitse käyttää aikaa turhaan tavararuljanssiin. Jatkuva siivoaminen ja pyykkäys saavat kiroamaan monia tavaroita, joita olen haalimalla haalinut (esim. niin ihanat vauvanvaatteet joita on liikaa eikä kaikkia ehditä millään pitämään).
Minulla on siis käsissäni projekti, joka kattaa kolme osiota (olipa stubbismi): tavaran vähentäminen, ostamisen vähentäminen ja mielen hallinta. Viimeiseen kuuluu ihan todella itseeni tutustu
Auttaisiko Tori-shoppailun rajaaminen ajallisesti joihinkin tiettyihin päiviin? Esim. että saat selailla sitä vaikka tiistaisin ja torstaisin? Lastenvaatteissa voi laskea määrän, mitä vaatteita kohtuudella tarvitsee tiettyä kokoa. Kun se on täynnä, voi laittaa ostelulle stopin ja hankkia seuraavaa kokoa kun on sen aika.
Ehkä alkuun voisi olla paikallaan ihan totaalilakko hetkeksi, jos ongelma on paha. Itseäni on auttanut ajatus, että tavarat ei maailmasta lopu, niitä tulee aina (kiertoon) uusia, eikä minun tarvitse ostaa kaikkea vastaan tulevaa ihanaa ja tarpeellista. Löydän kyllä tarvittavan sitten kun en oikeasti voi olla ilman. Monesti se on se kiireen ja ainutkertaisuuden tunne, joka nettishoppailussa ja kierrätetyn ostamisessa koukuttaa. Ajatus että jos en nyt osta, niin jään kokonaan ilman.
Ehdottomasti aion säätää itselleni jonkin ajankohdan, jolloin saan selata Toria. Nyt kuitenkin ensi alkuun pidän Torittoman viikonlopun, katson miten se onnistuu. Olen listaillut paljon sijaistekemistä viikonlopulle eli tekemistä riittää. Hankaluutena on imetyssessiot, jolloin selailen puhelinta. Nyt yritän etsiä vaikka siivousvinkkejä ja lukea e-kirjaa uusien ostosten metsästäminen sijaan. Saa nähdä, miten onnistuu, sillä aloitin tämänkin aamun selaamalla erästä verkkokauppaa...
Koen olevani yhtä ongelmaa koko ihminen tällä hetkellä. Tavaran vähentäminen ja raivaaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. En oikein pidä itsestäni, sillä olen koko ajan pinna kireällä eli energiaa pitäisi kohdistaa läsnäoloon ja hetkestä nauttimiseen mieluummin kuin ikuiseen organisointiin, jatkuvaan siivoukseen, uusien tavaroiden haalintaan, hallintaan ja huolintaan. En jaksa enää tätä. Mutta irti on vaikea päästää. Mulla on selvästi jotenkin epäterve tavarasuhde vaikka yritän muuta luulla. Olen aina ollut ostoaddikti, jo teinistä pitäen. silloin vain piti odottaa viikkorahaa ja lähteä kaupungille. Nyt on ihan liian helppoa törsätä rahaa vaikka keskellä yötä omassa sängyssä.
Minulla tässä prosessissa on muitakin konkreettisia tehtäviä, joihin on hyvä turvata silloin kun en keksi, miten saan itsehillintää ja -tyytyväisyyttä rakennettua. Digitaalinen raivaus eli poistan kaikki uutiskirjetilaukset, wish listit eri verkkosivuilta, puhelimen siivous (kuvakansiot ja sovellukset jne). Lasten vaatteet pitää käydä läpi ajatuksella, sillä meillä on viisivuotias sekä pieni vauva, joten vaatesiirtymä on ajallisesti pitkä isommalta pienemmälle. Päätinkin, että säästän vain parhaat ja muut laitan kierrätykseen (parsitut päiväkotikuntoiset vaatteet), uusia vaatteita tulee kuitenkin hankittua ja saatua lahjaksi. Olen vain samalla sekä tuhlari että kitupiikki ja tunnen rahan arvon jokaisessa ostamassani tavarassa.
No, tänään pitäisi olla kahden tavaran nouto, edes jotain pois. Haluaisin pitää sääntönä "kaksi ulos yksi sisään" -mentaliteettia, jolloin tavaraa ei ainakaan pääsisi enää kertymään kuin huomaamatta. Minimalismi on kiehtonut aina mutta toisaalta en halua antaa tavaran hallita elämääni edes käänteisessä mielessä (että sitä pitää olla vain mahdollisimman vähän), joten pyrkimys on nyt kohti essentialismia. Se merkitsee minulle sitä, että tavarat ovat mieluisia ja kaikelle on tarkoituksensa mutta koko ajan ei olisi tarve saada parempaa ja uudempaa tilalle. Tähän tilaan on pitkä matka henkisesti.
-ostoaddikti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ostoaddikti laita joku esto kaikkiin nettikauppoihin. Jos lapsi tarvii vaatetta saat sen lopulta paljon halvemmalla normi kaupasta kun säästyt turhilta ostoilta mitä koneella teet.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti aion säätää itselleni jonkin ajankohdan, jolloin saan selata Toria. Nyt kuitenkin ensi alkuun pidän Torittoman viikonlopun, katson miten se onnistuu. Olen listaillut paljon sijaistekemistä viikonlopulle eli tekemistä riittää. Hankaluutena on imetyssessiot, jolloin selailen puhelinta. Nyt yritän etsiä vaikka siivousvinkkejä ja lukea e-kirjaa uusien ostosten metsästäminen sijaan. Saa nähdä, miten onnistuu, sillä aloitin tämänkin aamun selaamalla erästä verkkokauppaa...
Koen olevani yhtä ongelmaa koko ihminen tällä hetkellä. Tavaran vähentäminen ja raivaaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. En oikein pidä itsestäni, sillä olen koko ajan pinna kireällä eli energiaa pitäisi kohdistaa läsnäoloon ja hetkestä nauttimiseen mieluummin kuin ikuiseen organisointiin, jatkuvaan siivoukseen, uusien tavaroiden haalintaan, hallintaan ja huolintaan. En jaksa enää tätä. Mutta irti on vaikea päästää. Mulla on selvästi jotenkin epäter
Tässä on paljon tutun tuntuisia ajatuksia. Olen tuo joka ehdotti aikarajausta Toriin. Ylempänä joku ehdotti lastenvaatteiden ostamista normikaupoista. Tämä voi olla ihan hyväkin ajatus. Itsellänikin on kaksi lasta reilulla ikäerolla. Esikoiselle tuli osteltua valtavasti söpöjä vaatteita kun hän oli pieni. Ostin paljon kierrätettynä ja alesta. Hamstrasin tulevia kokoja varastoon ja paljon jäi käyttämättäkin, kun eivät olleetkaan käytännöllisiä tai olivat sopivia väärään vuodenaikaan.
Nyt nuoremmalle olen ostanut vaatteita tarpeen mukaan ja tuntuu että aikaa ja rahaa säästyy, vaikka yksittäiset vaatteet voi olla kalliimpia.
Itse olen osallistunut viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Se on toistaiseksi pitänyt, vaikka kiusauksiakin on ollut. Tänä vuonna olen ostanut kaksi vaatetta. Jos tykkää kauniista vaatteista ja esineistä, niin ei minusta välttämättä ole paha harrastus, jos kerää niistä vaikka inspiraatokansiota puhelimeen tai koneelle. Silloin saa tavaroista sen esteettisen ilon, mutta ei tarvitse kuitenkaan huolehtia siitä fyysisestä esineestä. Vähitellen oppii tuntemaan omaa makua, tyyliä ja tarpeitakin paremmin. Tekee parempia valintoja, kun täytyy oikeasti ostaa jotain. Vaatii tietysti vähän harjoitusta, että pystyy välttämään ostoimpulssit. Eikä tuohonkaan harrastukseen kannata liikaa aikaa tuhlata :)
-toipuva shoppailuholisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kirjoittaa niin paljon mutta parempi tiivistää: olen ostoaddikti ja haluan yksinkertaistaa elämäni todella rajusti. Kotona ei ole tavaraa ihan valtavasti mutta sekin olemassa oleva ahdistaa suunnattomasti ja haluan ympärilleni selkeyttä ja järjestystä, jotta kodin tyyneys siirtyisi myös mieleeni. Tätä haluan etenkin näinä maailman aikoina mutta myös siksi, että minulla on kaksi pientä lasta ja elämä on jokseenkin kaoottista vaikka kuinka yrittäisi hallita tilanteita. Sitä varten haluaisin, ettei minun tarvitse käyttää aikaa turhaan tavararuljanssiin. Jatkuva siivoaminen ja pyykkäys saavat kiroamaan monia tavaroita, joita olen haalimalla haalinut (esim. niin ihanat vauvanvaatteet joita on liikaa eikä kaikkia ehditä millään pitämään).
Minulla on siis käsissäni projekti, joka kattaa kolme osiota (olipa stubbismi): tavaran vähentäminen, ostamisen vähentäminen ja mielen hallinta. Viimeiseen kuuluu ihan todella itseeni tutustu
Mä myyn Arabiat, Iittalat jne torissa ja fb.ssä, lelut mll kirppiksellä, vaatteet vindetillä ja pienen sälän itsepalvelukirppiksellä.
Saan jatkuvasti lahjoituksina kirppistavaraa, tai vaihdan romppeet aikaani. Ainoastaan leluja on jemmattu syksyn kirppikseen. Itsepalvelukirppis on 3-5 krt vuodessa. Jos ei mene muualla, laitan tonne
Rahaa tulee vaivaan nähden aivan liian vähän. Meillä järjestetään muutamat juhlat n 5 v säteellä ja sitä varten on kerätty laseja, pöytiä, pöytäliinoja jne. Ekat juhlat ovat vasta edessä ja nyt on hirvityttää tavaran määrä. Onneksi nille on oma tila. Ei ole tiellä, eikä näkyvillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kirjoittaa niin paljon mutta parempi tiivistää: olen ostoaddikti ja haluan yksinkertaistaa elämäni todella rajusti. Kotona ei ole tavaraa ihan valtavasti mutta sekin olemassa oleva ahdistaa suunnattomasti ja haluan ympärilleni selkeyttä ja järjestystä, jotta kodin tyyneys siirtyisi myös mieleeni. Tätä haluan etenkin näinä maailman aikoina mutta myös siksi, että minulla on kaksi pientä lasta ja elämä on jokseenkin kaoottista vaikka kuinka yrittäisi hallita tilanteita. Sitä varten haluaisin, ettei minun tarvitse käyttää aikaa turhaan tavararuljanssiin. Jatkuva siivoaminen ja pyykkäys saavat kiroamaan monia tavaroita, joita olen haalimalla haalinut (esim. niin ihanat vauvanvaatteet joita on liikaa eikä kaikkia ehditä millään pitämään).
Minulla on siis käsissäni projekti, joka kattaa kolme osiota (olipa stubbismi): tavaran vähentäminen, ostamisen vähentäminen ja mielen hall
Se tori.fi olisi paljon kirppareita parempi vaihtoehto ylimääräisten tavaroiden myymiseen, koska ei kuluja. Mutta saakeli kun huijarit ovat tehneet torin nimissä feikkisivuston, ettei sitäkään enää uskalla. Tästä kun klikkaa torin auki, niin mistäs sen tietää, onko oikea vai huijareiden feikkisivut? Mun tuurilla ei kyllä kannata ottaa pienen pienintäkään riskiä missään asiassa, kun kalpatenhan siinä kävisi heti kättelyssä. Tää on mennyt jotenkin niin käsittämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks hyvä keino hillitä omaa ostelus on se, että kuvittelee jo ostoaikeissa miten sitten harmittaa valtavasti jälkeenpäin miten ei oo ehtinyt käyttää kumminkaan kyseistä vaatetta, ettei se ehtinyt päälle kertaakaan. Tai vaikkapa astioiden kohdalla oikein kuvittelee miten ne ovat pölyisis pahvipakkauksissaan käyttämättöminä hyllyn perällä. Tai sitä vaivaa miten yrittää tunkea uusia hankintoja täysiin kaappeihiin tai kasaan johonkin oven taakse piiloon. Mulla ainakin itsellä nousee ihan häpeän tunteet esiin.
Niinpä, koska liian tavaran omistaminenhan on häpeällistä, koska sehän on ahneutta, vaikka sitä miksi muuksi yrittää naamioida. Kerääminen yli oman tarpeen on ahneutta, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ostako yhtään uutta shampoota, rasvaa tai dödöä ennen kuin aiemmat on käytetty loppuun! Kummasti noita kemikaaleja tuppaa kertymään ihmisillä kaappeihin. Muistakaa käyttää myös näytepakkaukset ennen uuden ostoa
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, koska liian tavaran omistaminenhan on häpeällistä, koska sehän on ahneutta, vaikka sitä miksi muuksi yrittää naamioida. Kerääminen yli oman tarpeen on ahneutta, aina.
Tarpeen ja halun raja on tosi usein häilyvä. Ihmisellä kun on muitakin tarpeita kuin fyysiset perustarpeet. Esimerkiksi itsensä toteuttaminen harrastusten kautta on tarve sekin. Ja lapsilla leikkiminen.
Ei tästä raivaamisesta ja tavaranhallinnasta mielestäni kannata liiaksi häpeäkysymystä tehdä. Lapsiperheessä tavaran kanssa säätäminen aiheuttaa jo muutenkin tuskaa. Eikä häpeä auta esim. painonhallinnassakaan, vaan enemmänkin haittaa sitä. Sopivan tavaramäärän kanssa vain on helpompi elää. Ja tietysti ympäristöä kannattaa itse kunkin vähän ajatella.
-toipuva shoppailuholisti
Tarkoitin että voisi olla itselle tarpeellista hävetä vähän liiallista tavaran haalimista. En tarkoittanut että siitä pitäisi rakentaa mitään psykologista ongelmaa, jota seuraisi miten käsitellä häpeäänsä. Ihan vaan sellaista pientä häpeää, joka estäisi vähän keräämisintoa. Vähän niinkuin että jätämpäs vähän muillekkin- suhtautumista.
Ymmärrän tuon pointin.. munkin mukikeräilyä hillitsee se että vähäsen hävettää omistaa yli 200kpl mukeja, vaikka yksin asustelen. Ihan oikein on kutsua sitä jonkinlaiseksi ahneudeksi, kun astiakaupassa himoitsen taas uutta ja jänskää mukia, jonka haluan palavasti omistaa.
Kyllä se pikkuinen häpeä pistää siivoamaankin hamstrattuja romuja saunanlauteille, kun minimalistivieraita saapuu vierailulle. Ihan positiivista jos saa tekemään jotain ongelmalle. Eiköhän se tunne ole jopa syntynyt siksi, että ihminen ottaisi vähän opikseen jostain, jonka olisi voinut jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, koska liian tavaran omistaminenhan on häpeällistä, koska sehän on ahneutta, vaikka sitä miksi muuksi yrittää naamioida. Kerääminen yli oman tarpeen on ahneutta, aina.
Tarpeen ja halun raja on tosi usein häilyvä. Ihmisellä kun on muitakin tarpeita kuin fyysiset perustarpeet. Esimerkiksi itsensä toteuttaminen harrastusten kautta on tarve sekin. Ja lapsilla leikkiminen.
Ei tästä raivaamisesta ja tavaranhallinnasta mielestäni kannata liiaksi häpeäkysymystä tehdä. Lapsiperheessä tavaran kanssa säätäminen aiheuttaa jo muutenkin tuskaa. Eikä häpeä auta esim. painonhallinnassakaan, vaan enemmänkin haittaa sitä. Sopivan tavaramäärän kanssa vain on helpompi elää. Ja tietysti ympäristöä kannattaa itse kunkin vähän ajatella.
-toipuva shoppailuholisti
täälläkin shoppailuholisti ja häpeällä kasvatettu, niin tosiaan häpeää ei kannata yhtään tähän yhtälöön enää lisätä. Häpeä ei saa käyttäytymään järkevämmin, saattaa käydä jopa päinvastoin. Enemmänkin pitäisi löytää se vastaus, mitä se shoppailu tyydyttää..itse kärsin kanssa huonosta itsetunnosta ja nuorempana sain paljon haukkuja ulkonäöstäni(kiitos äiti) että tavaroilla ja vaatteilla on nyt sitten haettu sitä täydellistä ja parempaa elämää. Eli lyhyesti kun saa itsensä voimaan paremmin, myös muut asiat asettuvat uomiinsa. Oman hyvinvointiin panostaminen nähdään vain monesti itsekkyytenä, varsinkin lapsiperheessä. Ja jotakin muuta harrastusta pitäisi keksiä sen shoppailun tilalle, itse myönnän pyöriväni nettikaupoissa ihan tylsyyttäni..täälläkin siis tähtäin kohti minimalismia ja järkeä, mutta aiemmin sen oppinut että liian rajut lakkosysteemit ei itselläni toimi. Paras motivaattori on ollut joku tietty säästökohde eli joku muu on tärkeämpi, kuin se shoppailu.
Meillä on aina ollut tosi vähän mitään joulukoristetta ym. Kuolipesästä otin tosi paljon valoja, tonttuja jne. No jäivät kyllä melko vähällä käytölle valot, ne kyllä laiteltiin paikoilleen nätisti, mutta eipä niitä juuri päällä pidetty. Kiertoon menee.