tavarapaljous :(

Jos ei varsinaista tekstiilinkeräystä oo pienemmil paikkakunnil, ni jos siellä kummiskin on vaik H&M tai Lindex, niin niihin voi viedä tekstiilijätettä, mutta ei kenkiä, siis ihan rikkinäistäkin, mutta tietenkin kuitenkin puhdasta. Kappahliin voi taas viedä ehjiä vaatteita tai kenkiä.

Ja noista kaupoista saa lahjakortin siitä viemästään tekstiilijätepussista. Saa viedä kerralla enemmänkin kuin yhden pussin, kerran vein 7 muovipussillista kerralla, mutta lahjakortteja saa silti vain sen yhden per kerta. Tietty jos otat vaikka perheesi mukaan voi jokainen saada yhden lahjakorrin per pussi. Yksi kortti on 5€ ja se vähennetään kassalla ostosten loppusummasta. Tais olla että piti ostaa jollaa kolmel kympil.

Ei pienillä paikkakunnilla oo ikinä h&m, lindex ym kauppoja :D. Hyvä jos joku tokmanni löytyy heh

Höpöhöpö. Tekstiilijätteen keräys on lakisääteistä. 

yle: Vuodenvaihteesta lähtien touhu on ollut lain mukaankin pakollista. Uusi jätelaki velvoittaa kunnat keräämään asukkaiden käytöstä poistetut tekstiilit. Tekstiilijätteet pitää siis tästedes lajitella erilleen muusta jätteestä.

Lukekaa uutisia. 

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Tekstiilijätteen keräys on lakisääteistä. 

yle: Vuodenvaihteesta lähtien touhu on ollut lain mukaankin pakollista. Uusi jätelaki velvoittaa kunnat keräämään asukkaiden käytöstä poistetut tekstiilit. Tekstiilijätteet pitää siis tästedes lajitella erilleen muusta jätteestä.

Lukekaa uutisia. 

Olet ehkä oikeassa, mutta voisihan nämä asiat kertoa ystävällisestikin. Voisi jopa kannustaa jotakuta muuttamaan toimintaansa. 

Mulla tuli mieleen semmoinenkin ajatus raivaamisesta, että jos kävisi niin ikävästi , että kotimme palaisi, niin mitä ostaisin sitten uuteen kotiin? Mitä sitä oikeastitarvitsee? En kolmea Eino Leinon runokirjaa, en niitä huonoja telttailuvälineitä, en rikkinäisiä koruja. 

Kauhea ajatuskin se tulipalo, mutta jospa joku saisi tästä motivaatiota karsimiseen. 

Tulipalo ois joo ihan hirvittävä ajatus..! ..mut todennäköisesti en ainakaan sen jälkeen alkaisi enää keräämään mitään tavaraa. Hankkisin tyyliin kattila, paistinpannu, lautanen, muki, lusikka, veitsi, tyyny, peitto, patja, sänky, pöytä, tuoli, hammasharja, saippua, dödö, ehkä ripsiväri, pari vaatekertaa, puhelin.. eli suoraan sanoen vsin pakolliset ja niitäkin vain aina yhden. Nyt sen sijaan varmaan kaikkea löytyy liikaa. Tyyli vaihtunut, saanut lahjaksi jne. Muistissa on hyvin miten ihanaa oli asua opiskelija-asuntolassa. Oli jotenkin niin rdntoa kun ei omistanut oikein mitään.

On jännä leikitellä ajatuksella mitä pakkaisi mukaan jos yhden ison matkalaukun saisi vain pakata mukaan kotoa. Evakkomummini kertoi, että siihen aikaan kun heillä lähtö Karjalasta tuli, ei millään tavaralla päätä vaivattu, ruokatarvikkeilla reput täytettiin. Jos jollain oli joku pieni taulu, kello tai koru, se sujautettiin kiireessä mukaan. Ikävä jäi vain talon lehmiä, hevosia, kissoja ja koiria. Valokuva-albumeista irrotettiin rakkaimpia valokuvia mukaan.

ENSINNÄKIN pitää ymmärtää lähtökohdat! ALOITTAJA asuu koirankopissa ja tilaa ei ole joten ahdistaa. Tässä toista näkökohtaa elämään ja tavaroihin. Emme hamstraa mitään ja emme osta halpakaupoista mitään roskaa, laatu kestää. Meillä on 8 kpl henkilöautoja niistä on 6 kpl ajossa 5 kuljettajaa. Renkaat kottikärryt 3 kpl ruohonleikkuria eri kiinteistössä. Lämmin autotalli, ylimääräinen harrastetalo, verstas  ja kesämökki. Eli kun on tilaa ja tarvetta niin hyödyllistä tavaraa on. AIKUISET lapset korjaavat autojaan ja tekevät kaikkea kivaa. Löytyy hitsaus , puuhommat ja maalaus omasta verstaasta. Kaupungeissa kerrostaloissa ihmiset happanevat vuokratonttien ja vastikkeiden maksuihin. Meillä pelkkä olohuone on 40 m2. On kiva kun jotain pitää huoltaa tai korjata niin menee vain autotalliin tai verstaalle ja ojentaa käden johon työkalu hyppää. Tavaran paljous on pienten kerrostalokoppien ongelma. Tee jotakin siirtoja jotta et asu jatkossa pikkukopissa.

Ruokapahvilaatikoita voi käyttää verkkokirppisten pakkausmateriaalina. Just vein postiin vinted paketin, joka oli pakattu hapankorppupahvilaatikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aika minimalisti enkä koe mitään tunnontuskia heittäessäni turhaa tavaraa pois, mutta mies on toista maata. Hän ei ole ehkä varsinaisesti hamstraaja mutta hirvittävän kiintynyt olemassa oleviin asioihin, ja erityisesti vaatteisiin hänellä on joku kummallinen tunneside. Ikivanhoja kuluneita paitoja pakko säilyttää, koska niihin liittyy joku muisto tai joku tietty ihminen on antanut sen lahjaksi. Meillä on yhteinen vaatehuone, ja tilasta n. 70% on täynnä miehen vaatteita ja muita romppeita. Toinen tilasyöppö on myös kaikenmaailman elektroniikkajutut ja pyörätarvikkeet, nuo nyt oikeasti ovatkin hyödyllisiä ja mies on kätevä käsistään sekä puuhailee kaikkea noiden parissa, että tavarat eivät vaan loju hyllyllä vuositolkulla.



Tylsää vaan kokea olevansa tässä minimalismiprojektissa aika yksin. Olisi kiva järjestellä kotia yhdessä.

Olin juuri raivaam

Tässä viimisessä tapauksesssa niin vaikuttaa  itsekkäältä toi mies. Vai onko nämä puvut ainoa heikkous?

Mä taas en todellakaan edes halua harrastetaloja, autotalleja, verstaita tai mitään jättiolohuoneita..enkä autoakaan edes halua. Viihdyn kaupungin liepeillä hyvien kulkuyhteyksien päässä julkisilla liikkuen. Ja viihdyn pienessä asunnossani, jossa parveke ja saunakin. Ja nautin siitä, että en huku tavarakasoihin, vaan omistan vain ja ainoastaan sen minkä tarvin. Ihmiset arvostavat eri asioita.

Sama yök. Minulla on jo kertynyt yli 30 erilaista dildoo ja muuta kikotinta... Ostaako joku jos laitan tuoksut?

No mutta mullahan ei tartte olla verstasta ja olla siellä kädet rasvassa ronkkimassa mitään ruohonleikkureita. En ikinä haluaisi tollasta työmaata itelleni. Ihanaa asua kerrostalossa ja kulkea siististi linja-autolla.

Heh meillä on tilava kakskerroksinen rintamamiestalo, talli, liiteri, ulkosauna ja silti vihaan tavaramäärää! Ei ole kerrostalokoppejen ongelma tavarapaljous ainoastaan..

Rmt raivaaja

Mulla ois mahdollista lähteä vähintään vuodeksi ulkomaille töihin vuoden päästä. Ollaan vähän sitä silmällä pitäes raivattu tavaraa ja tarkoitus on jättää vain ne mistä ehdottomasti haluaa maksaa vuokravarastoa vuoden ajan. Jos jäämme pidemmäksi aikaa, niin haemme varastosta tavarat mukaan. Tällöinkin luultavasti tulisi karsittua vielä lisääkin varastossa olleita kun huomaa pärjänneensä ilmankin.

Yks hyvä mittari varastossa oleville tavaroille on, että ostaisitko vielä sen, siis menisitkö ihan kauppaan ja antaisit siitä puhdasta rahaa? Jos et, niin todennäköisesti säästät sitä turhaan, ehkäpä vain sen takia, että olet joskus maksanut siitä jotain. Eli jos et nyt tällä hetkellä jotain hankkisi joka sinulla on, niin säilyttäminen on turhaa. Tunnepitoisista tavaroista voi harkita säilyttää pienimmät. Lapsuuden leluista pari pikkuautoa tai nukketalon nukkea, kiiltokuvia, postimerkkejä, koruja, nallen, kirjeitä, postikortteja, valokuvia..ja niistäkin vain ne joista oikeasti itse tykkäsi. Leluautoista leikki mieluiten vain tietyllä. Tiettyä postimerkkiä sina ihaili. Joku koru oli mummolta saatu. Joku leikkipyssy oli vaarin veistämä. Ja muovilelut eivät kaikki edes kestä säilytystä. Minulla mureni palasiksi pari 70-luvun lopun lelua. Ja yhdestä saman ajan pehmosta lähti karva ja koristenuken hiukset muuttuivat jauheeksi. Katso siis tarkkaan mitä kannattaa edes säilyttää.

Äitini meinasi kerran ottaa vihdoinkin käyttöön monta vuotta jemmaamansa paremmat ja hienommat kävelykengät. Olivat vieläpä ihan kotimaiset ja kalliit kengät. Pohjat hajosivat ihan jauhoksi kun niitä vähän liikutti. Viimeisestä käytöstä oli siinä vaiheessa yli vuosi, jolloin niissä ei huomannut vielä mitään outoa. Kannattaa siis käyttää ajoissa vanhimmat ensin.

Vierailija kirjoitti:

Yks hyvä mittari varastossa oleville tavaroille on, että ostaisitko vielä sen, siis menisitkö ihan kauppaan ja antaisit siitä puhdasta rahaa? Jos et, niin todennäköisesti säästät sitä turhaan, ehkäpä vain sen takia, että olet joskus maksanut siitä jotain. Eli jos et nyt tällä hetkellä jotain hankkisi joka sinulla on, niin säilyttäminen on turhaa. Tunnepitoisista tavaroista voi harkita säilyttää pienimmät. Lapsuuden leluista pari pikkuautoa tai nukketalon nukkea, kiiltokuvia, postimerkkejä, koruja, nallen, kirjeitä, postikortteja, valokuvia..ja niistäkin vain ne joista oikeasti itse tykkäsi. Leluautoista leikki mieluiten vain tietyllä. Tiettyä postimerkkiä sina ihaili. Joku koru oli mummolta saatu. Joku leikkipyssy oli vaarin veistämä. Ja muovilelut eivät kaikki edes kestä säilytystä. Minulla mureni palasiksi pari 70-luvun lopun lelua. Ja yhdestä saman ajan pehmosta lähti karva ja koristenuken hiukset muuttuivat jauheeksi. Katso siis tarkkaan mi

Muistanko oikein, että vanhat barbit kannattaa viskata roskiin? Niissä muoveissa taisi olla jotain haitallisia ainesosia? Juuri kuolinpesästä kavelin äitini barbeja 60-70luvulta ja omat 90. Näitä ei kai enää kannata antaa leikkeihin?

Vanhojen Barbien keräilijöitä varmasti löytyy joita kiinnostaa vanhat nuket. Leikkeihin tuskin kannattaa antaa