tavarapaljous :(

Torissa ei ainakaan kauppa käy. Mites muilla?

Itselleni on nyt haasteena tehdä kaikki keskeneräiset ompeluhommat valmiiksi. Niitä on jokunen. Samalla hieman pidemmän aikavälin tavoite on saada kaikki kankaat ommelluksi. Onneksi on useampi lapsi.

Kirppikselle on menossa useampi laatikollinen muuta tavaraa ja noiden jälkeen vien kuopuksen pieniä vaatteita. Myymättä jääneet menee suoraan kirppikseltä lahjoitukseen, eikä niitä tarvitse enää hakea pois.

Vierailija kirjoitti:

Torissa ei ainakaan kauppa käy. Mites muilla?

Sama. Kun Tori muuttui loppui myynti kuin seinään. No, onneksi ei ollut enää paljoa poistettavaa jäljellä. Vien Pelastusarmeijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on nyt haasteena tehdä kaikki keskeneräiset ompeluhommat valmiiksi. Niitä on jokunen. Samalla hieman pidemmän aikavälin tavoite on saada kaikki kankaat ommelluksi. Onneksi on useampi lapsi.

Kirppikselle on menossa useampi laatikollinen muuta tavaraa ja noiden jälkeen vien kuopuksen pieniä vaatteita. Myymättä jääneet menee suoraan kirppikseltä lahjoitukseen, eikä niitä tarvitse enää hakea pois.

Minulla pari tyynyliina kului puhki, tein sitten Marimekon verhosta tilalla uudet ja lopuista kangaspaloista kauppakassin, 

Samalla sain pari lankarullaa kulutettua loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on nyt haasteena tehdä kaikki keskeneräiset ompeluhommat valmiiksi. Niitä on jokunen. Samalla hieman pidemmän aikavälin tavoite on saada kaikki kankaat ommelluksi. Onneksi on useampi lapsi.

Kirppikselle on menossa useampi laatikollinen muuta tavaraa ja noiden jälkeen vien kuopuksen pieniä vaatteita. Myymättä jääneet menee suoraan kirppikseltä lahjoitukseen, eikä niitä tarvitse enää hakea pois.

 

Minulla pari tyynyliina kului puhki, tein sitten Marimekon verhosta tilalla uudet ja lopuista kangaspaloista kauppakassin, 

Samalla sain pari lankarullaa kulutettua loppuun.

Mahtavaa uusiokäyttöä! Itsekin iloitsen aina kun kuluu jotain loppuun. 

>> miten tavaraa vois vähentää <<

Kyllä sen pitäisi jokaisen tajuta, että tavaramäärä vähenee, vähentämällä sitä tavaramäärää. Yksi tavara kerrallaan. Ja siten, ettei hanki lisää.

Aina, kun joku tavara pistää silmääsi, mieti, tarvitko sitä, vai voisiko sen kierrättää tai heittää kokonaan pois. Tee tästä elämäntapa, jos et jaksa ruveta varsinaiseen roinan poisheittourakkaan. Se käy ihan viikkosiivouksen yhteydessä, tiskatessa, pyykätessä jne. Tai käy vaikka yksi laatikko tai yksi hylly kerrallaan läpi ja mieti kunkin tavaran tarve.

Hanki joku loota tai pussi tai kaappitila, jonne nakkaat ne tavarat, jotka päätät kierrättää. Kun keräyspiste täyttyy, vie ne kierrätykseen.

Olen itse muuttanut 90 neliöstä (5h+k+s) 37 neliön yksiöön, joten halutessaan kyllä pystyy karsimaan tavaroitaan. Se motivaatio (syy, miksi) pitää kiavaa itsestä esiin, muuten ei liikahda tikkukaan. Kannattaa myös havannoida, mitä tavaralaatua tuppaa kotiin kertymään eniten. Se on se oma isoin ongelmakasa, johon kannattaa tarttua.

Itse innostuin näistä roinaheittoasioista jo ennen muuttoani, joten luopuminen kävi helpommin. Homma jäi sen jälkeen tavakseni. ja vaikka jo hallitsen asian, niin taaskin on lainassa muutama asiaan liittyvä kirja kirjastosta. Koska aihe vaan on niin kiinnostava minusta.

Aiheeseen liittyviä kirjoja:

* Kaaoksen kesyttäjä - tavarat, paperit ja aika haltuun (Anne Te Velde-Luoma)

* Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan (Ilana Aalto)

* Joka kodin raivausopas - ja sillä siisti (Elina Alasentie)

* Kaikki paikallaan. Rojun taltuttajan käsikirja (Rita Emmer)

Kyl vois pukata hiki, jos joutus tyhjentää väestönsuojana toimivan häkkivaraston.. jos tulis sota pitäisi ne tyhjentää kokonaan tavaroista  ja huonekaluista ja varastoloossitkin purettaisiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyl vois pukata hiki, jos joutus tyhjentää väestönsuojana toimivan häkkivaraston.. jos tulis sota pitäisi ne tyhjentää kokonaan tavaroista  ja huonekaluista ja varastoloossitkin purettaisiin pois.

Aloita jo tänään yhdestä tavarasta, huomenna toisesta jne. Ne varastot nimittäin on pakko tyhjentää, jos vaikka naapurimaassa innostutaan uhkailemaan meitä. Sitten on vain 3 päivää aikaa tyhjentää, jos tulee käsky laittaa väestönsuojat kuntoon. Mieluummin alkaa turhaa raivata pikkuhiljaa pois.

Omat tavarat mahtuu parvekkeelle, jos niin kävisi. Tosin en itse varmaan menisi minnekään väestönsuojaan. Aika moni taitaisi jättää menemättä, koska sinne ei saa lemmikeitä viedä mukanaan. Mutta meni tai ei, niin oma häkkivarasto on silti tyhjennettävä.

Oisko mahdollista jättää sota mietinnät pois ketjusta? Keskittyä vain normaaliin roinan raivaukseen👍

Kotini on suht siisti parin vuoden takaisen ison raivausurakan takia, mutta tänään iloitsin kun sain käytyä läpi klassisen roinalaatikon, jollainen tuntuu muodostuvan väkisin joka kotiin :D Siis se, johon viskellään saapunut paperiposti, nenäliinat, kuitit, kynät, purkkapussit ja mitä milloinkin lipaston päällä lojunutta randomtavaraa jos vaikka on vieraita tulossa nopealla varoitusajalla. Nyt laatikko on taas hetken järjestyksessä eikä sieltä tursua epämääräistä hilpetööriä joka kerta kun sen avaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ette hävitä puolison ja lasten tavaroita ilman lupaa. Siitä voi tulla elinikäiset traumat. Nimim. kokemusta on, kaipaan vieläkin jotain mitä minimalistiäitini hävitti.

 

Toisaalta tätä on nyt oman äitiyden ja kolmen lapsen myötä alkanut ymmärtää. Ei toki teininä naurattanut.

Muutimme isosta omistuskaksiosta työttömyyden vuoksi pienenpieneen vuokrakaksioon. Meillä on yksi lapsi. Mitkään huonekalut eivät meinanneet mahtua ja niinpä käsistään kätevä mieheni pienensi sohvan 3-istuttavasta 2-istuttavaksi. Seuraavaksi pienennyksen koki ruokapöytä. Siihen mahtuu nyt kolme syömään, ennen kuusi. Kirjahyllystä jäi yksi osa jäljelle. Tavaroista säästimme vain tarpeelliset, joilla käyttöfunktio. Koriste-esineet saivat kaikki lähteä. Onneksi lapsikaan ei ole koskaan välittänyt oikein leluista. Piirustustarvikkeet ovat vain tärkeitä. Ja kirjaston kirjat. Lapsen huone on nyt alkovissa parvi, jonka alla siihen kuuluva kirjoituspöytä ja sänky sen yläpuolella. Kaksiostamme saaduilla rahoilla maksoimme kaikki velat pois. Autokin myytiin ja siitä saimme rahat uusiin polkupyöriin. Kerrostalo jossa asumme nyt on ruma kuin mikä, mutta onneksi talossa ei ole ainakaan hometta.

Vierailija kirjoitti:

Muutimme isosta omistuskaksiosta työttömyyden vuoksi pienenpieneen vuokrakaksioon. Meillä on yksi lapsi. Mitkään huonekalut eivät meinanneet mahtua ja niinpä käsistään kätevä mieheni pienensi sohvan 3-istuttavasta 2-istuttavaksi. Seuraavaksi pienennyksen koki ruokapöytä. Siihen mahtuu nyt kolme syömään, ennen kuusi. Kirjahyllystä jäi yksi osa jäljelle. Tavaroista säästimme vain tarpeelliset, joilla käyttöfunktio. Koriste-esineet saivat kaikki lähteä. Onneksi lapsikaan ei ole koskaan välittänyt oikein leluista. Piirustustarvikkeet ovat vain tärkeitä. Ja kirjaston kirjat. Lapsen huone on nyt alkovissa parvi, jonka alla siihen kuuluva kirjoituspöytä ja sänky sen yläpuolella. Kaksiostamme saaduilla rahoilla maksoimme kaikki velat pois. Autokin myytiin ja siitä saimme rahat uusiin polkupyöriin. Kerrostalo jossa asumme nyt on ruma kuin mikä, mutta onneksi talossa ei ole ainakaan hometta.

Ja pääsitte veloistakin eroon. Sekin on eräänlaista rikkautta, ettei ole velkaa minnekään suuntaan.

Kyllä, pääsimme veloistakin eroon. Velkaa olimme ottaneet opiskeluja varten, jotta saisimme hyvät työpaikat. No saimmekin, mutta ensin lähti minulta työpaikka ja vajaa vuos sitten mieheltä. Eikä uutta tunnu löytyvän millään, vaikka miten etsii ja on toiveikas. No asunnon ja vanhan auton ehdimme työtuloillamme ostaa, jotka nyt siis möimme. Eli nyt olemme taas alkupisteessä. Tai no, lapsi on erona entiseen. Velkaa ei onneksi opiskeluista nyt ole. Nyt ei työttömänä ole enää toiveitakaan, että raha riittäisi muuhun kuin ruokaan. Syömme vain punalaputettuja ruokatarvikkeita. Tuntuu hassulta, että vielä vähännaikaa sitten asuimme omassa unelma-asunnossamme ja kävimme omalla autolla töissä ja söimme lempiruokiamme. Sitten kohtasi työttömyys ja murskasi idyllimme. Onneksi kuitenkin meillä on toisemme ja katto pään päällä. En olisi ikinä uskonut että meistä kumpikaan jäisi työttömäksi.

Lisään vielä, että vaikka jouduimme työttömyyden takia kaikesta luopumaan niin olen jostakin syystä nyt siltikin onnellisempi. Ja niin on miehenikin. Se oli kaikki vain hienoja puitteita. Nyt meillä on vähän, mutta se kaikki mitä on, on oleellista. Työstä kaipaan sitä, että olin työssäni hyvä ja siihen olin opiskellutkin. Tavaroista luopuminen oli aluksi hankalaa, mutta eihän ne olisi meille enää mahtuneet. Hassua, mutta kaipaan vanhasta asunnosta vain puita, joita näkyi kaikista ikkunoistamme. Tästä kodistamme ikkunoista näkyy vain toinen samanlainen kerrostalo ja parkkipaikka, eikä yhtään puuta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelmana olisikin "vain" tavarapaljous. Me muutettiin NELJA vuotta sitten ja piti tehda sisustus uusiksi. Viidessa huoneessa on ns. anaglypta tapeetti, eli sellainen tosi paksu, muovisen oloinen ja maalattu painokuvioinen tapetti. Alla huonoa jonkinlaista kuitulevys (murulevya). Kun tapettia irroittaa, koko seina taytyy tasoittaa ennenkuin voi maalata/tapetoida uudestaan.

Ennenkuin tama kaikki on tehty, ei mitaan kannata oikein laittaa paikoilleen, muuton jalkeisia avaamattomia laatikoita jokapaikassa, kaikki paperit/tavarat hukassa...

Liikaa tavaraa/vaatteita tietenkin pitaa myos olla. Vaatteita kasoittain huonekaluilla kun taalla Englannissa on niin kosteaa, etta jos vaatekaaappi liian taynna niin vaatteet homeessa. Enpa ole ennen koskaan joutunut heittamaan pois HOMEHTUNUTTA kasilaukkua.

terveisia ja tsemppia vaan sinne kaikille Suomeen.

Ei hitsi katoin ensin että oonko itse kirjoittanut tämän kun mekin muutettiin neljä vuotta sitten Englantiin ja sama ongelma kuviotapettien kanssa (me ei sit viititty vaihtaa, antaa olla vaan) ja se että vaatekaappi homehtuu :D 

Karsinut olen tällä viikolla pahvilaatikoita joita jostain syystä olin säilönyt vaikka kosteudessa homehtuvat kuitenkin, mikä järki... Oon ostanut tilalle muovisia säilytyslaatikoita. Viime viikolla lähti kenkähylly myös homeinen, sekä monta paria kenkiä joita olin viimeksi käyttänyt viime kesänä mutta kun himskatti nekin homeessa. Nyt on väljempää niin voi pitää paremmin silmällä tilannetta...

Minä jäin vain miettimään, että miksi myitte asunnon  ja muutitte vuokralle? Me oltiin nimenomaan helpottuneita, että ehdittiin oma talo ostamaan ennen kuin jouduimme molemmat jäämään kotiin. Samalla rahalla lyhennämme lainaa omassa talossa, kuin maksaisimme vuokraa taivaan tuuliin puolta pienemmästä asunnosta.

Möimme asunnon, koska ei niitä lyhennyksiä olisi voinut pienillä työttömyystuilla pystynyt mitenkään maksamaan. Kulut asunnosta olivat melko suuret, vaikka se oma olikin. Talo oli uudehko. Alue oli haluttu ja saimme asunnon heti myytyä. Jotenkin tuntui hyvältä päästä eroon omasta asunnosta. Eihän niiden arvo enää pysy, paitsi jossain Hesassa, tietyillä alueilla sielläkiin. Olimme jo pitkälti onneksi asuntomme maksaneet. Nyt asumme niin edullisesti vuokralla, että työttömyys ei täysin nujerra mieltä. Nyt meillä on varoja säästössä sijoituksissa ja olo on siinä mielessä turvallinen. Asumistukea emme varmaan säästöjen vuoksi saisi, emme ole edes hakeneet. Mutta vuokra tosiaan edullinen. Eli siis riittäisihän meillä rahaa muihinkin, kuin punalaputettuihin ruokiin, mutta emme halua joutua pikkuhiljaa rahapulaankaan tai jos joku meistä sairastuisi tai läheinen tarvitsisi apua, vaikka oma äiti tai isä. Emme aio enää hankkia uutta autoakaan, vaikka työtä löytyisi. Ollaan nyt totuttu tähän uuteen vaatimattomampaan elämäämme.

Eihän omankaan talon arvo välttämättä pysy. Samalla tavalla siinäkin voi mennä omaisuus taivaan tuuliin, jos vertaa vuokralla asumiseen. Samalla tavalla ennenkin ajateltiin, että oma talo on järkevämpi kuin vuokra-asunto ja nyt niistä taloista ei sitten saakaan mitään tai edes ei saa myytyä.