Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19927)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Ehkä lahjan antaja on katsonut, että haalari on pientä mitoitusta. Vauvalle muutenkin mukavin on vähän reilu vaate, kun vauva ei osaa vielä auttaa hihojen kanssa. Oma vauvani oli syntyessään 54-senttinen ja harteikas, joten kaikki pienimmät lahjaksi saadut vauvanvaatteet olivat liian pieniä. Mutta en osannut siitä mieltäni pahoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta Vähänkäytetty.fi:n myyntipalvelusta? Käykö kauppa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Milloin vauva syntyy? Koon 56 vaatteet menevät noin pari viikkoa, eikä välttämättä sitäkään, jos on kookas vauva. Eihän ihan vastasyntynyttä heti laiteta ulos talvella. Koon 56 haalaria ei kenenkään kannattaisi ostaa kuin ehkä keskoselle. Vähintään 62 sopii hyvin ensimmäiseksi haalariksi, ja itse voisin hyvinkin ostaa 68:n. Sinne allehan pitää mahtua myös paljon vaatetta. No se 68-74 tosiaan on alkuun liian iso.
Onko haalarin ostaja vauvan mummo jommalta kummalta puolelta? Tai joku muu kokenut äiti? :D Heillä on taipumusta olla tietävinään paremmin kuin vauvan äiti (ja se on tosiaan ärsyttävää, ja tuntuu että pitävät ihan toistaitoisena!) mutta monesti heillä on ihan oikeastikin hyviä neuvoja ja hyvää kokemusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Ehkä lahjan antaja on katsonut, että haalari on pientä mitoitusta. Vauvalle muutenkin mukavin on vähän reilu vaate, kun vauva ei osaa vielä auttaa hihojen kanssa. Oma vauvani oli syntyessään 54-senttinen ja harteikas, joten kaikki pienimmät lahjaksi saadut vauvanvaatteet olivat liian pieniä. Mutta en osannut siitä mieltäni pahoittaa.
No kiva että sinua ei harmittanut, vaan edellistä harmitti. Tuo kun saattaa käytännössä tarkoittaa sitä, että kyseinen haalari jää kokonaan käyttämättä. Kieltämättä itseänikin harmitti, kun äitini halusi ehdottomati ostaa helmikuussa syntyneelle vauvalle villapuvun, ja osti pään yli vedettävän mallin koossa 70, vaikka pyysin kokoa 56. Vastasyntyneelle tuo oli niin iso, että ei sitä voinut käyttää, ja seuraavana talvena tarvittiinkin jo kokoa 80. Koko 70 olisi ollut sopiva keskikesän helteillä. Äiti sitten vielä muisti syyllistää, että voi voi kun jäi hyvä puku käyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Milloin vauva syntyy? Koon 56 vaatteet menevät noin pari viikkoa, eikä välttämättä sitäkään, jos on kookas vauva. Eihän ihan vastasyntynyttä heti laiteta ulos talvella. Koon 56 haalaria ei kenenkään kannattaisi ostaa kuin ehkä keskoselle. Vähintään 62 sopii hyvin ensimmäiseksi haalariksi, ja itse voisin hyvinkin ostaa 68:n. Sinne allehan pitää mahtua myös paljon vaatetta. No se 68-74 tosiaan on alkuun liian iso.
Onko haalarin ostaja vauvan mummo jommalta kummalta puolelta? Tai joku muu kokenut äiti? :D Heillä on taipumusta olla tietävinään paremmin kuin vauvan äiti (ja se on tosiaan ärsyttävää, ja tuntuu että pitävät ihan toistaitoisena!) mutta monesti heillä on ihan oikeastikin hyviä neuvoja ja hyvää kokemusta!
Näin talvivauvan saaneena harmitti jälkikäteen, että kuuntelin tällaisia neuvoja. Pieni, koon 56 tai korkeintaan 62 puku olisi helpottanut meidän elämää ensimmäisinä kuukausina paljon. Hankalaa nostella lasta hurjan isossa toppapuvussa. Jos vielä talvivauvan saan, niin haluan ehdottomasti pienen topppuvun heti alusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Milloin vauva syntyy? Koon 56 vaatteet menevät noin pari viikkoa, eikä välttämättä sitäkään, jos on kookas vauva. Eihän ihan vastasyntynyttä heti laiteta ulos talvella. Koon 56 haalaria ei kenenkään kannattaisi ostaa kuin ehkä keskoselle. Vähintään 62 sopii hyvin ensimmäiseksi haalariksi, ja itse voisin hyvinkin ostaa 68:n. Sinne allehan pitää mahtua myös paljon vaatetta. No se 68-74 tosiaan on alkuun liian iso.
Onko haalarin ostaja vauvan mummo jommalta kummalta puolelta? Tai joku muu kokenut äiti? :D Heillä on taipumusta olla tietävinään paremmin kuin vauvan äiti (ja se on tosiaan ärsyttävää, ja tuntuu että pitävät ihan toistaitoisena!) mutta monesti heillä on ihan oikeastikin hyviä neuvoja ja hyvää kokemusta!
Näin talvivauvan saaneena harmitti jälkikäteen, että kuuntelin tällaisia neuvoja. Pieni, koon 56 tai korkeintaan 62 puku olisi helpottanut meidän elämää ensimmäisinä kuukausina paljon. Hankalaa nostella lasta hurjan isossa toppapuvussa. Jos vielä talvivauvan saan, niin haluan ehdottomasti pienen topppuvun heti alusta asti.
Mutta koska ketjun aiheena on ”tavarapaljous”, ja tätä lukee moni muukin ekologisuuteen ja turhan tavaran vähentämiseen pyrkivä ihminen, on varmasti aiheellista huomauttaa, että koon 56 haalari voi käydä pieneksi parissa viikossa, tai, kuten omalla kohdallani, se ei olisi alun alkaenkaan mahtunut vauvan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.
Milloin vauva syntyy? Koon 56 vaatteet menevät noin pari viikkoa, eikä välttämättä sitäkään, jos on kookas vauva. Eihän ihan vastasyntynyttä heti laiteta ulos talvella. Koon 56 haalaria ei kenenkään kannattaisi ostaa kuin ehkä keskoselle. Vähintään 62 sopii hyvin ensimmäiseksi haalariksi, ja itse voisin hyvinkin ostaa 68:n. Sinne allehan pitää mahtua myös paljon vaatetta. No se 68-74 tosiaan on alkuun liian iso.
Onko haalarin ostaja vauvan mummo jommalta kummalta puolelta? Tai joku muu kokenut äiti? :D Heillä on taipumusta olla tietävinään paremmin kuin vauvan äiti (ja se on tosiaan ärsyttävää, ja tuntuu että pitävät ihan toistaitoisena!) mutta monesti heillä on ihan oikeastikin hyviä neuvoja ja hyvää kokemusta!
Näin talvivauvan saaneena harmitti jälkikäteen, että kuuntelin tällaisia neuvoja. Pieni, koon 56 tai korkeintaan 62 puku olisi helpottanut meidän elämää ensimmäisinä kuukausina paljon. Hankalaa nostella lasta hurjan isossa toppapuvussa. Jos vielä talvivauvan saan, niin haluan ehdottomasti pienen topppuvun heti alusta asti.
Osalla tuntuu menevän pointti kovaa ja korkealta ohi, mutta sinä edes ymmärsit :) Tiedän kyllä itse, mikä olisi sopiva koko nyt ja siksi esitin tarkkoja toiveita. Mutta kuitti on nyt saatu ja käyn vaihtamassa tuon haalarin. Lapsen kanssa tavaraa tulee muutenkin paljon sisään, niin siksi haluan että meillä on oikeat koot oikeaan sesonkiin ja kun ne jäävät pieniksi niin äkkiä kaapinpohjilta kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitetaanko pitää tämä ketju mukavana ja kannustavana? Jos joku tavara on toiselle turha, niin sitten on. Vääränlaisista lahjoista eroon pääseminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa, vaikka antajan tarkoitus olisi ollut miten hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Koitetaanko pitää tämä ketju mukavana ja kannustavana? Jos joku tavara on toiselle turha, niin sitten on. Vääränlaisista lahjoista eroon pääseminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa, vaikka antajan tarkoitus olisi ollut miten hyvä.
Ja tästä vaivasta ja syyllisyydestä "kun hyvä haalari jäi käyttämättä!" on täällä puhuttu jo paljon.
Jos lahjan antaja kysyy toivetta ja aikoo sen toteuttaa, miksi ei voi toteuttaa loppuun asti? Miksi pitää väen vängällä ostaa erikokoinen tai erivärinen tai muuten erilainen juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän marraskuussa syntynyt vauva kyllä meni koko ensimmäisen talvensa Reiman 56cm haalarissa. Ne on mitoitukseltaan reiluja. Olisi hukkunut koon 68 haalariin, vaikkei ollut mikään pienikokoinen vauva! Ymmärrän edellisen kirjoittajan turhautumisen. Itsekin olen huomannut, että joidenkin on tosi vaikea noudattaa ohjeita, vaikka olisivat itse kysyneet, mitä lahjaksi toivotaan. Ei sen kyllä pitäisi olla kovin vaikeaa ostaa pyydetyn kokoinen vaate...
Vierailija kirjoitti:
Meidän marraskuussa syntynyt vauva kyllä meni koko ensimmäisen talvensa Reiman 56cm haalarissa. Ne on mitoitukseltaan reiluja. Olisi hukkunut koon 68 haalariin, vaikkei ollut mikään pienikokoinen vauva! Ymmärrän edellisen kirjoittajan turhautumisen. Itsekin olen huomannut, että joidenkin on tosi vaikea noudattaa ohjeita, vaikka olisivat itse kysyneet, mitä lahjaksi toivotaan. Ei sen kyllä pitäisi olla kovin vaikeaa ostaa pyydetyn kokoinen vaate...
Juurikin näin. En ymmärrä jos kysytään lahjatoiveita mutta sitten ei noudateta sitä juuri esim koon suhteen. Esim meillä lapset käyttäneet kokoa 50cm ensimmäiset 2,5kk. Koko 68cm oli kuopuksella käytössä 1vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käsisaippua eroaa suihkusaippuasta? Ei pidä liikaa tuijottaa sitä kylkeen painettua käyttöpaikkaa, kyllä käsisaippualla peseytyy muutkin paikat.
Kaupan tätinä aina naurattaa nämä ihmiset jotka kuvittelee että tuotetta ei voi käyttää yhtään mihinkään muuhun kuin siihen mitä pakkauksen kyljessä tai tuotteen nimessä sanotaan. Käsisaippua tai -voide vain käsille, jalkavoide vain jaloille, wc paperiin (puhtaaseen!) ei voi niistää nenää, paperisaksilla ei voi leikata mitään muuta kuin paperia, salaattikulhossa ei voi säilyttää hedelmiä, tavisetikkaa ei voi käyttää huuhteluaineena koska pullossa ei lue huuhteluaine, pöytätabletteja ei voi muka käyttää peflettinä (vain ja ainoastaan saunassa, ei enää pöydällä!) vaikka ovat ihan samalaista materiaalia. Ihmiset on yllättävän yksinkertaisia ja monet heittää roskiin tästä syystä täysin käyttökelpoisia tuotteita. Itse ostin voimakastuoksuista huuhteluainetta kerran ja en voinut pyykeille käyttää, joten käytin sitten wcssä raikasteena, pieni tilkka wc pyttyyn tai lavuaariin ja koko kylppäri tuoksui raikkaalta pitkän aikaa. Ei mennyt ihan hukkaan sekään litku.
Sama juttu, voimakkaan tuoksuisella käsisaippualla voi pestä pesualtaan, laudeliinoina voi käyttää kylpypyyhkeitä. Koristetyynyjä ja torkkupeittoja voi käyttää kesällä terassilla tai parvekkeella tai piknikillä.
Olen koko vuoden tuskaillut liian täyden muovikaapin kanssa. Otin sitten sieltä kaiken ulos lattialle, ja laitoin saman tien roskapusseihin kaiken mitä ei ole ollut käytössä, ja vein samoin tein roskikseen. Ikeasta mukaan tarttuneita mehukannuja, lidlin muovikippoja, lasten ikea muoviastioita, lapset jo aikuisia... Liian tiukkoja urheilupulloja, säästettyjä hillopurkkeja.
Mikä on että tätä kesti näinkin kauan miettiä? Homma oli alle puolessa tunnissa tehty, ja nyt kaapissa on kaikki tarpeellinen väljästi järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin kesällä yhden huoneen nurkkaan muuttolaatikon. Aina kun on tullut eteen turha tavara, olen vienyt sen laatikkoon. Esim vaate joka on tullut vastaan, ja totean etten ikinä kyllä pidä tätä enää. Tai joku tavara jonka olen saanut ja josta en tykkää. Ehjiä tietysti, huonot olen heittänyt roskiin. Nyt laatikko on täynnä, ja voin viedä sen kierrätykseen. Hienoa, taas on vähän lähtenyt tavaraa!
Toi on ihan huippu, että on valmiiksi se paikka, mihin sen löydetyn turhakkeen voi laittaa odottamaan seuraavaa elämää! Muuten jäisi pyörimään nurkkiin!
Mulla on käytössä sama laatikkotekniikka. Nurkassa on yksi iso muovilaatikko, johon kerään tavaroita sitä mukaa kun päätän niistä luopua. Kun laatikko alkaa täyttyä, vien sen Konttiin. Myytäviä esineitä on sen verran vähemmän, että niitä säilytän kaapeissa kunnes menevät kaupaksi.
Hei,
Täällä on paljon keskusteltu siitäkin, miten aikuiset lapset säilyttävät vanhemmillaan tavaroitaan. Mitä näkemyksiä seuraava tilanne herättää?
Meitä on 4 kakaraa, joista vain yksi pyytänyt lupaa säilyttää vielä tavaroita porukoiden isossa omakotitalossa elämäntilanteen takia. Tähän lupa ja asia ok. Me muut olemme käyneet ne hakemassa, mitä haluamme säästää ja jokainen aloittanut myös tarpeettomien myymisen/lahjoittamisen/kierrättämisen. Mutta joka kerta äiti puuttuu prosessiin, mitään ei saisi pois laittaa ja kaikki tulisi säästää oli oma elämäntilanne, tavarasuhde tms mikä tahansa. Yritykset viedä tavara pois siis epäonnistuu joka kerta ja silti aina kyläillessä saamme kuulla, miten sotkua on meidän tavaroidemme vuoksi. Tähän vastataan, että meidän puolesta kaiken saa laittaa pois ja olemme luvanneet auttaa sekä tehdä itse. Vastaus nyreää mutinaa, aika on huono ja puhetta, miten sitten voi polttaa kaikki valokuvatkin (jotka se ainut tavaroitaan vielä luvalla säästelevä sisarus on sanonut ottavansa kunhan on joskus isompi asunto, nyt pieni yksiö ilman häkkikellaria). Yksi sisaruksista suuttui ja heitti äidin kiukutellessa suurimman osan tavaroistaan menemään ja myi paljon vanhoja lelujaan nimellisellä hinnalla työkaverilleen. Tästä jokainen meistä saa kuulla, kun ei se sisarus x arvostanut, miten paljon rahaa häneen laitettiin, sekin mekko piti rippijuhliin saada ja pois laittoi.
Ja talo ei todellakaan olisi siisti vaikka veisimme kaikki lapsuusajan tavarat pois, jokainen nurkka pursuaa tavaraa. Jokainen meistä vei esimerkiksi sängyn lähtiessään, mutta äiti osti uudet joka huoneeseen, koska kuuluu olla. Vanhoja musiikkikasettimia löytyy loputtomasti, valaisimia, vhs-elokuvia, liian pieniä vaatteita. Ja aina, kun olen itse jotain kiertoon laittamassa, se haetaan ja valitetaan, miten pian meillä ei ole yhtään huonekaluja. Kelpasi niin koirankusemamatto, kuin mainospinssit.
-Kakara
Kakara kirjoitti:
Hei,
Täällä on paljon keskusteltu siitäkin, miten aikuiset lapset säilyttävät vanhemmillaan tavaroitaan. Mitä näkemyksiä seuraava tilanne herättää?
Meitä on 4 kakaraa, joista vain yksi pyytänyt lupaa säilyttää vielä tavaroita porukoiden isossa omakotitalossa elämäntilanteen takia. Tähän lupa ja asia ok. Me muut olemme käyneet ne hakemassa, mitä haluamme säästää ja jokainen aloittanut myös tarpeettomien myymisen/lahjoittamisen/kierrättämisen. Mutta joka kerta äiti puuttuu prosessiin, mitään ei saisi pois laittaa ja kaikki tulisi säästää oli oma elämäntilanne, tavarasuhde tms mikä tahansa. Yritykset viedä tavara pois siis epäonnistuu joka kerta ja silti aina kyläillessä saamme kuulla, miten sotkua on meidän tavaroidemme vuoksi. Tähän vastataan, että meidän puolesta kaiken saa laittaa pois ja olemme luvanneet auttaa sekä tehdä itse. Vastaus nyreää mutinaa, aika on huono ja puhetta, miten sitten voi polttaa kaikki valokuvatkin (jotka se ainut tavaroitaan vielä luvalla säästelevä sisarus on sanonut ottavansa kunhan on joskus isompi asunto, nyt pieni yksiö ilman häkkikellaria). Yksi sisaruksista suuttui ja heitti äidin kiukutellessa suurimman osan tavaroistaan menemään ja myi paljon vanhoja lelujaan nimellisellä hinnalla työkaverilleen. Tästä jokainen meistä saa kuulla, kun ei se sisarus x arvostanut, miten paljon rahaa häneen laitettiin, sekin mekko piti rippijuhliin saada ja pois laittoi.
Ja talo ei todellakaan olisi siisti vaikka veisimme kaikki lapsuusajan tavarat pois, jokainen nurkka pursuaa tavaraa. Jokainen meistä vei esimerkiksi sängyn lähtiessään, mutta äiti osti uudet joka huoneeseen, koska kuuluu olla. Vanhoja musiikkikasettimia löytyy loputtomasti, valaisimia, vhs-elokuvia, liian pieniä vaatteita. Ja aina, kun olen itse jotain kiertoon laittamassa, se haetaan ja valitetaan, miten pian meillä ei ole yhtään huonekaluja. Kelpasi niin koirankusemamatto, kuin mainospinssit.
-Kakara
Miksi neuvottelet tai edes kerrot vanhemmillesi mitä teet omilla tavaroilla? Jos olet aikuinen, se ei kuulu heille tippaakaan, eikä sinun myös aikuisena ole pakko jäädä kuuntelemaan valitusta.
Ps. Keittiöpsykologina nimimerkkisi kertoo jo paljon - miksi pidät itseäsi yhä lapsena?
Kakara kirjoitti:
Hei,
Täällä on paljon keskusteltu siitäkin, miten aikuiset lapset säilyttävät vanhemmillaan tavaroitaan. Mitä näkemyksiä seuraava tilanne herättää?
Meitä on 4 kakaraa, joista vain yksi pyytänyt lupaa säilyttää vielä tavaroita porukoiden isossa omakotitalossa elämäntilanteen takia. Tähän lupa ja asia ok. Me muut olemme käyneet ne hakemassa, mitä haluamme säästää ja jokainen aloittanut myös tarpeettomien myymisen/lahjoittamisen/kierrättämisen. Mutta joka kerta äiti puuttuu prosessiin, mitään ei saisi pois laittaa ja kaikki tulisi säästää oli oma elämäntilanne, tavarasuhde tms mikä tahansa. Yritykset viedä tavara pois siis epäonnistuu joka kerta ja silti aina kyläillessä saamme kuulla, miten sotkua on meidän tavaroidemme vuoksi. Tähän vastataan, että meidän puolesta kaiken saa laittaa pois ja olemme luvanneet auttaa sekä tehdä itse. Vastaus nyreää mutinaa, aika on huono ja puhetta, miten sitten voi polttaa kaikki valokuvatkin (jotka se ainut tavaroitaan vielä luvalla säästelevä sisarus on sanonut ottavansa kunhan on joskus isompi asunto, nyt pieni yksiö ilman häkkikellaria). Yksi sisaruksista suuttui ja heitti äidin kiukutellessa suurimman osan tavaroistaan menemään ja myi paljon vanhoja lelujaan nimellisellä hinnalla työkaverilleen. Tästä jokainen meistä saa kuulla, kun ei se sisarus x arvostanut, miten paljon rahaa häneen laitettiin, sekin mekko piti rippijuhliin saada ja pois laittoi.
Ja talo ei todellakaan olisi siisti vaikka veisimme kaikki lapsuusajan tavarat pois, jokainen nurkka pursuaa tavaraa. Jokainen meistä vei esimerkiksi sängyn lähtiessään, mutta äiti osti uudet joka huoneeseen, koska kuuluu olla. Vanhoja musiikkikasettimia löytyy loputtomasti, valaisimia, vhs-elokuvia, liian pieniä vaatteita. Ja aina, kun olen itse jotain kiertoon laittamassa, se haetaan ja valitetaan, miten pian meillä ei ole yhtään huonekaluja. Kelpasi niin koirankusemamatto, kuin mainospinssit.
-Kakara
Teillä on joku rajaton suhde.
Mun äiti teki samaa, kun muutin kotoa, en saanut viedä tavaroita pois, kun "mullahan oli siellä koti vielä". Niinpä kaikki itse ostamani kalusteet jäi sinne vanhaan huoneeseen, ja lähdin maailmalle pelkän muovikassin ja muutaman vaatteen kanssa. Se oli äidin tapa pitää yllä kuvitelmaa, että hän ei ole tullut tarpeettomaksi ja me emme ole itsenäistyneet. Tavaroihin liittyy tunne ja identiteetti. Nyt sinä menet mukaan siihen äitisi tunteeseen, että kun hänellä on valtaa sinun tavaroihin, hänellä on valtaa sinuun. Sinun pitää ottaa etäisyys sekä niihin vanhoihin tavaroihisi että äitisi ytityksiin pitää sinusta kiinni niiden avulla
Esim varaa muutama viikonloppu hänen kanssa, jolloin käyt läpi niitä tavaroita. Hän saa kanssasi muistella vaikka niitä rippijuhlia samalla kun pakkaat ne tavarat mukaan. Älä suotta sano, että menevät saman tien roskiin, vaikka niin tekisitkin. Hänelle varmasti se luopuminen niistä muistoista on kova paikka, turha korostaa sitä siinä.
Se sisarus joka laittoi kaikki pois, nyt hänen ei tarvitse enää kuunnella miten hänen tavaransa vievät tilaa. Hän on päättänyt kestää senb äitinsä jupinan kuin aikuinen ihminen, tee sinä samoin. Se on vain jupinaa, ja samaa jupinaa kuuntelet nytkin niistä tavaroista joita pidät siellä. Ota ne omalle vastuullesi ja heitä pois, ja katkaise napanuora. Ryhdy vanhemmillesi tasaveroiseksi aikuiseksi.
Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.